Posi TV teki laajan selvityksen eduskunnan ulkopuolisten puolueiden näkyvyydestä eri sosiaalisen median alustoilla, vaihtoehtomedioissa ja valtamediassa. Selvityksessä käytettiin apuna kolmea tekoälyä — ChatGPT:tä, Alter AI:ta ja Grokia – joiden syväluotaavia ja erittäin laajoja analyysejä vertailtiin lopuksi keskenään. Tulokset paljastavat, että pienpuolueiden todellinen näkyvyys ei synny pelkästään omista kanavista, vaan vaatii poikkeuksetta median, somekohujen tai ulkopuolisen keskustelun nostetta.
Suomen puoluerekisterissä on tällä hetkellä yhteensä 20 puoluetta. Oikeusministeriön ylläpitämässä rekisterissä eduskunnan ulkopuolisia puolueita ovat Avoin Puolue, Suomen Kommunistinen Puolue, Kristallipuolue, Valta kuuluu kansalle, Vapauden liitto, Totuuspuolue, Liberaalipuolue, Eläinoikeuspuolue, Hamppupuolue, Sinimusta Liike ja Suomen Graniittipuolue.
Näiden puolueiden näkyvyyttä arvioitaessa nousee nopeasti esiin ensimmäinen ongelma: näkyvyys ei ole sama asia kuin kannatus. Puolue voi olla aktiivinen omissa kanavissaan, järjestää tapahtumia, julkaista ohjelmia ja keskustella kannattajiensa kanssa, mutta jäädä silti valtakunnallisesti lähes näkymättömäksi. Toisaalta puolue voi nousta hetkessä koko maan otsikoihin kielteisessä valossa.
Tätä ristiriitaa selvittääkseen Posi TV teki analyysin eduskunnan ulkopuolisten puolueiden näkyvyydestä eri sosiaalisen median alustoilla, vaihtoehtomedioissa ja valtamediassa. Selvityksessä käytettiin apuna kolmea tekoälyä – ChatGPT:tä, Alter AI:ta ja Grokia – joiden laajoja näkyvyysanalyysejä vertailtiin keskenään. Analyysit päätyivät hieman eri painotuksiin, mutta yksi havainto toistui: Sinimusta Liike on tällä hetkellä selkeästi näkyvyyden kärjessä, kun mitataan puolueen pääsyä oman yleisön ulkopuoliseen julkisuuteen.
Sinimusta Liike nousi kärkeen – mutta ei myönteisellä näkyvyydellä
Sinimusta Liike on esimerkki puolueesta, joka on saanut runsaasti julkisuutta ilman merkittävää vaalitulosta. Näkyvyyden lähde ei ole ollut niinkään poliittinen ohjelmatyö tai vaalikampanjointi, vaan Tampereen vapun 2026 väkivaltainen välikohtaus Sinimusta Liikkeen järjestämän tilaisuuden yhteydessä ja sitä seurannut rikosuutisointi.
Näkyvyyden kannalta oleellista ei ole vain se, mitä tapahtui, vaan se, miten tapahtumat alkoivat elää mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Sinimusta Liike päätyi uutisiin, someketjuihin, vastustajien kommentteihin, puolustajien puheenvuoroihin ja laajempaan keskusteluun äärioikeistosta, mielenosoituksista ja poliittisesta väkivallasta.
Tämä on poliittisen näkyvyyden raadollinen mekanismi: negatiivinen näkyvyys on lähes aina näkyvyytenä tehokkaampaa kuin positiivinen hiljaisuus. Se ei välttämättä kasvata puolueen hyväksyttävyyttä, mutta kasvattaa tunnettuutta. Pienpuolueelle tunnettuus on usein ensimmäinen este, joka pitää ylittää ennen kuin ohjelmasta, ehdokkaista tai tavoitteista voidaan edes keskustella.
ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN:
POSIKAUPPA.com | mukit
Vapauden liitto – näkyvä omilleen, mutta näkymätön suurelle yleisölle?
Vapauden liitto on toisenlainen tapaus. Puolueella on uskollinen kannattajakunta, omat viestintäkanavat ja aikaisempaa vaalinäyttöä. Vuoden 2025 Ylen pienpuoluetentissä Vapauden liitto oli mukana yhdessä muun muassa Avoimen Puolueen, Eläinoikeuspuolueen, Kristallipuolueen, Liberaalipuolueen, VKK:n ja SKP:n kanssa.
