Olen monen toimittajan kanssa tekemisissä, jotka työskentelevät isoissa medioissa, ja sieltä toistuu sama väsyneen kuuloinen valitusvirsi kerta toisensa jälkeen: “no kun emme saa tehdä.” Tässä kohtaa on ihan pakko kysyä – miten voi kutsua itseään toimittajaksi, jos ei saa tehdä vapaata ja rehellistä journalismia?
Ymmärrän kyllä paineen työpaikasta, toimeentulosta ja arjen realiteeteista. Mutta samaan aikaan herää väistämätön kysymys: miten nämä samat “toimittajat” kuvittelevat, että mikään muuttuu, jos he eivät ole valmiita taistelemaan avoimen ja rehellisen journalismin puolesta? Journalismi ei ole pelkkä ammatti. Sen pitäisi olla tehtävä – jopa velvollisuus ja intohimo.
Suomessa toimii käytännössä mediakartelli. Olemme tilanteessa, jossa jos et suostu keskusjohtoiseen linjaan, sinulta pyritään eväämään pääsy tietoon. Tämä näkyy erityisen räikeästi poliittisessa uutisoinnissa. Valtioneuvosto, eduskunta ja EU:n tiedotuskoneistot tekevät kaikkensa, jotta mediakentän ulkopuoliset toimijat eivät pääse esittämään niitä kysymyksiä, joita pitäisi kysyä – siis niitä oikeita kysymyksiä.
Samaan aikaan väsynyt leimaaminen “Venäjän propagandan” levittäjiksi ei enää pure. Se on keino, joka on kulunut loppuun. Vapaat mediat kasvavat ja ottavat tilaa, koska ihmiset etsivät vaihtoehtoja. Kun perinteisen mediakentän narratiivit alkavat murentua ja epäluottamus kasvaa, myös niiden valta-asema horjuu.
Mediakartelli ei ole enää niin vahva kuin se haluaisi olla. Sen ongelma on yksinkertainen: kun totuus alkaa vuotaa esiin eri kanavista, kontrolli heikkenee. Ja juuri nyt näyttää siltä, että tämä kontrolli on murtumassa – hitaasti, mutta varmasti.
Suomessa puhutaan usein lehdistönvapaudesta ylpeästi, mutta todellisuus on ristiriitaisempi. Jos tiedonsaantia rajoitetaan rakenteellisesti ja kriittiset äänet suljetaan ulos, ei voida rehellisesti puhua vapaasta mediasta. Kyse ei ole yksittäisistä toimijoista, vaan järjestelmästä – koneistosta, joka ylläpitää itseään.
Silti muutos on käynnissä. Muuri, joka on pitkään pitänyt vaihtoehtoiset näkökulmat marginaalissa, on alkanut rakoilla. Tämä kehitys ei ole tullut liian aikaisin – päinvastoin. Tätä on odotettu pitkään.
Jatkossa on varmistettava, ettei vastaavaa keskusjohtoista järjestelmää pääse enää syntymään. Median tehtävä ei ole toimia vallan jatkeena, vaan sen vahtikoirana. Jos tämä rooli unohtuu, koko järjestelmä menettää merkityksensä.
Ja lopuksi niille toimittajille, jotka jaksatte valittaa päivästä toiseen: tehkää jotain. Muutos ei tule ylhäältä – se tulee teistä itsestänne. Vapaat mediat tukevat kyllä niitä, jotka ovat valmiita seisomaan journalismin periaatteiden takana.
Juha Korhonen
MAINOS:
