Hantavirustapauksia ilmeni risteilyaluksella MV Hondiuksella huhti-toukokuussa. Laiva oli matkalla Etelä-Amerikasta Atlantin kautta kohti Kanariansaaria, kun useita matkustajia sairastui vakavasti. Kolme ihmistä kuoli ja useita joutui teho-hoitoon. 150 matkustajaa on yhä eristettynä laivalla.
Hollantilainen elämysyritys Oceanwide Expeditionsin omistama alus MV Hondius lähti Ushuaiasta Argentiinasta 1. huhtikuuta 2026 tutkimus- ja seikkailuristeilylle kohti Etelä-Atlanttia. Tauti huomattiin ensin laivan omassa lääkintäyksikössä. WHO:n raporttien mukaan 70-vuotias hollantilaismies hakeutui laivan lääkärin vastaanotolle kuumeen, ripulin ja keuhkokuumeoireiden vuoksi 6. huhtikuuta. Hän kuoli laivalla 11. huhtikuuta.
Huhtikuun loppuun mennessä muitakin matkustajia sairastui hengitysoireisiin. Kuolleen 70-vuotiaan miehen vaimo sairastui ja hänet evakuoitiin 24. huhtikuuta Saint Helenan saarelta Johannesburgiin, missä hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. 27. huhtikuuta 59-vuotias brittiläinen matkustaja siirrettiin kriittisessä tilassa Etelä-Afrikkaan tehohoitoon toipumaan.
3. toukokuuta alus jäi ankkuriin Cabo Verden edustalle, koska viranomaiset eivät sallineet matkustajien maihinnousua. 66-vuotias saksalainen nainen kuoli 2. toukokuuta laivan ollessa ankkurissa Cabo Verdessä.
Toukokuun ensimmäisellä viikolla WHO, Euroopan tautikeskus ja eri maiden terveysviranomaiset käynnistivät kansainvälisen tutkimuksen. Raporttien mukaan paikallista epidemiatilannetta arvioi laivan oma lääkäri ja sairaanhoitohenkilökunta, WHO:n koordinoimia asiantuntijoita, satamien ja sairaaloiden infektiotiimejä ja laboratorioita Etelä-Afrikassa ja Euroopassa.
Tartunnat varmistettiin pääasiassa RT-PCR-testillä, jota täydennettiin verikokeilla. PCR-tulos ei yksin riitä lopulliseen diagnoosiin, vaan se täytyy aina tulkita yhdessä oireiden ja muiden laboratoriolöydösten kanssa, ja siksi hantavirusinfektioissa käytetään usein myös IgM- ja IgG-vasta-ainetestejä diagnoosin varmistamiseksi.
PCR-sekvennointitestit tehtiin ensin Etelä-Afrikassa sairaalalaboratorioissa, joissa hantavirus varmistettiin. Varsinaiset PCR-testit ja laboratoriovarmistukset tehtiin sairaaloiden laboratorioissa Etelä-Afrikassa, Sveitsissä ja Alankomaissa, joihin potilaita evakuoitiin.
Laboratoriokokeissa havaitaan usein verihiutaleiden vähyys, tulehdusarvojen nousu ja merkkejä nestehukasta.
Hantavirusaltitus linturetkellä jyrsijöistä
Tutkijat epäilivät, että alkuperäinen tartunta olisi voitu saada jo ennen laivalle nousua Argentiinassa mahdollisesti jyrsijäaltistuksesta linturetkellä tai satama-alueella. Tutkinnan mukaan hollantilainen pariskunta osallistui ennen risteilyä lintujen tarkkailuretkelle Ushuaiassa Tierra del Fuegossa. Retken aikana he vierailivat kaatopaikka-alueella, jossa oli todennäköisesti runsaasti jyrsijöitä. Tutkijat epäilevät, että he altistuivat hantavirukselle siellä hengittämällä jyrsijöiden eritteitä sisältävää pölyä.
Hantavirukset ovat RNA-viruksia, joita jyrsijät levittävät. Virus elää luonnossa eläimissä yleensä aiheuttamatta niille oireita. Tartuntoja saadaan esimerkiksi paikoissa, joissa on ollut jyrsijöitä. Suurin osa tartunnoista saadaan ympäristöstä hengittämällä infektoituneiden jyrsijöiden virtsasta, ulosteista tai syljestä muodostuneita aerosoleja esimerkiksi siivotessa varastoja, mökkejä tai muita tiloja, joissa jyrsijöitä esiintyy.
Mainos
Tärkeimmät tartuntatavat ovat pölyyntyneiden jyrsijäeritteiden hengittäminen, suora kosketus infektoituneisiin jyrsijöihin tai niiden eritteisiin, harvemmin jyrsijän purema tai mahdollisesti saastuneen ruoan tai veden kautta.
Ihmisten välinen tarttuminen hyvin harvinaista
Hantavirus leviää tavallisesti jyrsijöistä ihmisiin eikä juuri ihmisestä toiseen. Ihmisestä toiseen leviämistä ei käytännössä tapahdu useimpien hantavirusten kohdalla. Tässä tapauksessa tutkijat pohtivat mahdollista rajallista ihmisestä toiseen leviämistä, koska kyseessä epäiltiin Andes-hantavirusta, joka on harvinainen poikkeus hantavirusten joukossa, jonka on osoitettu voivan tarttua ihmisestä toiseen läheisessä kontaktissa, erityisesti hengitysteiden eritteiden välityksellä.
Kliininen kuva
Hantavirusinfektiot aiheuttavat kahta pääasiallista tautimuotoa.
Vanhan maailman hantavirukset, kuten Puumalan ”myyräkuume”virus, aiheuttavat joskus verenvuotokuumeen ja munuaisoireita sisältävän taudin (HFRS). Oireet alkavat yleensä 1–4 viikon kuluttua tartunnasta. Tavallisia oireita ovat korkea kuume, päänsärky, selkä- ja vatsakipu, pahoinvointi, näköhäiriöt sekä vähentynyt virtsaneritys. Vakavammissa tapauksissa voi esiintyä verenvuotoja ja akuutti munuaisten vajaatoiminta.
Uuden maailman hantavirukset, kuten Sin Nombre- ja Andes-virus, voivat aiheuttaa sydän-keuhko-oireyhtymän (HCPS). Tauti alkaa yleensä flunssamaisilla oireilla, kuten kuumeella, lihaskivuilla, väsymyksellä ja vatsaoireilla. Muutaman päivän jälkeen voi kehittyä paheneva hengenahdistus ja nesteen kertyminen keuhkoihin. Vakavissa tapauksissa potilas voi joutua tehohoitoon
Suomessa yleisin hantavirus on Puumala-virus, jota myyrät levittävät. Sen aiheuttama nephropathia epidemica (“myyräkuume”) ei tartu ihmisestä toiseen. Suomessa tartunnat liittyvät lähes aina altistumiseen metsämyyrien eritteille.
Hantaviruksiin ei ole varsinaista täsmälääkettä, joten hoito perustuu oireiden hoitamiseen ja potilaan voinnin tukemiseen. Vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita tehohoitoa ja hengityksen tukemista.
Paikallinen epidemia
6. toukokuuta 150 matkustajaa oli edelleen laivalla, koska viranomaiset olivat pitäneet aluksen eristystoimien alla ja järjestivät samalla vaiheittaista evakuointia sekä sairastuneiden siirtoa maihin hoitoon.
Kyseessä oli rajoittunut yksittäinen epidemiarypäs yhdellä risteilyaluksella, joka saatiin hallintaan eikä levinnyt laajemmin väestöön.
MAINOS:
Posikauppa.com