Silti Vapauden liiton näkyvyys näyttää jäävän usein puolueen omien yleisöjen sisälle. Se voi julkaista, kommentoida ja kampanjoida aktiivisesti, mutta keskustelu ei juuri karkaa puolueen omista kanavista laajempaan julkisuuteen. Tässä mielessä puolueen ongelma ei ole välttämättä viestinnän puute, vaan näkyvyyden puute.
Tuore esimerkki tästä nähtiin, kun Posi TV julkaisi 22.5.2026 artikkelin Ano Turtiaisen puheista, joissa Turtiainen kehotti erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomen alueita pohtimaan kansanäänestystä irtautumisesta “virallisesta Suomesta”. Artikkelissa Vapauden liitto mainittiin Turtiaisen kehotuksen kohteena, ei varsinaisen väitteen esittäjänä tai toimijana.
Tapaus on kiinnostava siksi, että se paljastaa pienpuolueiden viestintädilemman. Vapauden liiton mainitseminen mediassa tällaisessa yhteydessä tuntui somekeskustelun perusteella useiden puolueen kannattajien mielestä mainehaitalta, vaikka puolue ei ollut artikkelin kritiikin kohde.
Kuitenkin juuri tällaiset ulkopuoliset maininnat ovat usein ainoita hetkiä, jolloin puolueen nimi nousee oman kannattajakunnan ulkopuolelle.
Poliittisessa viestinnässä on kova sääntö: jos puolue näkyy vain silloin, kun se itse julkaisee, se ei vielä hallitse julkisuutta. Se ainoastaan ylläpitää omaa yhteisöään.
Tuukka Kurun esimerkki: näkyvyyttä ei pelätä, se kaapataan
Sinimusta Liikkeen Tuukka Kurun reaktio samaan keskustelukokonaisuuteen näyttää edustavan täysin vastakkaista viestintästrategiaa. Siinä missä osa Vapauden liiton ympärillä olevasta väestä tulkitsi Posi TV:n artikkelin mainehaitan kautta, Kuru näki tilanteessa mahdollisuuden nostaa Sinimusta Liikettä näkyviin tässäkin yhteydessä.
Kuru teki aiheesta oman poliittisen avauksensa. Hän jakoi X:ssä toimittaja Samuel Gryningin julkaisun, jossa viitattiin Ano Turtiaisen ehdotukseen Vapauden liiton mahdollisesta tuesta Itä-Suomen irtautumiselle Suomesta.
“Sinimusta Liike tukee Karjalan irtautumista Venäjän federaatiosta.” – Tuukka Kuru sanaili postauksessaan.
Tällä yhdellä lauseella keskustelun asetelma kääntyi. Alkuperäinen aihe koski Itä-Suomen irtautumista Suomesta, mutta Kuru siirsi painopisteen Karjalan irtautumiseen Venäjästä. Samalla hän teki julkaisusta ideologisesti omalle yleisölleen sopivan, provosoivan ja helposti jaettavan.
Julkaisu keräsi hetkessä lähes 100 000 näyttöä, 91 kommenttia, 50 uudelleenjakoa ja yli 600 tykkäystä. Pienpuoluekentässä tällainen näkyvyys on merkittävä, etenkin kun se syntyi ilman maksettua mainontaa ja yksittäisen ajankohtaisen keskustelun yhteydessä.
Tapaus osoittaa, miten suuri ero puolustavan ja hyökkäävän viestinnän välillä voi olla. Puolustava toimija näkee ulkopuolisen maininnan ensisijaisesti riskinä: voiko tämä vahingoittaa mainetta, ärsyttää kannattajia tai aiheuttaa väärinymmärryksiä? Hyökkäävä toimija taas kysyy: miten tästä saadaan keskustelu, reaktioita, näkyvyyttä ja uusia yleisöjä?
Juuri tässä näkyy pienpuolueiden julkisuustaistelun ydin. Näkyvyys ei synny siitä, että puolue julkaisee omissa kanavissaan omille seuraajilleen. Se syntyy silloin, kun ajankohtainen keskustelu onnistutaan kaappaamaan, kehystämään uudelleen ja muuttamaan omaksi viestiksi. Kurun julkaisu oli tästä konkreettinen esimerkki.
