Näkökulma | Jenna Simulan somessa toistuvat aseet, sotapuhe ja Azov-ihailu

Simulan julkinen viestintä ei tyydy korostamaan maanpuolustusta maltillisesti tai puhumaan ampumaharrastuksesta yksityisenä kiinnostuksenkohteena. Hänen somekuvastossaan ja poliittisissa ulostuloissaan aseet, ammunta, sota ja vihollisen tuhoaminen nousevat toistuvasti näkyvään rooliin. Tätä kokonaisuutta on vaikea pitää sattumana.

Simula on Oulun vaalipiirin kansanedustaja ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän toimii myös eduskuntaryhmän työvaliokunnassa ensimmäisenä varapuheenjohtajana. (eduskunta.fi)

Aseharrastus ei jää yksityisasiaksi

Simulan julkisessa profiilissa aseet eivät näyttäydy vain yksityisenä harrastuksena, vaan osana poliittista identiteettiä. Hänen omilla verkkosivuillaan poliittiseksi lähtökohdaksi kuvataan muun muassa suomalaisten etujen ajaminen, suomalaisen identiteetin ja kulttuurin vaaliminen sekä kansallismielisyys. Samalla hän kertoo valinneensa perussuomalaiset, koska puolueen maahanmuuttokriittisyys ja perusarvot kohtasivat hänen omien arvojensa kanssa.

Simulan Facebook-profiilissa näkyy muun muassa metsästysvaatteissa ja aseen kanssa otettuja kuvia, ampumarata- ja reserviläisammuntasisältöä, Sako-kivääriin liittyvä julkaisu sekä Ruutikangasta koskeva päivitys. Erityisen silmiinpistävä on “Salonkikelvoton sotahullu Simula” -kangasmerkki, jota Simula näyttää esittelevän osana viestintäänsä.

Kangasmerkki kertoo olennaisen asian Simulan julkisesta tyylistä. Hän ei vain siedä itseensä kohdistuvaa “sotahullu”-tyyppistä kritiikkiä, vaan näyttää ottavan sen ironisesti osaksi omaa brändiään. Se on poliittista vastakulttuuria, jossa moite käännetään ylpeydenaiheeksi. Samalla se vahvistaa kuvaa poliitikosta, joka ei pyri rauhoittamaan sotaisaa vaikutelmaa, vaan päinvastoin leikittelee sillä.

Simulan Facebook-profiilissa aseisiin, metsästykseen ja reserviläisammuntaan liittyvä kuvasto ei näytä satunnaiselta, vaan toistuvalta osalta hänen julkista henkilöbrändiään. Ase ei ole Simulan viestinnässä vain harrastusväline, vaan poliittinen symboli.

Ampumaradat, maanpuolustus ja poliittinen agenda

Simula on puhunut ampumaratojen puolesta tavalla, jossa harrastus, maanpuolustus ja poliittinen ohjelma kytketään suoraan toisiinsa. Maaseudun Tulevaisuus uutisoi marraskuussa 2025 Simulan tukeneen ampumaratojen lupaehtojen keventämistä ja käyttäneen ilmaisua “ampumaratojen järjetön sulkemisvimma”. Jutun mukaan hallituksen tavoitteena oli turvata ampumaratojen toiminta ja edistää uusien ratojen perustamista.

Myös joulukuussa 2024 Maaseudun Tulevaisuus uutisoi ampumaratoihin kohdistuvista eduskunnan panostuksista. Simula kuvasi ampumaratojen tukemista “äärimmäisen tärkeäksi” ampumataidon ja maanpuolustustahdon ylläpidon sekä kasvattamisen kannalta.

Tässä näkyy Simulan poliittisen ajattelun ydin. Ampumarata ei hänen viestinnässään ole vain paikka, jossa harrastajat ampuvat tauluun. Se esitetään osana kansallista selviytymistä, maanpuolustusta ja turvallisuutta. Näin aseharrastuksesta tehdään poliittisesti lähes koskematon aihe: jos kritisoit ampumaratoja, voit helposti näyttäytyä maanpuolustuksen vastustajana.

