Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) lausuntokierros luonnoksesta uudeksi tartuntatautilaiksi (VN/25987/2023) sulkeutui 3.5.2026 klo 23:59. Lausuntoja oli annettu klo 23:05 mennessä yhteensä 808 kappaletta. Enemmistö lausunnoista – noin 690 kappaletta – vastustaa esitystä. Puoltavia lausuntoja on noin 105. Vastustajat ovat pääosin yksityishenkilöitä, kun taas puoltajien rivissä ovat lähes kaikki keskeiset viranomaiset, hyvinvointialueet ja työmarkkina- sekä ammattijärjestöt.
Toimittajan kommentti: Tämän artikkelin aineiston (3,6 miljoonaa merkkiä) ja analyysin koostamisessa on käytetty kielimallia. Tarkempi kuvaus metodologiasta löytyy artikkelin lopusta.
Vastustus on kansalaisten ääni kuten aikanaan Nato lausunnoissa
Vastustavista lausunnoista yli 660 on yksityisten kansalaisten antamia. Mukana on muutamia yhdistyksiä, kuten Suomen covid -yhdistys ry, Suomen Terveysjärjestö STJ ry, Vapaa ammattiliitto VALO ry ja Moniammatillinen Koronakriisin Ratkaisuryhmä. Vastustajien argumentit nojaavat perustuslain 7 §:n pykälään, joka turvaa jokaiselle oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.
Turkulainen Nanni Luukko kirjoittaa, että ”hallituksen esitys rikkoo Suomen Perustuslain 7 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti”. Lasse Korkalainen tiivistää: ”Yleinen etu ei voi koskaan tarkoittaa yksilön fyysisen koskemattomuuden tuhoamista.” Kristiina Benjaminsson muistuttaa, että ”Suomen perustuslaki 7 § turvaa jokaiselle oikeuden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen”. Mervi Kumpulainen kuvaa, että ”henkilökohtainen koskemattomuus kuuluu perusoikeusjärjestelmän ytimeen, ja siihen puuttumista pidetään oikeuskäytännössä poikkeuksellisena”.
Vastustajien joukossa on myös lääketieteen ja oikeustieteen ammattilaisia
Erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti, psykoterapeutti Sylvi Silvennoinen-Kassinen toteaa, että ”tartuntatautilain pitää olla alisteinen perustuslaille eikä toisin päin”. Lääketieteen lisensiaatti Janne Blommendahl katsoo, että ”pakollinen rokotus vankeuden uhalla on suhteellisuusperiaatteen ja lääkärin etiikan vastainen ilman poikkeuksellisen vahvaa perustetta”. Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri lääketieteellisen mikrobiologian dosentti Tamara Tuuminen tiivistää: ”käsillä oleva lakiesitys sisältää useita lääketieteellisesti, epidemiologisesti ja juridisesti kyseenalaisia elementtejä”.
Lapin yliopiston oikeusnotaari Tuukka Lampela, jonka notaarintutkielma ja työn alla oleva pro gradu käsittelevät tartuntatautioikeutta, esittää, että ”pakollista rokotusta koskevasta lakiehdotuksesta luovutaan perus- ja ihmisoikeuksien vastaisena”.
Toistuvia teemoja vastustavissa lausunnoissa ovat pakkorokotusten ja niihin kytketyn rangaistusuhan torjuminen, vetoaminen Oviedon sopimukseen vapaaehtoisesta tietoisesta suostumuksesta, huoli WHO:n kasvavasta vaikutusvallasta sekä THL:n laajennetut tiedonsaantioikeudet rokotus- ja terveysrekistereihin. Useat lausunnonantajat vaativat, että esitys vedetään pois ja palautetaan valmisteluun.
