Tämä ei ole varma ennustus eikä tietenkään sisäpiiritieto. Kyse on arviosta, joka perustuu Venäjän aikaisempaan toimintatapaan, Iranin esittämään julkiseen kostouhkaukseen sekä kahteen lähes samanaikaiseen tapahtumaan, joilla voi olla Ukrainalle erittäin vakavia seurauksia.
Ensimmäinen tapahtuma oli Moskovan alueelle maanantain ja tiistain välisenä yönä 27.–28. heinäkuuta suunnattu valtava droonihyökkäys.
MTV Uutisten mukaan Moskovan pormestari Sergei Sobjanin ilmoitti yli 390 droonin lentäneen kohti Moskovan aluetta. Sobjaninin mukaan 81 lennokkia tuhottiin Moskovan lähestymisalueella.
MTV Uutiset kuvasi hyökkäystä yhdeksi Moskovaan kahden viime vuoden aikana kohdistuneista suurimmista drooni-iskuista.
Reutersin kertoi yhden lennokin osuneen kerrostaloon Tšehovin kaupungissa Moskovan eteläpuolella. Rakennuksesta rikkoutui ikkunoita ja sen ylimmistä kerroksista nousi mustaa savua. Paikallisviranomaisten mukaan henkilövahinkoja ei syntynyt.
Toinen tapahtuma sattui Kaspianmerellä lauantaina 25. heinäkuuta.
Iranin ulkoministeriö syytti Ukrainaa iranilaiseen kaupalliseen alukseen tehdystä hyökkäyksestä. Iranin mukaan aluksella tapahtunut räjähdys surmasi yhden merimiehen ja haavoitti toista.
Iran kutsui Ukrainan Teheranissa toimivan diplomaattisen edustajan puhutteluun ja kuvasi iskua vihamieliseksi ja rikolliseksi teoksi. Teheran syytti Kiovaa myös pyrkimyksestä laajentaa Ukrainan sotaa.
Ukrainan ja Iranin kertomukset aluksen tehtävästä poikkeavat toisistaan.
Iran puhuu kaupallisesta aluksesta. Reutersin mukaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puolestaan kertoi Ukrainan iskeneen Kaspianmerellä venäläiseen sota-alukseen sekä aluksiin, joita käytettiin hänen mukaansa Iraniin liittyvän sotilasmateriaalin kuljettamiseen.
Venäjällä on välitön syy iskeä takaisin
Moskovaan kohdistuva satojen droonien hyökkäys ei ole Kremlille vain yksi sotilaallinen operaatio muiden joukossa.
Venäjän pääkaupunki on maan hallinnon, turvallisuuskoneiston ja presidentti Vladimir Putinin vallan symbolinen keskus. Vaikka suurin osa lennokeista tuhoutuisi ennen kohteitaan, hyökkäys osoittaa venäläisille, ettei edes Moskova ole sodan ulottumattomissa.
Kremlille tällainen mielikuva on vaarallinen. Venäjän johto on aikaisemminkin esittänyt laajoja ohjus- ja lennokkihyökkäyksiä vastauksina Ukrainan Venäjälle tekemiin iskuihin.
Venäjän puolustusministeriö ilmoitti 2. kesäkuuta suuren Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen olleen vastaus Kiovan Venäjällä tekemiin ”terroritekoihin”.
Venäjä kertoi käyttäneensä hyökkäyksessä pitkän kantaman ilma-, maa- ja merilaukaistavia aseita, hypersonisia ohjuksia sekä lennokkeja. Ukrainan viranomaisten mukaan iskuissa kuoli ainakin 11 ihmistä ja yli sata haavoittui.
Myös heinäkuun alussa nähty erittäin suuri hyökkäys nimettiin Venäjällä vastaiskuksi.
Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi presidentti Putinin saaneen sotilasjohdolta selvityksen Kiovaan ja muihin kohteisiin tehdyn ”massiivisen vastaiskun” tuloksista.
Ukraina ilmoitti Venäjän käyttäneen 2. heinäkuuta tehdyssä hyökkäyksessä 74 ohjusta ja 496 lennokkia.
Reutersin myöhemmin päivittämien tietojen mukaan Kiovassa kuoli ainakin 30 ihmistä ja 91 haavoittui. Noin 130 rakennusta vaurioitui, ja Reuters kuvasi iskua vuoden siihen mennessä tuhoisimmaksi hyökkäykseksi Ukrainan pääkaupunkiin.
Nyt Venäjän kokema kostopaine voi olla tietysti vielä suurempi. Hyökkäys ei kohdistunut ainoastaan Venäjän rajaseudulle tai yksittäiseen sotilaskohteeseen, vaan suoraan Moskovan alueelle.
