Sodan ”arvo” on siinä, miten lähellä ne ovat, miten samaistuttavia ihmiset ovat, ja miten tärkeä poliittisesti ja taloudellisesti sota on. Ukrainan sota on Euroopalle tärkeä, koska se halutaan jäseneksi EU:hun ja Natoon. Siksi sotaa pitää jatkaa ja rahoittaa, ei vain Ukrainan itsenäisyyden puolesta, vaan siksi, että se halutaan EU:n valtapiiriin. Asia esitetään demokratian ja vapauden puolústamisena. Samaa retoriikkaa Yhdysvallat on käyttänyt vuosikymmeniä tunkeutuessaan maihin puolustamaan ”vapautta ja arvoja”. Se on sotaretoriikkaa, jolla saadaan hyvesignaloimalla veronmaksajat uskomaan mission pyhyys ja eettinen tärkeys.
Sodalla ei oikeasti ole yhtään mitään arvoa -se on kuolemaa ja tuhoa. Ukrainan sota on itä-länsi valtapeliä maa-alueista ja Donbassin litiumista tai poliittisesta väristä. Siksi on korostetaan rahoittajalle eli kansalle vankkumatonta tukea ja ”eurooppalaisten arvojen” puolustamista, pyhitetään sota.
Sodan juurisyyt?
On selvää, että Ukraina halutaan Euroopan unioniin ja Lännen leiriin. Putin kuitenkaan ei halua naapuriinsa EU: ta tai ainakaan Nato-maata. Naton laajentumisesta sovittiin jo aikaisemmin, ettei se tuumaakaan etenisi itään. Tämä sopimus kuitenkin rikottiin, ja siihen Putin reagoi – hyökkäämällä. Tämäkin on toki leimattu virheellisenä ja putinismina. EU:n ja NATOn laajeneminen on Euroopan etu, mutta se ei ole välttämättä Ukrainan kansan etu. Arviot kuolleista ukrainalaisista liikkuvat 600 000 ja 1,8 miljoonan välillä.
Sodan loppuminen keinolla millä hyvänsä olisi se todellinen ihmisten vapauden puolustaminen- että olisi vapaus edes elää. Sen puolustaminen ei ole putinismia, se on ihmisyyttä. Pitää katsoa ohi Putinin, ohi sen mitä koko ajan osoitetaan.
Ukraina on poliittinen pelinappula shakkipelissä idän ja lännen välillä- se asema, jota pitäisi viimeiseen asti välttää. Suomessakin suurvaltakiistojen keskelle ja kiistakapulaksi joutuminen olisi pahinta, mitä pienelle maalle voi tapahtua. Suomea pitäisi siltä varjella. Natoon liittyminen ja sitoutuminen ei siltä nyt turvaa, neutraali asema menetettiin ja altistutaan samanlaiselle kuin Ukraina.
Nyt pelastava mahtava Amerikka onkin vetäytymässä NATOsta. Ei pelasta ne amerikkalaisetkaan enää. Mainehaitta Natosta Venäjän suuntaan kyllä jäi, ja Venäjä näkee ennen rauhanomaiset välit Suomen kanssa nyt vihamielisenä. Ystävyyskaupungit on lopetettu ja kaikki kulttuurivaihto, sukuloimaan ei ihmiset pääse, itä-rajan turismi näivettyi, kaasua ei tule, sähkölaskut. Joensuussa ollaan pakokassit valmiiksi pakattuina. Onko tässä ”vankkumattomassa tuessa” järkeä?
Vahva uskottelu ja uskomus on, että jos ei Natossa oltaisi, niin Venäjä hyökkää tänne- mutta miksi hyökkäisi? Venäjä hyökkää, jos kokee asemansa uhatuksi. Neutraali sitoutumaton maa ei ollut turvallisuusuhka. Elettiin rinnakkain, käytiin kauppaa- kaikki hyötyi. Ukrainan EU- ja Nato-kaavailut ovat se, mikä todennäköisimmin Putinia uhkasi.
Putin on sanonut puheissaan, ettei hänellä ole intressejä Suomeen tai Eurooppaan hyökätä. Ja että hän luottaa Suomen kansaan. Siitä ei uutisoitu, koska se ei tue sotaisaa pelon medianarratiivia. On myös uskoteltu kansalle, että Putin uskoo vain voimaan, ja tämäkin puoltaa aseteollisuutta. Useammassa otteessa Kreml on kuitenkin ilmaissut olevansa valmis neuvotteluihin.
Kansa luokittelee mielipiteet ja niiden kertojat hyviin ja pahoihin, hyveellisiin ja pahoihin vihollismielipiteisiin. Putin paha, Trump paha.. jne. Tässä ei olla kenenkään puolella, paitsi rauhan ja ihmisyyden ja ukrainalaisten miesten, jotka juoksuhaudoissa kuolevat droonien armottoman tarkkaan iskuun. Makkaraan syövä sohvasotaintoilijan, joka osallistuu sotarealityyn väkivaltafantasioillaan ei kannata tulla esittämään mediasta oppimiaan putinisti-hokemia.