Juuri tämä tekee Simulan linjasta ongelmallisen. Aseet ja ampuminen normalisoidaan turvallisuuspuheen kautta niin vahvasti, että kriittinen keskustelu ampumakulttuurista, julkisesta rahasta ja poliittisesta vaikuttamisesta jää helposti isänmaallisen retoriikan alle.

Ase, ampumataito, metsästys, reserviläisyys ja kansallinen turvallisuus muodostavat Simulan viestinnässä yhden ja saman poliittisen jatkumon. Se on määrätietoisesti rakennettu kokonaisuus, ei pelkkä harrastajan somepäiväkirja.

Zelenski nimesi armeijan yksikön natsijärjestön mukaan — Puola reagoi

Ruutikangas nostaa kysymykset julkiseen rahaan

Simulan ase- ja ampumarataprofiilissa keskeinen kokonaisuus on Ruutikankaan ampumaurheilukeskus. Yle uutisoi syyskuussa 2024, että Oulun lähelle valmistuva ampumakeskus sai hallitukselta miljoona euroa ja että kyseessä oli ainoa ampumakeskus, jolle kyseinen miljoonapotti meni. Ruutikuntien puheenjohtajana toimi Jenna Simula.

Simula kertoi pitäneensä Ruutikangasta aktiivisesti esillä ja tehneensä omalta osaltaan kaiken voitavansa hankkeen edistämiseksi. Hän myös totesi, että rahan riittämisen kanssa oli kipuiltu.

Tämä asetelma on poliittisesti erittäin kiinnostava. Simula ei ole ollut vain ulkopuolinen kansanedustaja, joka kannattaa ampumaratoja yleisellä tasolla. Hän on ollut keskeisessä roolissa juuri sellaisessa hankkeessa, joka sai huomattavaa julkista rahoitusta. Kun sama poliitikko profiloituu aseharrastajana, ajaa ampumaratoja poliittisesti ja toimii ampumakeskuksen taustayhtiön puheenjohtajana, kyse ei ole enää vain harrastuksesta. Kyse on vallankäytöstä, verkostoista ja julkisen rahan ohjautumisesta.

Simula kirjoitti 26.6.2026 jatkavansa mielellään Ruutikuntien hallituksen puheenjohtajana. Samassa tekstissä hän sanoo, että “ammunta ja maanpuolustus” ovat lähellä sydäntä. Tämä sopii suoraan yleiskuvaan Simulan politiikasta: Ruutikangas ei ole hänelle vain paikallinen rakennushanke, vaan osa hänen poliittista ydinteemaansa.

Ruutikankaan tilanne ei ole ollut ongelmaton. Yle uutisoi huhtikuussa 2026, että Suomen suurin ampumakeskus oli yhä kesken, vaikka valtio oli upottanut siihen miljoonia. Ylen mukaan alueella oli ollut myös riitatilanteita ja keskeneräisyyteen liittyviä ongelmia.

Kriittinen kysymys kuuluu: missä kulkee raja kansanedustajan harrastustaustan, poliittisen agendan ja julkisella rahalla tuetun ampumakeskushankkeen välillä? Simulan tapauksessa nämä kolme näyttävät limittyvän tavalla, joka ansaitsee huomattavasti tarkempaa julkista tarkastelua.

Karhujahtikuva nosti metsästysprofiilin valtakunnalliseen keskusteluun

Simula nousi valtakunnalliseen keskusteluun elokuussa 2023 julkaistuaan kuvan karhujahdista. Kohun aiheutti valokuva, jonka Simula julkaisi X-palvelussa. Kuvassa yli 20 hengen metsästysseurue poseerasi noin puolitoistavuotiaan kaadetun karhun kanssa.

Simula puolusti julkaisua ja katsoi kriitikoiden vieraantuneen metsästysperinteestä. (MTV Uutiset)

Karhujahtikuva on osa samaa jatkumoa kuin ase- ja ampumaratakuvasto. Simula ei vain harrasta metsästystä yksityisesti, vaan vie saaliskuvaston keskelle poliittista julkisuutta. Kun kansanedustaja julkaisee kuvan kaadetusta nuoresta karhusta ja asettuu puolustamaan sitä voimakkaasti, hän tekee samalla arvovalinnan: metsästyksen kuvasto saa olla näkyvä osa hänen poliittista persoonaansa.