Viranomaiset ja järjestöt puoltavat – muutosehdotuksin
Puoltavien rivissä ovat muun muassa Liikenne- ja viestintäministeriö, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Puolustusministeriö, Oikeuskanslerinvirasto, Fimea, Ruokavirasto, Traficom, Vanhusasiavaltuutettu, Kansaneläkelaitos, valtaosa hyvinvointialueista, HUS-yhtymä, Suomen Kuntaliitto, työmarkkinajärjestöt SAK, STTK, Akava, JHL, PAM, Tehy ja SuPer, työnantajajärjestöt KT Kuntatyönantajat ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Helsingin yliopisto, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Punainen Risti sekä Kirkkohallitus.
Akava pitää ”perusteltuna, että tartuntatautilainsäädäntö uudistetaan kokonaisuutena”. Suomen Lääkäriliitto toteaa, että ”Lääkäriliitto tukee esitystä ja pitää monia muotoiluja erikseen osoittamatta erinomaisina”. Suomen Terveydenhoitajaliitto näkee ”tartuntatautilain kokonaisuudistuksen tavoitteet kannatettavina”. Hyvinvointiala HALI ry kirjoittaa: ”Pidämme kannatettavana sitä, että tartuntatautien torjuntaan liittyviä toimivaltuuksia siirretään valmiuslain piiristä normaaliolojen lainsäädäntöön.” Suomen Muusikkojen Liitto pitää ”tartuntatautilainsäädännön kokonaisuudistusta tarpeellisena”.
Puoltavissa lausunnoissa toistuu kuitenkin yhteneviä korjaushuomioita. Erityisesti kollektiivinen karanteeni (61 §) herättää huolta perusoikeuksien toteutumisesta useissa hyvinvointialueiden ja terveydenhuollon järjestöjen lausunnoissa. Toinen toistuva huoli koskee rinnakkaista toimivaltaa hyvinvointialueen ja valtakunnallisen Lupa- ja valvontaviraston välillä. Työntekijäjärjestöt korostavat työturvallisuutta ja tartuntatautipäivärahan riittävyyttä. Kulttuuri-, tapahtuma- ja matkailualan järjestöt vaativat selkeämpää korvausjärjestelmää elinkeinotoiminnan rajoittamisesta.
Poliisihallitus: ei uusia tehtäviä ilman rahoitusta
Poliisihallitus antoi yksityiskohtaisen teknisen lausunnon ottamatta selkeästi kantaa lain hyväksymiseen tai hylkäämiseen. Ydinhuolet ovat käytännönläheisiä. Esitysluonnoksen 84 § laajentaisi poliisin valvontavastuun yleisötilaisuuksista myös yksityistilaisuuksiin, mihin Poliisihallitus suhtautuu torjuvasti: poliisin tehtävä tulisi rajata vain yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin samaan tapaan kuin tupakkalain valvonnassa. Resurssikysymyksen Poliisihallitus muotoilee suorasanaisesti – ”mistään uusista tehtävistä ei tulisi säätää, jos niiden hoitamiseen tarvittavasta rahoituksesta ei ole huolehdittu”. Lausunnossa tuodaan myös esiin, että 75 ja 76 §:n nojalla annettava rajoituspäätös voisi ulottua yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan kotirauhan ulkopuolella – esimerkiksi ravitsemisliikkeissä – sekä uskonnollisten yhdyskuntien julkisen uskonnonharjoittamisen tilaisuuksiin niiden omissa tai vastaavissa tiloissa.
Lisäksi Poliisihallitus pitää 105 §:n virka-apusääntelyä liian yleisenä: virka-apu pitäisi rajata koskemaan tilanteita, joissa on kyse julkisen vallan käytöstä ja toimivaltuuksien käyttämisestä esteen poistamiseen tai vastarinnan murtamiseen – ei resurssipulan paikkaamiseen, kuljetustehtäviin tai tiedoksiantoon. Poliisihallitus huomauttaa myös, että 80 § päätöksen tiedoksiannosta on tarpeeton, koska hallintolaki säätää asiasta jo nyt, ja että 86 §:ssä uhkasakko olisi selkeyden vuoksi syytä erottaa omaksi pykäläkseen.
