Suomen koskemattomuutta rikotaan jatkuvasti – ministerierot ajankohtaisia

Kouvolan droonivälikohtauksessa vaaratiedotetta ei annettu, koska poliisi sai tiedon droonista vasta kun drooni oli iskeytynt maahan – siten vaarailmoitus ei ollut ”tarpeen”. Perjantain droonitapauksessa varoitus annettiin reistailevalla 112-sovelluksella. Moni kansalainen sai sattumalta tietää ilmauhkasta vasta aamulla ja ovat nukkuneet ilmauhkasta tietämättä. Tämä ei ole riittävää kansalaisten ja kansakunnan suojelemista ja varoittamista.

Kansalaiset eivät ole saaneet yhdenmukaista selvää hälytystä ilma-uhkasta, koska suoraa tekstiviestijärjestelmää siihen ei ole vielä olemassakaan, eikä kaikilla ole ladattuna 112-sovellusta, jota selkeästi ei ole tiedotettu käyttöön otettavaksi kansalaisille. 19.5. Pelastustoimi antoi ohjeistuksen, jossa kerrotaan, että vaarahälytykset tulevat muun muassa 112 kautta.

Suomen laki velvoittaa turvamaan maan koskemattomuuden – rikotaan toistuvasti

Suomen lain mukaan valtion velvollisuus on turvata maan alueellinen koskemattomuus ja ylläpitää ilmatilan jatkuvaa valvontaa. Valtion aluevalvontaviranomaisten tehtävänä on “valvoa Suomen alueellista koskemattomuutta sekä ryhtyä toimenpiteisiin alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi”. Lain mukaan aluevalvontaviranomaisilla on oikeus käyttää “tarpeellisia voimakeinoja” alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.

Koskemattomuutta ei ole nyt voitu turvata, ja sitä rikotaan toistuvasti. Kerrotaan kansalaisille ”drooniliikenteen lisääntyneen” ikään kuin luonnonilmiönä, jolle mitään ei ole tehtävissä. Tämä ei kelpaa kansalaisille, joita suojaa laki maan turvaamisesta ja koskemattomuudesta.

Laki ei vaadi välitöntä torjuntaa

Jos Suomen ilmatilaan tulee räjähdettä tai asejärjestelmää kuljettava miehittämätön ilma-alus, kyseessä oikeudellisesti on mahdollinen alueellisen koskemattomuuden loukkaus sekä kansallisen turvallisuuden vaara. Laissa Puolustusvoimien tehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen ja alueellisen koskemattomuuden turvaaminen: oikeus tunnistaa, seurata, häiritä ja tarvittaessa tuhota uhkaava ilma-alus. Viranomaiset arvioivat tunnistuksen varmuutta, alas ampumisen turvallisuutta, sivullisille aiheutuvaa oheisriskiä sekä mahdollisia kansainvälisiä vaikutuksia.

Suomen lainsäädäntö ei sisällä kuitenkaan ehdotonta velvollisuutta tuhota jokaista ilmatilaa loukkaavaa kohdetta välittömästi. Aluevalvontalain sovelletaan suhteellisuusperiaatetta, jonka mukaan voimakeinojen tulee olla välttämättömiä ja oikeassa suhteessa.

Oikeudellisesti kysymys on myös siitä, onko viranomaisilla ollut käytettävissään sellainen tieto, jonka perusteella uhka olisi pitänyt torjua välittömästi. Viranomaiset ovat kertoneet saavansa ennakkotietoa  ”eri kanavien” kautta räjähdelastatuista drooneista. Näin ollen voisi katsoa, että oikeudellisesti viranomaisilla on ollut käytettävissään sellainen tieto, jonka perusteella uhka olisi pitänyt torjua välittömästi.