Totuuspuolue ja VKK: kun näkyvyys henkilöityy tai muuttuu oikeusjutuksi
Totuuspuolueen näkyvyys rakentuu pitkälti puheenjohtaja Jaana Kavoniuksen ympärille. Kavoniusta syytetään Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa useista rikoksista. Muun muassa törkeistä kunnianloukkauksista ja vainoamisista. Kavonius on kiistänyt kaikki syytteet.
Tällainen näkyvyys on puolueelle kaksiteräinen miekka. Se nostaa nimen julkisuuteen, mutta ei välttämättä nosta puolueen poliittista sanomaa. Kun puolueen näkyvyys henkilöityy oikeusprosessiin, yleisön huomio ei enää kohdistu ohjelmaan, tavoitteisiin tai ehdokkaisiin. Niiden sijaan mieleen jää vain oikeussalidraama.
Sama koskee osin Valta kuuluu kansalle -puoluetta. Keskusrikospoliisi kertoi 16.6.2025 saaneensa päätökseen esitutkinnan Valta kuuluu kansalle -puolueen toimintaan liittyen. Poliisin mukaan kokonaisuudessa neljän henkilön epäillään syyllistyneen rahankeräysrikokseen ja viiden henkilön kavallukseen, ja asia siirtyi syyteharkintaan.
VKK:n kohdalla ongelma on, että näkyvyys liittyy puolueen menneisyyteen, sisäisiin riitoihin ja rikosepäilyihin, ei uuteen poliittiseen nousuun. Tällainen julkisuus voi pitää puolueen nimen esillä, mutta se ei välttämättä rakenna uskottavaa vaalikampanjaa.
Graniittipuolue: henkilöbrändi voi synnyttää puolueen – ja viedä siltä hapen
Suomen Graniittipuolue on tuore tapaus. Oikeusministeriö kertoi puolueen rekisteröinnistä 15.4.2026. Jo ennen rekisteröintiä puolue oli saanut huomiota ennen kaikkea Katariina Sourin henkilöbrändin vuoksi.
Markanmedia uutisoi 29.3.2026, että Katariina Souri oli eronnut perustamastaan Graniittipuolueesta.
Graniittipuolue osoittaa, kuinka tehokas henkilöbrändi voi olla pienpuolueen käynnistäjänä. Samalla se osoittaa riskin: jos puolue syntyy vahvasti yhden tunnetun henkilön ympärille, puolueen näkyvyys voi myös romahtaa tai muuttua skandaaliksi, jos henkilö poistuu hankkeesta.
Tämä on pienpuolueille olennainen oppi. Henkilö voi tuoda näkyvyyden, mutta organisaation pitää pystyä säilyttämään se.
ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN:
POSIKAUPPA.com| t-paidat
Liberaalipuolue, Hamppupuolue ja SKP: aktiivisuutta ilman isoa läpimurtoa
Liberaalipuolue, Hamppupuolue ja Suomen Kommunistinen Puolue näyttäytyvät analyysien perusteella puolueina, joilla on oma yleisönsä ja jossain määrin jatkuvaa toimintaa, mutta ei tällä hetkellä merkittävää näkyvyyttä.
Liberaalipuolue on verkossa järjestäytynyt ja tunnistettava, mutta sen näkyvyys on usein politiikkasisältöistä, ei kohupohjaista. SKP taas on perinteinen toimija, joka näkyy tietyissä vasemmistolaisissa, ay- ja aktivismipiireissä. Hamppupuolueella on selvä niche-teema, joka voi tuoda tapahtumien ja kannabiskeskustelun kautta säännöllistä näkyvyyttä, mutta samalla rajaa puolueen julkista profiilia.
Näiden puolueiden ongelma on sama: ne ovat olemassa, mutta eivät riko uutiskynnystä. Niillä voi olla ohjelmaa, verkkosivut, tapahtumia ja kannattajia, mutta ilman konfliktia, henkilöä, kohua tai voimakasta ajankohtaista kytkentää ne jäävät näkymättömiksi.
