Yhdysvalloissa tehdään vuosittain 350 000 – 460 000 katoamisilmoitusta lapsista ja nuorista. Kadonneiksi ilmoitetuista suurin osa (93%) on karkulaisia, joko kotoa, sijaisperheestä tai laitoksesta hatkaan lähteneitä. Yksi prosentti lapsista on todella siepattuja, kertoo kansallinen lastensuojelun työryhmä National Child Protection Task Force.
Yhdysvaltain naapurivaltiossa Kanadassa kadonneiksi ilmoitettujen lasten vuosittainen lukema liikkuu 45 000:n molemmin puolin. Saksassa vastaava lukema on noin 100 000 ja Espanjassa noin 20 000 henkilöä. Suomessa katoaa vuosittain viitisenkymmentä lasta ja nuorta. Tilastojen mukaan Suomesta kaapataan vuosittain noin 20-30 lasta ja ulkomailta Suomeen kaapataan noin 10-20 lasta. Useimmiten kaappaaja on toinen vanhempi, ja kaappaus kytkeytyy vanhempien eroon ja huoltajuuskiistaan.
Kadonneiden lasten tapaukset linkittyvät usein myös hallitsemattomaan massamaahanmuuttoon. Toisessa Yhdysvaltain rajanaapurissa, Meksikossa, jossa paikalliset rikolliskartellit toimivat ihmissalakuljettajina, kadonneet lapset ovat usein kotoisin Latinalaisen Amerikan maista. Joe Bidenin (dem) hallituksen päätös avoimista rajoista helpotti suuresti rajan ylittävää laitonta toimintaa.
Europarlamentin raportti toukokuulta 2025 , ”Disappearance of migrant children in the EU”, ”Maahanmuuttajalasten katoaminen EU:ssa” kertoo että maailmanlaajuisesti asuinseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden tilastoidusta lukumäärästä noin 40% on lapsia.
Europarlamentin raportti mainitsee ettei EU-mailla ole yhtenäisiä määritelmiä eikä termejä mitä tulee lasten oikeuksiiin ja suojeluun. Sekavuutta lisää se, että sekä yksintulleet (Unaccompanied minors, UAM) että perheen kanssa tulleet katsotaan kadonneiksi kun heidät on rekisteröity saapuneiksi valtioon, ja he sen jälkeen ovat poistuneet heille osoitetusta majoituksesta tai vastaanottokeskuksesta. Tilastoissa eivät edes näy kaikki kadonneet lapset, koska kaikista ei tehdä katoamisilmoitusta. Eräs ehdotettuja ratkaisuja on maahantulleiden lasten biometrisen datan — iiris-skannaukset, sormenjäljet, dna-näytteet — kerääminen ja tallettaminen.
Yhdysvalloissa lasten kohtaamiin vaaroihin on tartuttu karskein ottein. Idahon osavaltion parlamentti päätti alle 12-vuotiaisiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tekijöiden maksimirangaistuksen olevan kuolemantuomio. Teloitusryhmä toimeenpanee tuomion ampumalla. Lain on määrä astua voimaan tänä vuonna 1. heinäkuuta. Millään lailla ei kuitenkaan ole merkitystä, ellei sitä toimeenpanna.
Ukraina
Europarlamentin raportti nostaa esiin erityisesti Ukrainan sodan. Jopa puolen ukrainalaisista lapsista uskotaan joutuneen siirtymään asuinseudultaan; lapsia on kidnapattu, siepattu, pakotettu katoamaan tai he ovat päätyneet muuten vain kadoksiin.
Länsimediassa katoamisista on syytetty enimmäkseen Venäjää. Huhtikuussa 2014 alkaneen konfliktin — Länsi-Ukraina hyökkäsi Itä-Ukrainaan Donbassin alueelle, jossa Ukrainan venäjänkielinen väestö pääasiassa asuu — jälkeen osa lapsista todennäköisesti ”katosi” Venäjälle perheensä turvaan lähettäminä. (Toim. huom. Minulla oli vuonna 2015 tilaisuus keskustella usean viikon ajan sotaa paenneiden itä-ukrainalaisten kanssa; jokaisella heistä oli sukulaisia Venäjällä, ja jokainen heistä toivoi voivansa lähettää perheensä sukulaisten suojaan Venäjälle; osa oli jo saanut vanhempansa siirrettyä.)