Jos viranomaiset ovat saaneet ennakkotietona tai tunnistaneet kohteen räjähdedrooniksi, havainneet sillä olevan kyvyn aiheuttaa vahinkoa ja käytettävissä olisi ollut turvallinen torjuntamahdollisuus esimerkiksi merialueella, mutta toimenpiteisiin ei silti ryhdytty, voitaisiin arvioida mahdollista virkavelvollisuuden laiminlyöntiä tai virheellistä viranomaistoimintaa. Kouvolaan pudonneen droonin kohdalla kerrotaan, että Merivoimilla olisi ollut mahdollisuus ampua drooni alas merialueella, mutta Ilmavoimat kielsi sen. Asia kaipaa oikeudellisen selvityksen miksi alasampumista ei tehty merialueella, missä se on kansalaisille turvallisinta.

Lopulta kerrottiin, että drooni ei tullutkaan Suomeen, mutta loppupaikkaa ja suuntaa ei kerrottu lensikö lopulta Venäjän kohteeseen. Tämä olisi luonnollisesti Ukrainan eduksi, mutta suomalaisten vaaralle altistumisen kustannuksella. Suomalainen maksaa tästä epäselvyydestä pelolla, stressillä, ahdistuksella, unettomuudella ja mahdollisesti hengellään.

Droonien alasampumisessa kummaa empimistä

Hybridikeskuksen Savolainen aprikoi, että saisikohan niitä drooneja nyt laillisesti sittenkään ampua alas ja missä tilanteessa ja esitti käsityksiään valtakunnan kanavan haastattelussa.

Puolustusministeri Antti Häkkänen taas sanoo, että Suomen alueelle harhautuneet droonit ammutaan alas, ”jos” ne muodostavat uhkaa. Räjähdelastatut droonit muodostivat ja muodostavat selvää uhkaa Suomelle, siinä ei ole mitään epäselvää. Niitä ei ole ammuttu alas, ei Kouvolassa eikä merialueella, missä oheisvauriot eli siviiliuhrit voidaan estää. Perjantaina Suomeen kohdistuvaa droonia Uudellamaalla valmisteltiin alasammuttavaksirajatussa ilmatilassa, mikä toki oli jo parannusta aiempaan.

Jarno Limnell puhuu Baltian tai Suomen droonitapauksissa “harmaan vaiheen vaikuttamisena”. Turvallisuuspoliittinen puhe “hybridivaikuttamisesta” ja ”harmaan alueen vaikuttamisesta” hämärtää vastuukysymystä siitä, kuka drooneista oli ja on välittömästi vastuussa.

Vastuuta pallotellaan ja alasampumista retorisesti hämmennetään. Kansalaisturvallisuuden ja kansalaisen näkökulmasta on itsestäänselvää, että vierasmaalainen räjähdedrooni uhkaa turvallisuutta ja ne olisi ammuttava alas. Kansalaiset ovat peloissaan.

Mainos

---

Vieraan maan räjähdedroonit eivät ole ”turvallisuusarkea” eikä niihin tarvitse tottua

Räjähdedroonit eivät ole “osa Euroopan turvallisuusarkea”, eikä niihin tarvitse kenenkään tottua. Vieraan vallan droonit eivät kuulu Suomen ilmatilaan. Drooniinvaasioita Suomeen edelleen ”tutkitaan alueloukkausepäilyinä”, alueloukkauksia ja tutkinnan lopputulosta ja alueloukkausta ei ole edelleenkään julistettu.

Ministerien toimet eivät riittäviä lopettamaan droonien lentelyä Suomeen

Presidentin ja puolustusministerin ja ulkoministerin ja pääministerin lausunnot Ukrainan suuntaan eivät ole olleet riittäviä lopettamaan jatkuvaa drooniuhkaa Suomen maaperällä ja ilmatilassa. On sanottu, että Ukrainalla on ”oikeus puolustautua”. Ei ole kuitenkaan oikeutettua että tämä ”puolustautuminen” rikkoo toisen maan koskemattomuutta ja vaarantaa Suomen kansalaisia -toistuvasti. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää ja ehdotonta minkä tahansa kansallisvaltion johdolle.