Venäjän aikaisemman toimintatavan perusteella on erittäin mahdollista, että Kreml vastaa uudella ja poikkeuksellisen suurella ohjus- ja lennokkihyökkäyksellä.
Kyse ei välttämättä olisi vain sodan tavanomaisesta iskujen jatkumosta, vaan tarkoituksellisesta voimannäytöstä. Sen avulla Ukrainaa rangaistaisiin ja Venäjän omalle väestölle osoitettaisiin, että Moskovan alueelle hyökkäämisellä on raskas hinta.
Siksi uuden ja mahdollisesti aiempiakin huomattavasti raskaamman Venäjän iskun vaaraa ei voi vähätellä. Kaikki viittaa siihen, ettei Moskova aio jättää näin laajaa hyökkäystä ilman näkyvää vastausta.
Iran ilmoitti jo, ettei asia jää tähän
Iranin reaktio tekee tilanteesta Ukrainalle huomattavasti vaarallisemman.
Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi ilmoitti sunnuntaina 26. heinäkuuta, ettei iranilaisalukseen tehty hyökkäys voi jäädä ilman vastausta.
Araghchi käsitteli asiaa puhelimitse sekä EU:n ulkoasioiden korkean edustajan Kaja Kallaksen että Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa.
Kyse ei ollut enää pelkästä diplomaattisesta paheksunnasta. Iranin ulkoministerin käyttämä sanamuoto oli käytännössä julkinen ilmoitus siitä, että Teheran aikoo vastata.
Avoinna ovat vastauksen ajankohta, kohde ja toteutustapa.
Iranin oma suora ohjus- tai lennokki-isku Ukrainaan olisi erittäin suuri askel, mutta sitä ei voida sulkea kokonaan pois.
Toinen ja todennäköisesti matalamman kynnyksen vaihtoehto olisi Iranin epäsuora vastaus.
Iran voisi lisätä Venäjälle antamaansa sotilaallista tukea, toimittaa aseita tai niiden osia, jakaa tiedustelutietoa tai osallistua suuren hyökkäyksen valmisteluun tavalla, joka ei näkyisi ulospäin.
Reutersin tietojen mukaan Venäjä on jo käyttänyt Ukrainassa iranilaisperäisiä lennokkeja. Zelenskyi on puolestaan syyttänyt Venäjää satelliittitietojen välittämisestä Iranille Lähi-idässä tehtäviä iskuja varten.
Mainos
Iran ja Venäjä ovat strategisia kumppaneita, vaikka niiden sopimukseen ei sisälly automaattista keskinäistä puolustusvelvoitetta.
Se ei kuitenkaan estäisi valtioita sopimasta yhteisestä tai rinnakkaisesta vastauksesta.
Venäjä voisi toteuttaa varsinaisen suurhyökkäyksen samalla, kun Iran tukisi sitä aseilla, tiedustelulla tai muulla sotilaallisella avulla. Teheran saisi näin kostonsa ilman, että sen tarvitsisi välttämättä ottaa julkisesti vastuuta Ukrainaan suunnatusta hyökkäyksestä.
Venäjän ja Iranin kostomotiivit osuvat yhteen
Moskovan ja Teheranin intressit osuvat nyt poikkeuksellisen hyvin yhteen.
Venäjä haluaa rangaista Ukrainaa yhdestä Moskovan alueelle kahden viime vuoden aikana tehdyistä suurimmista droonihyökkäyksistä. Iran puolestaan haluaa osoittaa, ettei sen aluksia ja kansalaisia voi surmata ilman seurauksia.
Molemmilla valtioilla on sama vastustaja, samansuuntainen hetkellinen tavoite ja jo valmiiksi olemassa oleva sotilaallinen yhteistyösuhde.
Siksi kyse ei välttämättä ole kahdesta toisistaan irrallisesta vastatoimesta.
Pahimmassa tapauksessa Venäjän ja Iranin vastaukset voivat yhdistyä yhdeksi erittäin suureksi hyökkäykseksi Ukrainaa vastaan. Venäjä voisi käyttää samanaikaisesti suurta määrää ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia ja lennokkeja useista eri suunnista. Iran voisi osallistua hyökkäykseen suoraan tai tukea sitä omalla kalustollaan, tiedustelullaan ja teknisellä osaamisellaan.
Tällaisen operaation tarkoituksena ei välttämättä olisi vain yksittäisten sotilaskohteiden vaurioittaminen.
Sen tavoitteena voisi olla Ukrainan ilmatorjunnan ylikuormittaminen, energiaverkon vahingoittaminen, johtamisjärjestelmien häiritseminen ja pelon levittäminen pääkaupunkiin.