Uskonnolliset yhteisöt: päätösvalta kirkkojen sulkemisesta tulee säilyä yhteisöillä
Sanan- ja uskonnonvapaus ry nostaa lausunnossaan esiin nimenomaan sen muutoksen, jonka Poliisihallituskin sivuaa: lakiluonnos siirtäisi viranomaisille vallan päättää kirkkojen ja uskonnonharjoitukseen tarkoitettujen tilojen tilapäisestä sulkemisesta vakavissa terveydenhuollon häiriötilanteissa. Yhdistyksen mukaan tämä valta on nykyisin uskonnollisilla yhdyskunnilla itsellään, ja sen siirtäminen viranomaisille edellyttäisi erityisen raskaita perusteluja.
Yhdistyksen ydinhuoli pohjautuu koronakokemukseen: ”koronapandemian aikana uskonnollista toimintaa rajoitettiin enemmän kuin oli perusteltua”, ja rajoitusten toistuva ja ennakoimaton muuttaminen jätti uskonnolliset yhteisöt kohtuuttomaan asemaan. Yhdistys huomauttaa, että jumalanpalvelukseen ja sakramenttien toimittamiseen ei voi täysipainoisesti osallistua etäyhteyksin – esimerkiksi ehtoollista ei voi vastaanottaa verkon välityksellä. Käytännön vaatimuksenaan yhdistys esittää, että uskonnonharjoituksen rajoittamiseen tai kieltämiseen siihen tarkoitetussa tilassa tulisi edellyttää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositusta pelkän kuulemisen sijaan.
Oikeuskansleri: kokonaisuudistus on perusteltu – mutta ei §7:n vuoksi
Akateeminen oikeustiede ei ole tässä aineistossa yksimielistä. Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunto on tässä aineistossa erityisen kiinnostava juuri suhteessa kansalaisten §7-argumentointiin. Oikeuskansleri toteaa lausuntonsa kannan suoraan: ”Pidän tartuntatautilain kokonaisuudistusta kannatettavana ja perusteltuna.” Hänen mukaansa uudistuksen välttämättömyyteen ovat kiinnittäneet huomiota niin eduskunta, ylimmät laillisuusvalvojat kuin lakia soveltavat tahot, ja oikeuskansleri itse on useaan otteeseen vaatinut tartuntatautilainsäädännön kokonaisuudistusta sekä erillistä pandemiasääntelyä.
Erona kansalaislausuntoihin oikeuskansleri ei nosta perustuslain 7 §:ää keskiöön. Hänen perustuslakiarvionsa kohdistuvat ennen muuta kolmeen kohtaan. Ensiksi 21 §:ään (oikeusturva): kollektiivista karanteenia (61 §) sekä karanteeni- ja eristämispäätöksen suullista tiedoksiantoa (69 §) tulisi arvioida nimenomaan oikeusturvan kannalta, sillä päätöksenteko vaikuttaa perustavasti yksilön oikeussuojaan ja muutoksenhakumahdollisuuksiin. Toiseksi 80 §:n 1 momenttiin: esityksen lukuisia asetuksenantovaltuuksia tulisi arvioida perustuslakivaliokunnan vakiintunein täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksin. Kolmanneksi oikeuskansleri katsoo, että hallituksen esitys olisi syytä saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi, koska siihen sisältyy ”useisiin perus- ja ihmisoikeuksiin kohdistuvat voimakkaatkin rajoitukset”.
Oikeuskansleri kritisoi myös esitystekniikkaa: viittauksia muihin pykäliin on niin runsaasti, että lainsäädäntö on vaikealukuista juuri siinä tilanteessa, jossa se koskettaa suuria ihmisjoukkoja, yhteisöjä ja yrityksiä. Säätämisjärjestysjaksoa tulisi täydentää myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön tarkastelulla.
Lopputulema on selvä: oikeuskansleri pitää 7 §:n suojaamiin oikeuksiin kohdistuvia rajoituksia mahdollisina, mutta vaatii niiden täsmentämistä, vaikutusarviointia ja perustuslakivaliokunnan kontrollia – kun taas valtaosa kansalaisvastustajista pitää 7 §:ää itsessään ehdottomana esteenä. Oikeuskanslerin puoltavalle kannalle löytyy vastakohta Lapin yliopistosta: edellä mainitun oikeusnotaari Tuukka Lampelan lausunto päätyy päinvastaiseen lopputulokseen kuin maan ylin laillisuusvalvoja.