Nimi ”Ukraina” on venäjää, ja tarkoittaa rajaseutua. Ukraina on aina ollut jakautunut alue siinä mielessä, että Länsi- ja Etelä-Ukraina ovat olleet osa Itävalta-Unkaria ja Puola-Liettuaa. Länsipuolella on katolisia ja itäpuolella ortodokseja, lännessä puhutaan ukrainaa ja idässä venäjää. Niinpä esimerkiksi krimiläiset kertoivat jo 1990-luvulla YLEn haastattelemina haluavansa liitttyä kansanäänestyksellä Venäjään. Ukrainan sisäiset erot on hyvä pitää mielessään arvioidessaan sodan eri osapuolten tarjoilemaa kerrontaa; joka osapuoli haluaa oman näkökulmansa pinon päällimmäiseksi.
On myös liikkunut väitteitä, että länsimaiden tukeman Ukrainan verokeidastelevan presidentin Vladimir Zelenskin vaimon Olena Zelenskan säätiö olisi salakuljettanut ja myynyt lapsia mm. länsimaiden pedofiileille. Väitteen sisältö ei itsessään ole epäuskottava, monienkin lasten pelastamiseen keskittyneiden järjestöjen ja lastensuojelutoimijoiden joukosta on vuosien mittaan paljastunut aktiivisia pedofiileja sekä lapsikauppaa. Zelenskan tapauksessa väitteet on lännessä tyrmätty Venäjän aloittamiksi salaliittoteorioiksi. Totuus Zelenskan/Zelenskan järjestön osallisuudesta selvinnee ajan mittaan, siihen asti ei teoriaa kannata täysin hylätä.
Pedofiliaskandaalit
Laajat, maasta toiseen ulottuvat pedofiiliverkostot ovat todellisuutta — ks. esim. eurooppalaiset Marc Dutroux’in ja Oitreau/Delay -tapaukset. Isossa-Britanniassa on parhaillaan meneillään joukkorahoitettu tutkimus maahanmuuttajien, pääasiassa pakistanilaisten miesten tekemistä ryhmäraiskauksista. Organisoituneen verkoston tekemät ryhmäraiskaukset ovat jatkuneet vuosikymmeniä, ja kohdistuneet pääasiallisesti valkoisiin työväenluokan nuoriin naisiin ja lapsiin. Tutkimus on joukkorahoitettu, koska brittipääministeri Keir Starmerin hallitus ei, edeltäjiään jäjitellen ja lupauksistaan huolimatta, ole tehnyt asialle mitään. Eräs joukkorahoitetun tutkimuksen vetäjistä on parlamentin jäsen Rupert Lowe.
Yhdysvalloissa Donald Trumpin hallituksen oikeusministeriö julkaisi tuomittuun pedofiili Jeffrey Epsteiniin liittyviä asiakirjoja ja sähköpostikirjeenvaihtoa. Seurauksena huipulla alkoi tuulla. Prinssi Andrew on nykyisin yksityishenkilö Andrew Windsor-Mountbatten. Eroanomuksensa ovat jättäneet Sarah’sTrust -hyväntekeväisyysjärjestöä johtanut Sarah Ferguson, prinssi Andrewin ex-vaimo; jenkkien entinen valtiovarainministeri, Harvardin opettajakuntaan kuulunut Larry Summers; Barack Obaman ja rikoksenuusijapankki GoldmanSachsin lakihenkilö Kathryn Ruemmler, lakimies Brad Karp, Keir Starmeria edeltäneen hallituksen ministeri ja Starmerin lähettiläs Yhdysvalloissa Peter Mandelson; Starmerin henkilöstöpäällikkö Morgan McSweeney; manageri Casey Wasserman; CBS Newsin avustaja, hyvinvointiyrittäjä Peter Attia; Hyatt -hotelliketjun toimitusjohtaja Thomas Pritzker, lääkäri Bernard Krueger; logistiikkayritys DP World’in toimitusjohtaja, prinssi Sultan Ahmed bin Sulayem; Columbia-yliopiston opettaja, Nobel-palkittu molekyylibiologi Richard Axel; Norjan ex-ulkoministeri, Maailman talousfoorumin (WEF) toimitusjohtaja Børge Brende; Norjan entinen pääministeri , Nobel-komitean puheenjohtaja ja ihmisoikeusasioita ajavan Euroopan neuvoston (Council of Europe, CoE) pääsihteeri Thorbjorn Jagland ja Slovakian entinen ulkoministeri Miroslav Lajčák.
