Suomeen suunniteltu tehomaksu sähkönsiirtoon on osa sähkömarkkinalainsäädännön ja siirtohinnoittelun uudistusta. Tehomaksun tavoitteena on keventää verkon kuormitusta, tasata kulutuspiikkejä ja vähentää tarvetta vahvistaa sähköverkkoa. Tehomaksu ohjaa kuinka paljon sähköä käytetään samanaikaisesti huippuhetkillä. Tehomaksu on sähkönsiirtoon liittyvä maksu, jonka perii paikallinen verkkoyhtiö.
Määräys astuu voimaan aikaisintaan ensi vuoden alussa, viimeistään vuonna 2029 siirtymäajan jälkeen. Energiaviraston luonnos, jossa maksu määräytyisi 15 minuutin huipputehon perusteella, on ollut lausuntokierroksella Lausuntopalvelussa. Helen ja osa toimialasta sekä myös Omakotitaloliitto pitää rajaa liian ankarana. Vaikutukset kotitalouksille ja teollisuudelle voivat olla merkittäviä.
Omakotiliitto puolustaa pientaloasukkaita – tehomaksun vaikutus miljoonaan omakotitaloon
Omakotiliitto katsoo, että Energiaviraston esittämä tehomaksumalli on kohtuuton pientaloasukkaille. Mallin 15 minuutin huipputehon tarkastelu ja 5 kW:n alaraja aiheuttaisivat lisämaksuja tavanomaisesta sähkönkäytöstä, kuten veden lämmityksestä, saunan käytöstä tai sähköauton latauksesta.
Liitto ehdottaa, että tehomaksun määräytymisajaksi käytettäisiin monen huipputehon keskiarvoa ja että yö- sekä viikonloppukäyttö jätettäisiin tarkastelun ulkopuolelle. Nykyinen ehdotus ei Omakotiliiton mukaan kannusta kotitalouksia tasaamaan sähkönkulutuksen huippuja, mikä oli tehomaksun alkuperäinen tavoite.
Tehomaksu kohdistuu Suomessa jopa miljoonaan omakotitaloon. Kotitalouksille tehomaksu voisi tarkoittaa kymmeniä tai satoja euroja vuodessa, yrityksille ja teollisuudelle tuhansia euroja. Arvioiden mukaan tehomaksu voisi puolestaan tuoda siirtoyhtiöille satoja miljoonia euroja vuodessa.
Omakotitaloudet kuluttavat sähköä hajautetusti ja yleensä pienellä teholla. Yksittäisen talouden hetkellinen huipputeho on murto-osa teollisuuden tai suurten kaupallisten toimijoiden tehontarpeesta. Lisäksi monet omakotitaloudet osallistuvat aktiivisesti sähköjärjestelmän tasapainottamiseen esimerkiksi omalla aurinkosähkön tuotannolla, lämmön varaamisella ja kulutuksen ajoittamisella.
Timo Antikainen, elinkeinojohtaja, Tampereelta arvostelee tehomaksua siitä, että nykyisessä muodossaan tehomaksu rankaiseekin kuluttajaa silloinkin, kun tämä toimii vihreän siirtymän energiapolitiikan tavoitteiden mukaisesti. ”Ehdotetussa muodossaan tehomaksu ei kannusta säästämään, vaan viestii, että suomalainen kuluttaja laitetaan maksajaksi aina, teki hän mitä tahansa oikein.”, sanoo Antikainen Aamulehden lukijakirjoituksessaan.
Suuret sähkönkuluttajat
Vuonna 2023 kotitaloudet kuluttivat 22 TWh terawattituntia sähköä – kotitalouksien sähkönkulutuksen osuus on vain 29 % kokonaiskulutuksesta. Sähköverkon suurimmat ja rakenteelliset kuormittajat ovat teollisuus, uudet datakeskukset sekä suuret kaupalliset toimijat. Myös kauppakeskukset, toimistotalot ja muut suuret kiinteistöt kuormittavat verkkoa erityisesti ruuhka-aikoina.
Teollisuus on Suomen suurin sähkönkäyttäjä, ja sen osuus sähkön kokonaiskulutuksesta oli 41–43 % (2023–2024). Arvio on Tilastokeskuksesta, mutta nettisivu ei ole enää näkyvillä.
Fingrid arvioi, että jo toiminnassa olevien ja rakenteilla olevien datakeskusten osuus koko maan sähköntarpeesta on 5–8 prosenttia. Datakeskukset vaativat jatkuvaa, suurta tehoa ympäri vuorokauden ja kuormittavat sekä tuotantoa että siirtoverkkoa. AI-laskelman mukaan; jos suurin osa vireillä olevista datakeskushankkeista toteutuisi vuoteen 2035 mennessä, tulevaisuudessa datakeskukset voisivat kuluttaa jopa 25–45 teravattituntia vuodessa, joka vastaisi 30–55 % – jopa puolet koko Suomen sähkönkulutuksesta.