Tämä ei ole laitonta tai väärin, mutta sopii täydellisesti Simulan linjaan. Aseet, saaliseläimet, ampumaradat ja maanpuolustus eivät ole hänen julkisuudessaan taustalla, vaan etualalla.

Jenna Simula: ”Venäjä on vihollisemme”

Mainos

---

Sotapuhe: Venäjä vihollisena

Simulan Ukraina- ja Venäjä-puheessa on nähtävissä poikkeuksellisen kovaa retoriikkaa. Hänen Facebook-sivuillaan on muun muassa päivitys, jossa hän kirjoittaa, että Venäjän tulee pysyä omien rajojensa takana ja että jokainen tuhottu venäläinen tankki tai muu ajoneuvo sekä jokainen kaatunut venäläissotilas on myös Suomen etu.

Posi TV käsitteli samaa päivitystä kesäkuussa 2026 ja nosti esiin Simulan muotoilun, jonka mukaan “Venäjä on vihollisemme”. Simula perusteli kovan linjansa sillä, että Venäjän heikentyminen Ukrainassa vähentää sen uhkaa Suomelle.

Tässä kohtaa Simulan sotaintoinen retoriikka tulee näkyviin paljaimmillaan. Hän ei puhu vain Ukrainan puolustamisesta tai Venäjän hyökkäyksen vastustamisesta, vaan laskee kaatuneet sotilaat Suomen eduksi. Ihmishenget muuttuvat hänen poliittisessa viestissään Suomen hyödyksi.

Tällainen puhe voi näyttäytyä kannattajille kovana turvallisuuspoliittisena realismina. Kriittisesti luettuna se on kuitenkin kylmää sotapuhetta, jossa väkivalta, kuolema ja vihollisen tuhoaminen normalisoidaan osaksi kansanedustajan arkista someviestintää.

Juuri tässä Simulan profiili muuttuu pelkästä maanpuolustushenkisyydestä sotaintoiseksi poliittiseksi brändiksi. Venäjän uhkaa ei ainoastaan analysoida, vaan viholliskuvaa vahvistetaan tavalla, jossa kuolema esitetään kansallisena etuna.

Azov-ihailu ja “itänaapurin kätyrit”

Yksi Simulan julkisen profiilin vakavimpia kohtia on Azov-viestintä. Simula julkaisi Instagramissa päivityksen, jossa hän kirjoitti olleen “kunnia” saada väkeä Azov-joukoista vieraaksi Suomeen ja viettää heidän kanssaan päivä eduskunnassa sekä Suomenlinnassa.

Sanavalinta on ratkaiseva. Simula ei vain kertonut tavanneensa ukrainalaisia sotilaita. Hän kuvasi juuri Azov-joukkojen edustajien vierailua kunniana. Se on myönteinen, arvostava ja ihannoiva ilmaus, eikä sitä voi pitää neutraalina tiedottamisena.

Azov on kansainvälisesti kiistanalainen toimija. Azovin tausta on äärioikeistolaisessa ja ultranationalistisessa vapaaehtoispataljoonassa. (Reuters)

Tämä tekee Simulan viestistä erityisen ongelmallisen. Kyse ei ole vain yleisestä Ukraina-myönteisyydestä. Kyse on siitä, että suomalainen kansanedustaja antaa julkista arvostusta juuri Azoville, jonka historia ja maine ovat kansainvälisesti kiistanalaisia.

Posi TV:n kertoi kesäkuussa, että Simula puolusti Azov-vierailua myöhemmin ja arvosteli kriitikoita “itänaapurin kätyreiksi”.

Tämä on Simulan viestintätavan kannalta paljastavaa. Kun Azov-vierailua kritisoidaan, kritiikkiä ei käsitellä asiallisena huolena, vaan kriitikoiden motiivi leimataan Venäjä-mieliseksi. Näin keskustelu siirretään pois itse ongelmasta: siitä, miksi kansanedustaja pitää kunniana esiintyä juuri Azov-joukkojen kanssa.

Kysymys ei ole vain siitä, voiko suomalainen kansanedustaja tavata ukrainalaisia sotilaita. Kysymys on siitä, miksi Simula valitsi julkiseen viestiinsä kunnioittavan sävyn juuri Azovista ja miksi kriitikoiden motiivi käännettiin “itänaapurin kätyreiksi”.