Muita tunnettuja Lolita Expressin matkustajia ja Epsteinin piiriin kuuluneita ovat Trumpin hallituksen laivastosihteeri John Phelan sekä elinkeinoministeri Howard Lutnick, Bill Gates, Bill ja Hillary Clinton, Norjan kruununprinsessa Mette-Marit… mallitoimistoa pyörittänyt valokuvaaja Jean-Luc Brunel kuoli ranskalaisessa vankisellissä
Kanadan nykyisestä pääministeristä, WEF-jäsenestä Mark Carneysta vaimoineen on valokuvia Epsteinin tunnetuimman ”tavarantoimittajan” Ghislaine Maxwellin seurassa. Ghislaine Maxwell on Israelin hyväksi vakoilusta epäillyn, edesmenneen parlamenttiedustaja Robert Maxwellin tytär.
Näinkin pieni valikoima Epstein-fileiden sisällöstä kuvaa sitä, että korkean aseman saavuttaneet henkilöt eivät välttämättä ole moraalisia ja luotettavia henkilöitä.
Tietenkään jokainen Epstein-fileissä mainittu ei ole pedofiili. Esimerkiksi Venäjän liittovaltion presidentti Vladimir Putin mainitaan moneen otteeseen Epstein-fileissä; sähköpostiviesteissä keskustellaan siitä, kuinka Putin saadaan siirrettyä syrjään ja oma mies tilalle.
Uhmaa kuitenkin järkeä uskoa että Epsteinin kanssa usein tekemisissä olleet eivät olisi tienneet pedofiliasta, varsinkaan Epsteinin lehdissä riepotellun vankilatuomion jälkeen. Myös Epsteinin henkilökunnan — lentäjät, palvelijat, puutarhurit, kokit jne — on täytynyt tietää.
Kukaan vain ei puhunut. Kukaan ei ollut rohkea. Kukaan ei välittänyt.
Lapsia myytävänä
Lapsia kaapataan, ostetaan ja myydään. Käyttötarkoitus saattaa vaihdella.
1986-1996 vuosien sarjamurhaaja-pedofiili-lapsikauppias Dutroux’in tapauksessa hankkijat kiertelivät koulujen ja päiväkotien liepeillä valokuvaamassa lapsia. Valokuvista laadittiin ostajia varten myyntiluettelo; ostopäätöksen tapahduttua valittua kohdetta seurattiin, kaapattiin ja toimitettiin ostajalle. (Toim. huom. Miksi kukaan isä tai äiti julkaisee lapsensa kuvia netissä, turvallisuusriskistä piittaamatta?)
Tapausta selvittäneet etsivät kertoivat myöhemmin, että tutkintaa koettiin haitata ylemmiltä tahoilta koska oli runsaasti viitteitä siitä, että huume- ja lapsikaupparinkiin oli osallisena poliijohtoa, kuninkaallisia ja hallituksen jäseniä, ml. NATOn silloinen pääsihteeri Willy Claes. Tapauksen yhteydessä tuomittu belgialainen liikemies Michel Nihoul sanoikin, että hänellä olevat tiedot kaataisivat hallituksen. Dutroux’in omat asianajajat puhuivat saatanallisesta kultista, joka uhrasi lapsia rituaaleissa. Dutrouxin pidätyksen jälkeen parisenkymmentä potentiaalista todistajaa kuoli äkillisesti perätysten. Wikileaks on julkaissut kahteen eri otteeseen Dutroux’in tapaukseen liittyvää materiaalia.
Dutroux’in tapauksen yhtymäkohdat Epstein-fileiden maailmaan ovat ilmeiset. Rikospaikkoja ei tutkittu kunnolla, dna-näytteitä ei otettu. Todistusaineistoa katosi. Tutkimusten aloittamista viivytettiin — vaikka lapsia välitettiin ja ostettiin seksikäyttöön, kidutettaviksi ja tapettaviksi. Ostajat ovat maailman kuohukermaa. Kuolleet todistajat tuovat mieleen Clintonin pariskunnan toiminnasta avautuneiden todistajien kuolemat. Vankeuteen päätyy ”tavaranhankkija”, ostajat ovat edelleen irrallaan.