”Demokratiaa ja eurooppalaisia arvoja pitää puolustaa” eli Euroopan unionin rajoja pitää puolustaa ja laajentaa
Ukraina-keissi on suurvaltapoliittinen pyrkimys EU:n puolelta, se on rajakiista idän ja lännen leirin välillä. Ja se on ennemminkin Putinin puolustautumissota. Tämä on häivytetty propagandan keinoin (haluttu narratiivi ja mielipide) toistelemalla kansalle yhtä sanaa joka päivä: Venäjän hyökkäyssota, Venäjän laiton hyökkäyssota, Venäjän brutaali hyökkäyssota -neljän vuoden ajan. Asian toistelu päivittäin herättää epäilyn, miksi pitää toistaa?
Jokainen tietää, että sota on laiton ja sota on aina brutaali. Siellä tapetaan ihmisiä, päät räjähtävät, suolet tulevat ulos, raajoja katkeaa. Se on pelkkää inhimillistä kärsimystä, siinä ei ole gloriaa. Siinä ei kuolla isänmaan puolesta vaan valtapelin puolesta. Ukrainalaiset kuolevat EU:n valtapyrkimysten puolesta, ”eurooppalaisten arvojen” puolesta. Mitä se ”arvot” leskeä lohduttaa tai isätöntä lasta?
Ukrainalaiset itse ovat sanoneet jo monta vuotta, että kunhan sota vain loppuisi- ihan sama miten. Suomessa asuva ukrainalainen mies kertoi vuosi sitten, ihan sama vaikka annetaan maapala, se on jo niin ”puolustustarvikkeista” saastunut, ettei siellä mikään kasva edes.
He todella kärsivät kansana ja maan. Heidän ääntään ei tuoda esiin. Miksi? Koska sodan pitää jatkua, kunnes maa saadaan EU:n piiriin ja koska sota on tuottoisa business. Alueita ei saisi luovuttaa, ja suvereniteettia puolustettava, ja ”periksi ei pidä antaa” Putinille, kerrotaan kovaäänisesti lännestä. Kovin hyveellisiä ovat suomalaisetkin poliitikot. Kuitenkaan kansan kärsimys ei ole se, mikä lopetetaan keinolla millä hyvänsä, vaan suvereniteetti ja koskemattomuus on se, jota ”puolustetaan”. Jos Ukrainan kansan elämä ja isät ja pojat kiinnostaisivat, siihen sotaan olisi haettu jo kauan sitten ratkaisu ja vaikka luovutettu alueita pois, jotta kuoleminen ja kansan kärsimys loppuisi. Mutta kovin itsepintaista ja hyvesignaloivaa on kovaääninen Ukrainan puoltaminen poliitikkojen puheissa ja rauhantekijöitä ja ehdotuksia ei löydy. Paitsi Trump.
Gazalla ei väliä, mutta Ukrainalla on
Gazalla ei ole niinkään väliä, Ukrainalla on. Gazaa tuhotaan ja kansaa tapetaan. Ruoka-apua ei pääse sisään, kun Israel näännyttää palestiinalaisia kuoliaaksi. Rakentaminen Israelin toimesta on alkanut Gazassa- mutta ei palestiinalaisille. Kyse on ilmeisestä kansanpoistosta ja maa-alueiden haltuunotosta. Huhutaan, että Gaza raivataan tyhjäksi ja sinne rakennetaan Gazan Riviera. Siltä se näyttääkin. Pakolaiset- ne jotka selviävät hengissä, päätyvät Eurooppaan, ja sitten meille kerrotaan monikulttuurisuuden ihanuudesta.
Puhutaanko Israelin laittomasta hyökkäyssodasta Gazaan vai brutaalista hyökkäyssodasta? Ei puhuta. Mutta hoetaan joka päivä Venäjän aloittamasta hyökkäyssodasta neljättä vuotta. Toisto paljastaa motiivit ja halutun narratiivin yleisölle.
Suomalaiset maksaa
Suomalaisia koijataan maksamaan EU:n suurvaltapyrkimyksiä Ukrainassa. Se on köyhdyttänyt Suomen valtion kassaa rankasti. Kansan mielipiteitä ei kuulla. Vain Unkarissa kansalaiskyselyllä kysytään halutaanko loppumatonta sotaa rahoittaa. Sekin leimataan pahaksi kun demokratia toimii. Näillä hyvän ja pahan mielipiteeseen jakamisella ja Putinin trolli jne. -määreillä ohjataan kansalaisten mielipiteitä, siihen liitetään tunne ja moraali. Annetaan ilmoille vain sopivia tavoitteita ajavia mielipiteitä, jotka ovat ainoita hyväksyttyjä mielipiteitä. Niistä tehdään arvo- ja tunnelatautuneita, kuten ”brutaali hyökkäyssota” tai ”vapauden puolustaminen”: ne kytketään vahvasti tunteisiin. Ennen kuin menee sinne ”sydämeen”, on hyvä havahtua kysymään, miksi minun halutaan kokevan näin, mitä minun halutaan tukevan ja miksi ja kuka siitä hyötyy? Hyötyykö se ukrainalainen 17-vuotias?