Kärjekäs tyyli näkynyt myös eduskunnassa

Simulan kärjekkyys ei rajoitu someen. Syyskuussa 2024 hän nousi otsikoihin eduskunnan välihuudosta. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman puhui budjettikeskustelussa hetken ruotsia, minkä jälkeen Simula huusi salissa: “Saisiko arabiaksi saman?” Simula vahvisti MTV Uutisille olleensa välihuutelija ja perusteli huutoa huumorilla sekä viittauksella Ylen arabian- ja somalinkielisiin uutisiin.

Kalevan mukaan välihuuto johti keskusteluun siitä, mitä eduskunnan täysistuntojen välihuudoissa voi sanoa.

Tapaus sopii samaan kokonaiskuvaan kuin Simulan someviestintä: tyyli on kärjekäs, vastakkainasettelua hakeva ja provokatiivinen. Hänen linjansa ei jää vain vaalikampanjoihin tai somepostauksiin, vaan näkyy myös eduskunnan salissa.

Välihuuto osaltaan osoittaa, että Simulan poliittinen viestintä rakentuu usein piikittelyn ja vastakkainasettelun varaan. Sama toimintatapa näkyy myös Azov-kohussa, jossa kriitikot kehystettiin “itänaapurin kätyreiksi”.

Suomen Sisu -tausta täydentää kuvaa

Simulan poliittiseen taustaan kuuluu myös Suomen Sisu. Simulan omilla verkkosivuilla Suomen Sisu -tausta mainitaan luottamustehtävissä: hän kertoo olleensa Suomen Sisu ry:n kirjuri vuosina 2015–2020.

Tätä taustaa ei voi täysin sivuuttaa, koska se sopii samaan kokonaisuuteen kuin Simulan muu julkinen profiili. Kansallismielisyys, maahanmuuttokriittisyys, aseharrastus, metsästysperinne, maanpuolustuspuhe ja kova sotaretoriikka muodostavat hänen kohdallaan johdonmukaisen poliittisen kuvan.

Simulan tapauksessa kyse ei ole vain yhdestä taustajärjestöstä tai yksittäisestä somepäivityksestä. Kyse on kokonaisuudesta, jossa kansallismielinen ideologia, asemyönteinen kuvasto ja sotaisa retoriikka tukevat toisiaan.

Aseet, sota ja politiikka samassa paketissa

Jenna Simulan julkinen profiili rakentuu poikkeuksellisen vahvasti aseiden, ampumisen, metsästyksen, maanpuolustuksen ja sotapuheen ympärille. Hän on tehnyt aseharrastuksesta poliittisen identiteetin, ampumaradoista maanpuolustuskysymyksen ja Venäjän sodasta retorisen näyttämön, jossa vihollisen tappiot esitetään Suomen etuna.

Tämä ei ole neutraalia turvallisuuspoliittista viestintää. Se on sotaisaa poliittista brändäystä.

Simula poseeraa aseiden kanssa, puolustaa ampumaratoja, toimii miljoonarahoitusta saaneen ampumakeskuksen taustayhtiön puheenjohtajana, kirjoittaa venäläissotilaiden kaatumisesta Suomen etuna ja kuvaa Azov-joukkojen edustajien vierailua kunniana. Kun nämä asiat asetetaan rinnakkain, kokonaiskuva on selvä: aseet ja sota eivät ole Simulan julkisessa profiilissa sivuroolissa, vaan sen keskiössä.

Simulan puolustajat voivat kutsua tätä maanpuolustushenkisyydeksi. Kriittisestä näkökulmasta se näyttää kuitenkin siltä, että kansanedustaja rakentaa poliittista identiteettiä aseiden, viholliskuvien ja sotilaallisen hurmoksen varaan.

Juuri siksi Simulan somekäyttäytyminen, Azov-viestintä, Ruutikangas-kytkös ja Suomen Sisu -tausta ansaitsevat perusteellisen tarkastelun. Kyse ei ole vain siitä, että kansanedustaja harrastaa metsästystä tai kannattaa Ukrainaa. Kyse on siitä, millaista poliittista kulttuuria hän kuvillaan, sanoillaan ja hankkeillaan rakentaa.