Epstein-sähköposteissa iloitaan Ukrainan sodasta; ”sodan pitäisi tuottaa monia mahdollisuuksia.”
Tuottoisat lapset
Europol kertoo rajojen yli toimivien, Euroopan isoihin kaupunkeihin asettuneiden rikollisjoukkioiden ostavan ja myyvän lapsia myös toisilleen, käypä hinta on keskimäärin 20 000 euroa päältä. Lapsia käytetään kerjäämiseen, taskuvarkauksiin, näpistelyyn sekä huomion ohjaamiseen toisaalle murtovarkauksissa. Yhden lapsen antaman vuosituoton arvioidaan olevan noin 160 000 euroa. Jotkut lapsista on luovutettu maksuksi vanhempien veloista, toiset on myyty tai vuokrattu rikollisjoukkioille. Lasten koulutuksessa ”opetusmenetelminä” ovat kidutus ja seksuaalinen hyväksikäyttö.
Logiikka on selkeä: alaikäisenä tehdyt rikokset pyyhitään rekisteristä tekijän tullessa täysi-ikäiseksi ja muuttuessa koulutetuksi rötöstelijäksi. Firman tavoille oppinut joutuu jatkamaan uraansa rikollisjoukkiossa uusissa tehtävissä. Europolin mukaan monet näistä rikollisjoukkioista ovat lähtöisin Kaakkois-Euroopasta; Albania, Romania, Bulgaria, Kroatia, Kosovo jne.
Lapset ovat usein hyvin nuoria, henkilöpaperittomia, vailla kielitaitoa ja heille on kerrottu poliisin kiduttavan kiinni jääneitä, sosiaalivirkailijoiden käyvän elinkauppaa, joten he eivät puhu.
Lasten, nuorten ja maahanmuuttajien käytöstä työvoimana on myös erilainen esimerkki. Isossa-Britanniassa tuomittiin maaliskuussa 2025 yli 6 vuoden vankeuteen lakimies, YK-tuomari ja ihmisoikeusaktivisti (!) Lydia Mugambe. Mugambe oli juonittelemalla yhdessä Ugandan ulkoministerin, YK:n pakolaisasiain edustajanakin toimineen John Mugarwen kanssa tuottanut Ugandasta perheessään työskennelleen kotiapulainen-lastenhoitajan luokseen Englantiin. Naisen saavuttua hänen passinsa otettiin häneltä pois, ja hän joutui työskentelemään Mugambelle ilman palkkaa. Ajoittain hänet myös lukittiin sisätiloihin.
Pelimaailman pedofiilit
Monista suosituista verkkopeleistä kuten Minecraft, Roblox, Fortnite, Habbo Hotel ja Clash of Clans on tullut verkossa saalistavien pedofiilien pelikenttä. Peli-chateissa pedofiilit kykenevät kyselemään lapselta henkilökohtaisiakin kysymyksiä sekä houkuttelemaan lasta tapaamiseen vanhempien tietämättä. Koska kouluissakin käytetään joitain verkkopelejä, vanhemmille ja lapsille syntyy se väärä kuva, että pelit ovat kaikin tavoin turvallisia ja toimita valvottua.
Julkisessa keskustelussa nettipelaamisen vaaroista vastuu pyritään siirtämään operaattorille vaatimalla mm. tiukempaa moderointia. Poliitikot ajavat turvaikärajoja sekä digitaalista tunnistautumista; lasten suojaamisen varjolla halutaan poistaa kaikki anonymiteetti verkosta saattamalla jokainen verkonkäyttäjä tunnistettavaksi, se vähentää hallituksille epämieluisaa harjoitetun politiikan kritisointia.
Paras alkusuoja lapselle on se, että vanhemmat määrätietoisesti opettavat lapselle rajoja. Vieraan aikuisen kanssa voi olla kohtelias vaikka ei vastaakaan kaikkiin tämän esittämiin kysymyksiin eikä lähde tämän mukaan ”katsomaan koiranpentuja”.
