Oletko kokenut, että tekemistäsi ja osaamistasi arvostetaan? Vai onko joskus joku “muodollisesti pätevä” ollut paperilla osaavampi?
Tule jakamaan ajatuksiasi ja kokemuksiasi AAMUHETKEEN torstaina 28.5. klo 9.
Osaaminen pitää todistaa paperilla.
Mutta entä tekemällä oppiminen? Kisällit, oppipojat ja hiljainen tieto – mihin ne katosivat?
Muodollisesti pätevä.
Kuvittele tilanne, jossa olet päättämässä peruskoulua. Noin kolme neljäsosaa 11-vuotisesta oppivelvollisuudesta on takana, yksi neljäsosa vielä edessä. Koet vahvaa elämäniloa ja innostusta uuden edessä. Haet opiskelemaan matkailualan asiakaspalvelijaksi, ja saat opiskelupaikan.
Kuvittele, että olet 16-vuotias nuori, joka astuu sisään ammatillisen oppilaitoksen ovista. Opiskelut etenevät mallikkaasti. Näytöt onnistuvat. Respa onnistuu. Aamupala onnistuu. Siivous onnistuu. Kaikki menee niin kuin pitääkin.
Ja sitten koittaa päivä, jolloin astut ulos samoista ovista, joista 2,5 vuotta sitten astuit sisään.
Mitä näet takanasi, mutta ennen kaikkea edessäsi? Mitä tunnet ja koet? Oletko jännittyneen ja odottavan innokas tulevasta työpaikastasi? Vai voiko olla niin, että haaveenasi on jatkaa opiskeluja vaikkapa restonomiksi ammattikorkeakouluun?
Tästä alkaa polku, joka saattaa nuoren muodollisten kompetenssien maailmaan ja jatkuvan oppimisen tielle.
Kuvittele tämä sama nuori elämää nähneenä 55-vuotiaana – omasta mielestään täysin työkykyisenä ja työhaluisena. On tehty lukuisia CV:itä, profiileja ja hakemuksia. Osaamista on sanoitettu ja hiottu, niin kovia kuin pehmeitäkin taitoja. On tiedostettu, tunnistettu ja tuunattu.
Paperilla kaikki näyttää loistavalta. Vastauksia ei vain kuulu.
Ja lopuksi – kuvittele määräaikaisten keittiö- ja laitostyöntekijäsuhteiden ketju. Ketju, jonka varrella on käyty työelämään ja koulutukseen valmentava kurssi, ennen laitoshuoltajan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta, joka käytiin 45-vuotiaana, kymmenen vuotta sitten.
Ei vielä pätevöittävästä koulutuksesta. Vasta valmistavasta.
On tarpeen sovittaa yhteen työelämälähtöinen kouluttautumistarve ja työntekijöiden osaaminen – ei kuitenkaan työntekijän tai työnhakijan kustannuksella.
Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus, Jotpa, nostaa esiin uuden näkökulman oppimiseen. Jotpan mukaan tarvitsemme oppimis- ja osaamisjärjestelmän, jossa osaamista päivitetään nopeasti ja joustavasti, pieninä palasina, edullisesti ja työmarkkinalähtöisesti.
Ajatuksessa on paljon hyvää. Osaamisen täydentäminen ja mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen myös työn ohessa ovat tärkeitä lähtökohtia.
Samalla on kuitenkin tarpeen kysyä, riittääkö työmarkkinalähtöisyys yksinään. Tarjoaako oppimis- ja osaamisjärjestelmä tilaa myös työntekijä- ja työnhakijalähtöisyydelle – ihmislähtöisyydelle?
Työnantajalle kustannustehokas ja yhteiskunnalle tehokas tapa ylläpitää osaamista voisi samalla olla myös työntekijä- ja työnhakijalähtöistä – ihmislähtöistä.
Kaiken ei pidä tapahtua ihmisen jaksamisen, toimeentulon tai jatkuvan epävarmuuden kustannuksella.
Toimittaja
Marika Järvenlahti