Rauha on ongelma oligarkeille- asemarkkina loppuu
Se Marinin ”vankkumaton tuki niin kauan kuin tarvitsee”, ja se on myös vankkumatonta veronmaksajien rahanvirtausta aseteollisuuteen -pois sosiaaliturvasta. Sota on jatkuessaan kannattava ja rikastuttava toiminta asesijoittajille ja aseteollisuudelle.
Ruotsalainen sijoittaja Jakob Wallenberg on ansainnut miljardeja Ukrainan sodalla ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä, kirjoittaa FriaTider ja Samnytt. Wallenberg on entinen SEB-pankin johtaja ja Investor AB:n johtaja. Investor AB on Wallenberg‑perheen sijoitusyhtiö, joka omistaa Saabia (puolustus‑ ja ilmailuala)
Nyt oligarkki Jacob Wallenberg varoittaa ”monista negatiivisista seurauksista, joita rauha voisi aiheuttaa”, ja että Eurooppa voi menettää vauhtia asevarustelussa, jos sota Ukrainassa loppuu. Onhan se toki negatiivista asesijoittajalle, jos sota loppuu. Stubbkin sanoi hiljattain ”rauhan aika ei ole nyt”. Rauhan aika pitäisi olla heti kun mahdollista.
Suomessa Häkkänen oli jo vuosia sitten peräänkuuluttamassa aseteollisuuden kasvattamista. Intressit näkyvät, toki kansalle tämä esitetään ”turvallisuusinvestointina”. Siihen päälle jokapäiväistä Putin-uhkaa iltapäivälehdistä, ja kansa hyväksyy myös heikompien leikkaukset ja hyvinvointivaltion rahoituksen rahasiirrot. Minne se ”haavoittuvien suojaaminen” unohtui? Tässä yhteydessä se ei tuo tuloja ja rahoitusta, niin ei käytetä argumenttina.
Ministereiden sijoitusportfolioon ei pääse katsomaan, sidonnaisuusrekisterissä, eikä Häkkästä eikä muitakaan sinne ole ilmoitettu. Eduskunnan sivuillakaan ei sijoituksia ole ilmoitettu. Ursula von der Lyenin on ilmoitettu omistavaan ”ei lainkaan osakkeita”. Läpinäkyvyys olisi ehdotonta päättäjien eturistiriitojen arvionnissa.
Jos rauha ja ukrainalaisten ihmiset ja heidän kärsimyksensä olisivat prioriteetti, tuskin asesijoittaja Wallenberg sanoisi näin: -”Suurin osa meistä ei ole kovin hyvin valmistautunut mahdolliseen rauhaan ja kaikkeen, mitä se tuo mukanaan.” Tämä on asesijoittajan puhetta, joka on huolissaan sijoituksistaan ja sotamarkkinan loppumisesta. Rauhaan ei tarvitse valmistautua, jokainen inhimillinen ihminen odottaa ja toivoo sitä Ukrainaan -jo neljä vuotta.
Zelenskyi pyöräytti äskettäin käyntiin sotabusineksen ja avaa Eurooppaan asevientikeskuksia, joissa myydään ukrainalaisia drooneja Eurooppaan. Kansalle tämä markkinoidaan jälleen sillä ”turvallisuudella”, ja verorahoillamme näitä tappolennokkeja sitten ostetaan. Ei suomalaiset tarvitse drooneja, vaan lääkäreitä ja hammaslääkäreitä, vanhusten hoitoa ja kulttuurin rahoitusta ja työpaikkoja.
On aika nähdä hyveiden ja demokratian nimissä tehtävä sotabusiness. Jos emme sitä tajua ja poliitikkojen hyvepuhetta emme huomaa, nämä sodat syttyvät ja sytytetään aina uudelleen ja uudelleen. Ja me siinä häviämme; me sinne rintamalle joudumme kuolemaan ja meidän lapsemme – ja joku tekee sillä rahaa. Se poliitikko ei omaa poikaansa sinne rintamalle lähetä, eikä sinne itse joudu. Heillä on lapset opiskelemassa ulkomailla ja asunnot ulkomailla ja diplomaattinen ”suoja” .
Kuvassa ruotsalainen asesijoittaja ja oligarkki Jakob Wallenberg
Toimittaja
Karl Beckensröm