Nato-lausuntokierros 2022: sama asetelma
Posi-TV:n televisiouutiset uutisoi 7.12.2022, että Suomen Nato-jäsenyyttä koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa lausuntopalvelu.fi:ssä 98 prosenttia 1591 lausunnonantajasta vastusti jäsenyyttä. Vastauksia tuli yhteensä 2049 sivua. Käytännössä lausuntopalvelun kansalaispalaute jäi vaikuttamatta lain hyväksymiseen.
Alkuperäinen uutinen kohdasta 37:40: https://positv.fi/videot/uutiset-jakso-50/
Aineisto ja menetelmä
Uutisen aineistona on lausuntopalvelu.fi-palvelun julkinen raportti, joka sisältää kaikki 808 lausuntoa lausuntokierroksen ollessa vielä noin tunnin auki klo 23:05 3.5.2026. Lausunnot on poimittu automaattisesti palvelusta tallennetusta HTML-raportista jäsentämällä jokaisen lausunnonantajan nimi, päiväys ja tekstisisältö rakenteellisesti. Kokonaismerkkimäärä aineistossa on noin 3,6 miljoonaa.
Lausuntojen luokittelu kolmeen pääkategoriaan – vastustaa, puoltaa, sekalainen tai neutraali – on toteutettu monivaiheisesti. Ensin tehtiin avainsanapohjainen alustava luokittelu, joka tunnisti yksiselitteisten sanontojen (esimerkiksi ”vastustan”, ”kannatamme”, ”perustuslain vastainen”, ”kannatettavana”) perusteella selkeät tapaukset. Tämän jälkeen 159 epävarmaa lausuntoa luettiin yksitellen ja luokiteltiin sisällön perusteella. Lopuksi tarkistettiin erikseen järjestöjen ja viranomaisten lausunnot, ja 13 isoa organisaatiota – muun muassa Helsingin yliopisto, Suomen Kuntaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät, MTK ja Ruokavirasto – siirrettiin alustavasta vastustaja-luokasta puoltavien joukkoon, koska niiden lausunnot tosiasiassa puoltavat uudistusta yksityiskohtaisin korjausehdotuksin, vaikka teksteistä löytyi yksittäisiä torjuvia ilmaisuja yksittäisten pykälien kohdalla.
Sitaatit on poimittu suoraan alkuperäisistä lausunnoista. Jokaisen jutussa esiintyvän sitaatin sanatarkka esiintyminen lähteessä on tarkistettu erikseen toimittajan toimesta. Poliisihallituksen ja Oikeuskanslerinviraston lausunnot on käyty läpi kokonaisuudessaan, eikä niitä ole tiivistetty automaattisesti.
Aineiston systemaattisessa läpikäynnissä, luokittelussa ja sitaattien poiminnassa on käytetty Anthropicin Claude Opus 4.7 -kielimallia. Toimittaja on tarkistanut numeroaineiston pohjarakenteen, Poliisihallituksen ja Oikeuskanslerinviraston lausuntojen käsittelyn sekä jokaisen jutussa esitetyn sitaatin sanatarkasti aineistoa vasten.
Menetelmän rajoitukset on syytä todeta. Kaikkia 808 lausuntoa ei ole luettu sanasta sanaan; pitkien yksilölausuntojen ja muutaman yksittäisen rajatapauksen luokittelussa voi olla virheitä. Tästä syystä lukuja vastustajista ja puoltajista käsitellään jutussa likimääräisinä. Argumenttien yleiskuvaus perustuu analysoitujen lausuntojen toistuviin teemoihin, eikä se kata jokaista yksittäistä lausunnossa esitettyä huomiota.
Määräajan umpeuduttua lausuntoja oli annettu yhteensä 832 kappaletta.
Toimittaja
Ilkka Tiainen