Avoin Puolue, Eläinoikeuspuolue ja Kristallipuolue: pienpuoluekentän hiljainen laita
Avoin Puolue, Eläinoikeuspuolue ja Kristallipuolue ovat mukana rekisterissä ja vaaleissa, mutta niiden näkyvyys on analyysien perusteella kaikkein rajallisinta.
Eläinoikeuspuolueella on selkeä teema, mutta teema ei välttämättä riitä yleispoliittiseksi läpimurroksi. Kristallipuolueen näkyvyys näyttää jääneen enemmän aiempien vuosien vaihtoehto- ja koronakeskustelujen varaan. Avoin Puolue taas kärsii tunnettuusongelmasta: ohjelmallisesti se voi olla selkeä, mutta ilman tunnistettavaa keulakuvaa tai dramaattista julkista konfliktia se ei nouse helposti uutisvirtaan.
Näkyvyyden kolme tasoa – miten näkyvyyttä mitattiin
Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden näkyvyyttä ei voi arvioida yhdellä mittarilla. Tarvitaan kolme tasoa.
Ensimmäinen on sisäinen näkyvyys. Tämä tarkoittaa puolueen omia verkkosivuja, uutiskirjeitä, Facebookia, X:ää, Telegramia, YouTubea ja jäsenviestintää. Tämä taso pitää kannattajat lämpiminä, mutta harvoin tuo uusia yleisöjä.
Toinen on laajennettu näkyvyys. Tässä puolue näkyy vaihtoehtomedioissa, podcasteissa, somekeskusteluissa, yksittäisten vaikuttajien kanavissa ja poliittisten vastustajien reaktioissa. Tämä on pienpuolueelle usein tärkein kasvuvyöhyke.
Kolmas on todellinen julkinen näkyvyys. Tällä tasolla puolue näkyy valtakunnallisissa uutisissa, isoissa somekeskusteluissa, kohuissa, vaalipaneeleissa, haastatteluissa ja puheenaiheissa, joita kommentoivat myös ne, jotka eivät kuulu puolueen kannattajiin.
Vapauden liiton kaltaisen puolueen haaste on siirtyä ensimmäiseltä tasolta toiselle ja kolmannelle. Sinimusta Liike taas on onnistunut pääsemään kolmannelle tasolle, mutta usein kielteisellä ja polarisoivalla tavalla.
Pienpuolue ei voi vain tiedottaa – sen täytyy murtautua keskusteluun
Posi TV:n tekemä selvitys eduskunnan ulkopuolisten puolueiden näkyvyydestä kertoo, että suomalaisessa politiikassa pienpuolueiden ongelma ei ole pelkkä rahan tai ehdokkaiden puute. Ongelma on huomion portinvartijuus.
Valtapuolueet saavat näkyvyyttä asemansa vuoksi. Pienpuolueen on ansaittava huomio jollain poikkeamalla: kohulla, henkilöllä, konfliktilla, uudella teemalla, vaalimenestyksen merkillä tai voimakkaalla someilmiöllä. Jos puolue ei onnistu luomaan tällaista poikkeamaa, se jää helposti omien kanaviensa vangiksi.
Tämä ei tarkoita, että kaiken näkyvyyden pitäisi olla skandaalia. Päinvastoin: negatiivinen näkyvyys voi tuhotakin uskottavuutta. Mutta täysin riskitön viestintä ei yleensä synnytä poliittista ilmiötä. Puolue, joka pelkää jokaista ulkopuolista mainintaa mainehaittana, saattaa samalla torjua juuri sen mekanismin, jonka kautta se voisi nousta laajemman yleisön tietoisuuteen.
Vuoden 2027 eduskuntavaaleja kohti mentäessä eduskunnan ulkopuolisten puolueiden suurin kysymys ei ole vain se, mitä ne ajavat. Kysymys on myös siitä, kuka saa kansalaiset puhumaan niistä ilman, että puolue itse aloittaa keskustelun.
Tällä hetkellä vastaus on karu: eniten näkyvyyttä eivät saa välttämättä ne, joilla on vahvin organisaatio tai paras vaaliohjelma. Eniten näkyvyyttä saavat ne, joiden ympärille syntyy tarina, konflikti tai kohu – ja jotka osaavat käyttää sen hyväkseen.
MAINOS:
POSIKAUPPA.con | mukit
