KokoTeatterin uusintaesitys kestosuosikkiteoksesta ”Putinin Venäjä” maalaa karun kuvan nyky-Venäjästä ja sen epäoikeudenmukaisista ihmiskohtaloista.
Anna Veijalaisen ohjaama – jo 20 vuotta sitten ensi-iltansa (25.3.2006) saanut ”Putinin Venäjä”- pohjautuu Anna Politkovskajan samannimiseen kirjaan, jossa on journalistisia reportaaseja, haastatteluita ja kolumneja.
Kuusi elämäntarinaa
Teatterisali on musta, täysin pelkistetty, lavalla on kuusi tuolia ja kuuden ihmisen elämäntarina. Kaikki on salista karsittu minimiin – pääosassa on ihmisten kärsimys, selviämiskeinot ja epäoikeudenmukaisuus.
Ensimmäinen tarina on venäläisen äidin (Maija Rissanen), joka oli poikansa kanssa teatterissa Moskovassa lokakuussa 2002, kun 40 tšetšeeniterroristia hyökkäsi teatteriin ottaen 850 teatterikatsojaa panttivangeikseen. Kaappaus päättyi kun Venäjän erikoisjoukot pumppasivat teatteriin taistelukaasua. Virallisten tietojen mukaan kaasu tappoi 129 panttivankia. Äiti kertoo kuitenkin 15-vuotiaan poikansa kuolleen venäläisiin luoteihin, ampumahaavaan päässä. Hän kertoo itsemurhayrityksestään jokeen hyppäämällä ja loputtomasta tutkintaprosesseista, ja kuinka hänen poikansa kuolinsyyksi merkittiin vain – viiva.
Valo siirtyy seuraavaan hahmoon. Kuullaan Yasmin Ahsanullahin kertoma tsetseenitytön murhatarina: kuinka kenraalit ajoivat hänen kotikyläänsä humalassa ammuskelemaan, kuinka hänet siepattiin kodistaan huopaan käärittynä kasarmille ja haudattiin salaa metsään raiskattuna ja murhattuna. Kuollut tyttö kertoo, kuinka hänen perheensä ei saanut sääliä eikä oikeutta, ja kuinka venäläiset naisjärjestöt vaikenivat raiskauksesta. Vasta Saksan liittokansleri Schröderin painostuksesta Putin taipui ja oikeusprosessi muuttui: raiskausmurhan tehnyt kenraali tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan.
Sami Lanki näyttelee 37-vuotiasta pettynyttä majuria, joka elää ohutseinäisessä läävässä sairastelevan poikansa kanssa. Hän kuvaa sitä epäoikeudenmukaisuutta, kuinka valtio ei palkitse eikä kunnioita sodista palavia armeijan erikoisammattilaisia. Päinvastoin heille kerrotaan, kuinka heidän palveluksensa ei ole riittävä.
Pinja Flink maalaa kuvan naisen selviytymisestä ja menestymisestä nyky-Venäjällä. Perheensä ruokkiakseen alkoi hän myydä torilla ensin vihanneksia, ja hän eteni jobbareiden kautta pikkuhiljaa itse torikauppiaspäälliköksi ja lopulta supermarkettien rikkaaksi omistajattareksi.
Sesa Lehdon näyttelemä laittoman vodkan trokari etenee pienrikollisuudesta tehdaskauppoihin ja korkean tason oligarkkien yritys- ja talousrikoksiin. Kuulemme gangstereiden ja byrokraattien lahjomisesta, tilausmurhista ja siitä, kuinka talousrikollinen palkitaan ”vuoden yrittäjänä”.
Lopulta valokeila siirtyy viimeiseen hahmoon, Pekka Hyvöseen. Seuraa pitkä hiljaisuus. Katse ja silmät puhuvat niin paljon, mutta mies vaikenee täysin. Esitys päättyy vaikenemiseen, tarinaan, jota ei edes kerrota- tarina joka oli liian kauhea kerrottavaksi, tai tarina joka piti vaientaa. Esityksen loppuminen tasaisena toistuvien elämäntarinoiden päätteeksi on ohjauksellisesti yllättävä, poikkeuksellinen ja radikaali teatterikeino. Äkillinen loppu vaikuttaa vahvasti.
Anna ja Anna
Venäläinen journalisti ja ihmisoikeuspalkinnoilla palkittu kirjailija Anna Politkovskaja kirjoitti Putinin Venäjä -kirjan vuonna 2004. Anna Veijalainen, Kokoteatterin perustaja ja johtaja, suunnitteli Politkovskajan kanssa kirjan dramatisointia Kokoteatterin lavalle. He olivat usein yhteydessä sähköpostitse ja sopivat esitysoikeuksista. Politkovskajan piti tulla katsomaan esitystä Helsinkiin, mutta hänen tyttärensä sairastui. Sitten – Kokoteatterin kutsuvieraana- Politkovskajan oli tarkoitus tulla uusintaensi-iltaan syksyllä 2006. Lokakuussa Politkovskaja löydettiin kotitalonsa hissistä ammuttuna.
KokoTeatterin johtaja ei PosiTV:n useista pyynnöistä huolimatta kuitenkaan kommentoinut kysymyksiin muun muassa koskien suomalaisvenäläisen kulttuuriyhteistyön traagista katkeamista. Ehkä asiasta oli vaikea sanoa mitään. Tai se on poliittisesti herkkää.
Ihmisoikeusrikosten paljastaja
Politkovskaja oli juuri ennen murhaa tutkimassa Tsetsenian ihmisoikeusrikkomustapauksia. Hän oli dokumentoinut siviileihin kohdistuneita kidutuksia, teloituksia ja katoamisia sekä venäläisten poliisivoimien ja sisäministeriön erikoisjoukkojen rikoksia. Osa hänen tutkimuksistaan johti viranomaisen tuomitsemiseen.
Pitkässä oikeusprosessissa Politkovskajan murhan toteuttanut ryhmä tuomittiin vuonna 2014, mutta rikoksen alkutilaajaa ei tunnistettu. Murhaan osallistui poliiseja ja henkilöitä, joilla oli yhteyksiä turvallisuuspalveluihin. He käyttivät viranomaisresursseja Politkovskajan varjostamiseen. Murha liittyi pelkoon ihmisoikeusrikosten paljastumisesta valtiollisten rakenteiden sisällä.
Politkovskajan tapaus nousi uudelleen otsikoihin marraskuussa 2023, kun yksi murhan järjestämisestä tuomituista poliiseista, Sergei Hadžikurbanov, armahdettiin hänen osallistuttuaan Venäjän sotaan Ukrainassa.
Väkivaltaisen kuoleman jälkeen Politkovskajan työ ja sanoma jäi elämään. KokoTeatteri antaa yhä Politkovskajalle äänen ja hänen haastattelemiensa ja vaiennettujen ihmisten tarinoiden kuulua.
Esitykset: 4.2./ 7.2./ 21.2./ 28.2.2026 Kokoteatteri, Hämeentie 3, Helsinki.
Teoskuva Kuvaaja/Graafikko: Eveliina Lappi/KokoTeatteri
Toimittaja
Karoliina Balk
Tilaa PosiTV Tästä
