Sosiaalinen media on muuttunut julkiseksi areenaksi, jossa käydään päivittäin kiivaita, näennäisiä debatteja politiikasta, ilmastosta, terveydestä ja arvoista. Valitettavasti tämä jatkuva ”sota” käydään usein ilman minkäänlaisia argumentaatiotaitoja, mikä heikentää paitsi keskustelun laatua, myös yhteiskunnallista ymmärrystä. Asiattomuuksia viljelevät ihmiset ovat lähinnä haitallisia niille arvoille ja asioille mitä edustavat.
Tätä taistelukenttää leimaavat argumentointivirheet, tunnepitoiset vastineet ja kyvyttömyys erottaa asiallinen kritiikki henkilökohtaisesta hyökkäyksestä. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miksi somekeskustelu harvoin nousee oikeaoppisen ja vaikuttavan väittelyn tasolle
1. Ad Hominem: Henkilökohtaisen hyökkäyksen helppous
Ad Hominem (henkilöä vastaan) on somen yleisin argumentointivirhe. Sen sijaan, että joku kumoaisi vastapuolen esittämän datan tai loogisen päättelyn, hän hyökkää puhujan motiiveja, ammattia, älykkyyttä tai ulkonäköä vastaan. Syyseuraus helppo havaita, kun minäkeskeisen henkilön itsepuolusrefleksi laittaa hyökkäämään henkilöä, eikä itse asiaa tai väitettä vastaan.
Tämä on yleinen strategia sosiaalisessa mediassa, koska sen oletetaan olevan nopea tapa mitätöidä vastustaja ilman vaivaa, jota tarvittaisiin todellisten vastatodisteiden etsimiseen. Se saa myös klikkauksia ja huomiota, mikä on alustojen ansaintalogiikan ytimessä.
Esimerkki: ”Tuota tutkijaa ei voi ottaa vakavasti, hän on vain rahoitusta kalasteleva akateemikko!” (Tutkimuksen tulokset sivuutetaan tutkijan motiivien vuoksi.)
2. Olkiukko ja Äärimmäiset Yksinkertaistukset
Toinen yleinen virhe on Olkiukko (Straw Man). Kun monimutkainen poliittinen ehdotus esitetään 280 merkin viestissä, on äärimmäisen helppoa vääristellä vastapuolen kantaa.
Argumentti yksinkertaistetaan ja liioitellaan äärimmilleen, jolloin sitä on helppoa lyödä. Kukaan ei ole väittelyssä puolustamassa tätä liioiteltua ”olkiukkoa”, mutta somen pikavauhtisessa ympäristössä harva enää muistaa alkuperäistä, monimutkaista kantaa.
3. Tunteiden Valta (Pathos vs. Logos)
Oikeaoppinen väittely perustuu Logokseen (logiikkaan ja todisteisiin). Sosiaalinen media suosii Pathosta (tunteisiin vetoamista). Viha, pelko, suuttumus ja sääli saavat ihmiset jakamaan sisältöä, reagoimaan nopeasti ja osallistumaan keskusteluun.
Kun argumentti hukutetaan tunnekuohun alle, asiallinen tieto ja faktat jäävät taka-alalle. Keskustelusta tulee nopeasti huutokilpailu, jossa aggressiivisin tai tunteellisin vastaus saa eniten huomiota, eikä pätevin.
4. Vastineen Puute: Kuuntelemisen Taito Hukassa
Väittelyn keskeinen periaate on vastausvelvollisuus . Sinun on osoitettava ymmärtäväsi vastapuolen argumentti ja kumottava se loogisesti. Somessa tämä periaate on usein kadoksissa:
-
Sivuraiteille siirtyminen: Keskusteluun kyllä vastataan, mutta asiaan liittymättömällä aiheella.
-
Kehäpäätelmä: Oman kannan toistaminen ilman uutta todistusaineistoa.
Monet somekommentit ovat itse asiassa vain lausuntoja, jotka eivät reagoi vastapuolen argumentteihin ollenkaan, vaan toistavat kirjoittajan omaa, jo valmiiksi muodostettua mielipidettä jolle haetaan tukea. Kuuntelemisen sijaan ihminen odottaa vain omaa puheenvuoroaan.
Sosiaalinen media on tarjonnut jokaiselle alustan saada äänensä kuuluviin, mutta se ei ole antanut työkaluja sen käyttöön. Ilman argumentaation periaatteiden, argumentointivirheiden tunnistamisen ja kunnioittavan keskustelukulttuurin ymmärrystä, somekeskustelut jäävät usein pinnallisiksi ja joutaviksi ”sodiksi”.
Rationaalisen ja rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun palauttaminen vaatii meiltä kaikilta taitojen opettelua – kykyä erottaa asia henkilöstä, kumota argumentti todistein ja ennen kaikkea: kykyä kuunnella ja olla hiljaa, kun meillä ei ole uutta sanottavaa.
Toimittaja
Keijo Ovaska
Tilaa Positv TÄSTÄ