Kyseisten ministerien on aiheellista erota, koska ovat välillisesti vaarantaneet toimillaan tai toimimattomuudellaan Suomen koskemattomuuden toistuvasti.

Vastaavassa drooniskandaalissa Latvian puolustusministeri Andris Spruds erotettiin toukokuussa sen jälkeen, kun ukrainalaisdrooneja ajautui Latvian ilmatilaan ja yksi osui polttoainevarastoon. Latvian pääministeri Evika Siliņa erosi hallituskoalition hajottua droonikiistan seurauksena. Latviassa kannettiin vastuu epäonnistuneesta maan suojaamisesta, Suomessa ei.

Latvia vaikuttaa sekaantuneen vaarallisesti drooniskandaaliin. Venäjä epäileekin nyt Latviaa Ukrainan suorasta avustamisesta sotatoimissa ja väitti YK kokouksessa tiistaina, että Latviasta käsin laukaistaan Ukrainan drooneja ja uhkaa kostotoimilla Latviaa ja Baltian maita. Tämä tilanne ja suora sodan uhka pitää Suomessa välttää.

Suomessa drooniskandaali on selvittämättä edelleen. Kun pääsiäisenä Suomeen pudonneiden Kouvolan droonien toimintasäteeksi drooniasiantuntijat ovat julkisuudessa arvioineet 200 kilometriä, niin teknisesti olisi vaikea selittää niiden saapumista Ukrainasta – yli 1000 kilometrin päästä. Teknisen kantaman perusteella on esitetty epävirallisia arvioita, että drooni olisi voitu laukaista lähempääkin, jostain merialueelta tai Baltian maista. Latviastakin käsin matkaa on yli 500 kilometriä. Alle 250 km säteellä Kouvolasta sijaitsevat maat ovat Suomi, Viro ja Venäjä.

Salamyhkäisyys: turvallisuutta ja diplomatiaa vaiko osallisuuden salailua?

Suomen viranomaisilla on lain mukaan oikeus salata tietoja silloin, kun niiden julkaiseminen voisi vaarantaa kansallista turvallisuutta, puolustusta, tiedustelua tai kansainvälisiä suhteita. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan salassa pidettäviä voivat olla tiedot, joiden antaminen “vahingoittaisi tai vaarantaisi valtion turvallisuutta”. Tällöin kaikkea tietoa tutkavalvonnasta, torjuntakyvystä, havaintotiedoista, Nato-yhteistyöstä tai yksittäisten operaatioiden kulusta ei julkaista kansalaisille.

Tästä seuraa kuitenkin oikeudellinen ja demokraattinen ongelma. Jos päätöksenteon perusteet, havaintotiedot ja operatiiviset yksityiskohdat pysyvät salassa, ulkopuolisten on mahdotonta arvioida päättäjien ja viranomaisten toiminnan lainmukaisuutta.

Vaikka Suomessa laillisuusvalvontaa suorittavat eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri, kansalaisten mahdollisuus julkiseen arviointiin jää rajalliseksi silloin, kun turvallisuuspoliittiseen salassapitoon vedotaan. Oikeuskansleri ei ole kansalaisten kantelusta huolimatta selvittänyt drooniskandaalissa toimimisen laillisuutta vedoten yksityiskohtien puuttumiseen ja toimivallan rajoihin.

Oikeudellisesta näkökulmasta syntyy kysymys siitä, missä vaiheessa turvallisuussalaisuus muuttuu sotilaspoliittiseksi salailuksi ja parlamentaarisen järjestelmän ohittaneeksi salaiseksi osallisuudeksi Ukrainaa tukeviin sotatoimiin, mikä altistaisi Suomen sodalle ja Venäjän kostotoimille.

Täyttyvätkö maanpetoksen tunnusmerkit – kuka kantaa vastuun, kun Ukrainan sotadronet tappavat suomalaisia?