Tehomaksussa on ongelmallista se, että sen sijaan että maksut kohdennettaisiin niille toimijoille, jotka todellisuudessa määrittävät verkon mitoitustarpeet ja investointipaineet, kustannuksia siirretäänkin myös pienkuluttajille.
Suurasiakkaat kuuluvat tariffiluokkiin, joissa maksu suhteutetaan heidän käyttämäänsä verkon kapasiteettiin, mikä usein tekee suhteellisesta kustannuksesta pienempää kuin pienillä kuluttajilla.
Sähköverkon omistus
Suomen sähköverkko on pääosin kotimaisessa omistuksessa. Kantaverkkoa hallinnoiva Fingrid on valtionenemmistöinen yhtiö, jossa valtio omistaa noin 53 % ja loput kotimaiset energiayhtiöt.
Suurista alueverkoista Caruna Oy:ssä enemmistö, 75 %, kuuluu ulkomaisille sijoittajille. Caruna Oy:n ulkomaisia pääomasijoittaja on KKR omistaa 40 %, kanadalainen Ontario Teachers’ 40 % ja ruotsalainen AMF Pensionsförsäkring 12,5 %. Kotimainen Elo-yhtiö omistaa vain 7,5 %.
Ulkomaiset sijoittajat hallitsevat pääosin Etelä- ja Länsi-Suomen jakeluverkkoja, mutta pohjoisessa ja itäisessä Suomessa pienemmät ja kunnalliset jakeluverkot ovat lähes täysin kotimaisessa omistuksessa.
Suomessa sähkönsiirto on alueellista monopolia, eli jokaisella alueella on yksi verkkoyhtiö, joka vastaa siirrosta ja määrittää siirtomaksut loppukäyttäjille. Nykyiselläänkin siirtomaksut ylittävät monen sähkölaskussa itse sähkönkulutuksen summan.
Nord Pool – Pohjoismaiden sähköpörssi
Nord Pool on Pohjoismaiden sähköpörssi, jossa sähköä ostetaan ja myydään tukkutasolla. Nord Pool on toiminut Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla yli 30 vuotta, ja Suomen osalta pörssi on ollut käytössä vuodesta 1998 lähtien. Nord Pool on yhteisomistuksessa olevien pohjoismaisten kantaverkkoyhtiöiden (Statnett, Svenska Kraftnät, Fingrid, Energinet) hallinnoima sähköpörssi. Omistajuus ja päätösvalta on kokonaan kantaverkkoyhtiöillä, eikä se toimi kaupallisena yrityksenä, josta voisi ostaa osakkeita.
Sähkön hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella tunti tunnilta, ja pörssi kattaa Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan, Tanskan sekä Baltian maat. Nord Poolin hinnat vaikuttavat suoraan sähkön myyntihintoihin ja tarjoavat tuottajille ja suurkuluttajille tarkan hintasignaalin sähköverkon käytöstä.
Sähköpörssi ohjaa käyttämään sähköä yöllä, kun hinta on alhainen. Tehomaksu voi kuitenkin nousta, jos sähköä käytetään tuolloin paljon yhtä aikaa (esim. sauna ja lataus), vaikka sähkö itsessään olisi halpaa. Tehomaksu tekee halvan pörssisähkön käytöstä käytännössä mahdotonta, koska halpoihin tunteihin keskittyvä kulutus voi nostaa siirtomaksut korkeiksi.
Toimittaja
Karl Beckenström
Tilaa Positv TÄSTÄ

Oliskohan jollain tietoa, tai kykyä selvittää, mikä prosenttiosuus on ulkomaiset yhtiöt vs. kotimaiset yhtiöt, kun katsotaan kokonaispottia kerätyistä siirtomaksuista?
Tämä olisi erittäin mielenkiintoinen tieto, jo pelkästään tämän yllä mainitun ”uudistuksen” pohjalta.
Niin hyvä huomio. Siirtomaksujen jakautuminen menee omistajuuden mukaan, omistajuus siirtoyhtiöissä voi jakautua ulkomaille riippuen sijoittajaosuuksista, niistä pystyy päättelemään suuntaa antavaa. Sähköinfran pysyminen suomalaisessa omistuksessa olisi suomalaisen sähkönkäyttäjän kustannustenkin kannalta turvallisinta.