Juuri tässä Ukraina voisi joutua todella suuriin vaikeuksiin.
Reutersin mukaan Ukraina on jo kärsinyt ilmatorjunta-ammusten puutteesta samaan aikaan, kun Venäjä on kiihdyttänyt ohjus- ja lennokki-iskujaan.
Myös 2. heinäkuuta tehdyssä hyökkäyksessä ballististen ohjusten määrä oli poikkeuksellisen suuri ja niiden torjuntaprosentti jäi matalaksi.
Mikään ilmatorjuntajärjestelmä ei ole rajaton. Mitä enemmän ohjuksia ja lennokkeja laukaistaan yhtä aikaa ja mitä useammasta suunnasta ne saapuvat, sitä suurempi osa hyökkäysaseista voi päästä puolustuksen läpi.
Jos Venäjä ja Iran osallistuvat samaan hyökkäykseen täydellä voimalla, Ukraina voi joutua kohtaamaan määrällisesti ja laadullisesti sellaisen iskun, jollaista maa ei ole vielä joutunut torjumaan.
Viestittääkö Ukraina samalla Washingtoniin?
Kaspianmeren isku voidaan nähdä myös osana Ukrainan pyrkimystä osoittaa hyödyllisyytensä Yhdysvalloille.
Ukraina ei esiinny enää ainoastaan Venäjän hyökkäyksen torjujana. Se pyrkii osoittamaan kykenevänsä häiritsemään myös Venäjän ja Iranin sotilaallista yhteistyötä.
Ukraina on myös tarjonnut Lähi-idän valtioille osaamistaan iranilaisten lennokkien torjumisessa.
Ukrainan Washingtoniin lähettämä viesti voi olla, ettei maa puolusta ainoastaan itseään Venäjältä, vaan auttaa samalla Yhdysvaltoja Iranin suhteen.
Ajatus voidaan kärjistää näin: katsokaa, me taistelemme nyt myös Irania vastaan – antakaa meille lisää aseita, ilmatorjuntaa ja miljardeja.
Tällä voidaan pyrkiä vakuuttamaan Yhdysvallat siitä, että Ukrainalle toimitettu raha ja aseapu palvelevat myös Washingtonin laajempia strategisia tavoitteita.
Kyse on kuitenkin tulkinnasta, ei Ukrainan julkisesti ilmoittamasta perustelusta alusiskulle. Ukrainan ilmoittama peruste on Venäjän sotilaallisten kuljetusten ja huoltoyhteyksien häiritseminen.
Strateginen viesti Yhdysvalloille voi silti tulla Ukrainalle erittäin kalliiksi, jos se on samalla vetänyt Iranin nykyistä suoremmin mukaan sotaan.
Ukraina voi joutua ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteeksi
Todennäköisin lähiajan skenaario ei välttämättä ole se, että Iran hyökkäisi yksin Ukrainaan.
Todennäköisempää on, että Venäjä toteuttaa erittäin suuren ohjus- ja lennokkihyökkäyksen ja perustelee sitä Moskovan alueelle suunnatulla droonihyökkäyksellä.
Iran voi osallistua samaan vastaukseen joko suoraan tai Venäjän kautta.
Tällaisessa tilanteessa olisi käytännössä mahdotonta erottaa, mikä ohjus tai lennokki olisi lähetetty Venäjän omien sotatavoitteiden vuoksi ja mikä mahdollisesti osana Iranin vaatimaa kostoa.
Juuri tällainen epäselvyys hyödyttäisi sekä Moskovaa että Teherania.
Venäjä voisi väittää toimivansa omista sotilaallisista syistään. Iran voisi puolestaan todeta vastanneensa alukseensa tehtyyn hyökkäykseen mutta jättää avoimeksi, millä tavalla se osallistui operaatioon. Lopputulos olisi Ukrainalle sama.
Jos Venäjän ja Iranin vastaukset osuvat samaan hetkeen, Ukraina voi joutua ennennäkemättömän voimakkaan ohjus- ja lennokkihyökkäyksen kohteeksi.
Ukraina on ottanut tietoisen riskin. Se on vienyt sodan jälleen Venäjän pääkaupunkiseudulle ja samalla laajentanut iskujaan kohteisiin, joita Iran pitää ominaan.Se voi olla sotilaallisesti perusteltu yritys katkaista Venäjän huoltoyhteyksiä. Se voi olla myös strateginen viesti Yhdysvalloille.
Oli miten oli, niin Ukraina on joka tapauksessa nyt suututtanut Venäjän ja Iranin.
Ja jos molemmat vastaavat samalla kertaa täydellä voimallaan, Ukraina on todella pulassa.
