Alliance of Democracies -järjestö julkaisee vuosittain useissa eri maissa tehdyn kyselytutkimuksen tulokset. Kyselytutkimuksella pyritään selvittämään miten ihmiset kokevat maailman ja demokratian tilan. Järjestön perusti Tanskan entinen oikeistolainen pääministeri, NATOn entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen.
Järjestön rahoitus tulee eri maiden tukirahoitusjärjestelmistä kuten Yhdysvaltain hallinnon rahoittamalta Freedom Houselta, Euroopan unionin European Endowment for Democracy -organisaatiolta (EED, ”Eurooppalainen demokratiatukihanke”) sekä Taiwan Foundation for Democracy -säätiöltä. Mukana rahoittamassa on myös amerikkalainen kansainvälisten suhteiden ajatushautomo, NATOa tukemaan perustettu ja NATOn jäsenmaiden rahoittama Atlantic Council, Yhdysvaltain pääpuolueiden kansainväliset demokratiainstituutit National Democratic Institute (NDI) ja International Republican Institute (IRI), George W. Bush -instituutti sekä libertaristinen, markkinatalouden kannattajien kattojärjestö Atlas Network (eli Atlas Economic Research Foundation).
Alliance of Democracies perustettiin joulukuussa 2017. Sen tunnetuin vuosittainen hanke on Kööpenhaminan demokratiakokous. Kokouksen lisäksi säätiö rahoittaa demokratiaa tukevia teknologiahankkeita. Osa allianssin omasta rahoituksesta tulee sellaisilta yrityksiltä kuin Microsoft ja Palantir. Rahan voisi kenties kuvailla liikkuvan ikään kuin suljetussa kierrossa.
(Toim. huom. Ukrainan hallituksen ja Palantirin sopimus mahdollistaa Palantirille demokratiaa edistävien teknologioidensa testaamisen Ukrainan sodassa. Palantir kerää tappoketjudataa suoraan taistelukentältä kouluttaakseen tekoälyä tehokkaammaksi sotatoimissa.)
Peräti 97 maata kattava kyselytutkimus tehtiin yhteistyössä Nira Datan kanssa. Otanta yli 94 000 henkilöä. Kysely tehtiin 19. maaliskuuta – 21. huhtikuuta 2026 välisenä aikana.
Democracy Perception Index -kyselyn vastauksia voi tutkia lataamalla tiedoston DPI-raportin tuloksia esittelevällä verkkosivulla.
Latausta ennen lataajaa pyydetään luovuttamaan nimensä, sähköpostiosoitteensa ja muita henkilökohtaisia tietoja.
Sen voi lukea myös tästä.
Demokratian tilaa omassa maassaan hyvänä pitävät maat ovat ennalta arvattavasti Sveitsi ja Pohjoismaat. Väestöt ovat pieniä, useimmiten suhteellisen homogeenisia koostumukseltaan ja yhteiskunnat ovat edelleen kohtuullisen vapaita.
— Toisaalta suomalaisten vastaus saa miettimään, miten suomalaiset käsittävät demokratian; kansanäänestyksiä mistään kaikkien elämään vaikuttavista poliittista päätöksistä ei järjestetä ja suurin osa lainsäädännöstä tulee ulkopuolelta Euroopan unionin implementoitavaksi määräämänä.
Demokratian tilaa erittäin huonona kotimaissaan pitävä väestö ei sekään oikeastaan yllätä. Demokratian tila on kehnoin Ukrainassa, Kamerunissa, Jemenissä, Kazakstanissa ja Paraguayssa.
Demokratian tilaa huonona pitävissä maissa korruption määrä on suuri. Kun maiden tilannetta arvioidaan kansainvälisen Transparency International -järjestön Corruption Perceptions Index (CPI) -korruptioindeksillä, vuosia jatkuneen sisällissodan kynsissä kärvistelevän Jemenin tilanne on äärimmäisen kriittinen (pisteet: 13/100, sija 177), rakenteellisen korruption Paraguayn erittäin vakava (pisteet: 24/100, sija 150). Paraguayn ongelmat liittyvät erityisesti salakuljetukseen, huumekauppaan, rahanpesuun sekä poliittisen järjestelmän ja oikeuslaitoksen heikkoon riippumattomuuteen.
Kamerunissa tilanne on erittäin vakava (pisteet: 26/100, sija 142); Kamerunia vaivaa autoritaarinen hallinto sekä julkisen sektorin laajamittainen korruptio.
Ukrainassa 87% väestöstä pitää korruptiota laajana ongelmana (pisteet: 36/100, sija 104). Kazakstanissa valtionyhtiöt kärsivät läpinäkyvyyden puutteesta ja poliittisen eliitin sisäisestä suosinnasta (pisteet: 38/100, sija 96).
Vastaukset kertovat, että korruption vaikutus ihmisten elämään on haitallinen ja suuri. On kyseenalaista, onnistuuko länsimainen demokratiavienti muihin maihin ilman että korruption kitkeminen priorisoidaan. Myös omista piireistä.
Kyselyssä tiedusteltiin myös 84 maan väestöltä (otanta 23 968 hlöä) mitä kansakuntaa he pitävät suurimpana uhkana maailmanrauhalle. Kyselyssä mitataan Yhdysvaltojen, Kiinan sekä Venäjän poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan kokemista uhkana so. DPI-raportissa on kysytty vastaajilta, ”uhkaako Yhdysvaltojen / Kiinan / Venäjän vaikutusvalta demokratiaa omassa maassasi”.
Yhdysvallat on sijoittunut useana vuonna, esimerkiksi vuosina 2021, 2025 ja nyt kesäkuussa 2026, maiden väestön mielipiteissä suuremmaksi uhaksi kuin Kiina tai Venäjä: enemmistö 65 maassa vastasi Yhdysvaltain vaikutusvallan olevan suurin uhka rauhalle maailmassa.
Karttakuva kuvastelee asenteiden sekä vastauksissa ilmenevien erojen syitä. Venäjän vaikutusvaltaa suurimpana uhkana pitävät maat ovat Puola (yli 80%), Ruotsi, Saksa, Alankomaat, Ranska, Iso-Britannia, Ukraina, Suomi sekä Baltian maat Latvia, Liettua ja Viro.
Suomalaisten vastaukset erosivat useimmista muista maista siinä, että suomalaiset pitävät Venäjää poikkeuksellisen suurena uhkana (lähes 80%) ja luottavat Yhdysvaltoihin selvästi enemmän kuin ihmiset maailmassa keskimäärin. Muu maailma pitää Yhdysvaltoja uhkana; Suomi kuuluu pieneen vähemmistöön, joissa Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa ja NATO-yhteistyötä kannatetaan laajasti. Ainakin DPI-kyselyyn vastanneiden parissa.
Tässä todennäköisesti vaikuttavat yhteisen historian lisäksi median tapa ylläpitää Venäjän uhkakuvaa uutisoinnissaan; Venäjällä ei tapahdu eikä Venäjä tee mitään myönteistä missään, jos uskoo uutisia. Vastaavasti Japani pitää Kiinaa suurimpana uhkana, osittain samoista syistä.
Suomi suhtautuu Kiinan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan kasvuun kielteisesti ja varovaisesti. Suomalaisten ajatuksissa Kiina on riski kun taas yli 60 maassa ihmiset pitävät Kiinasta enemmän kuin Yhdysvalloista. Yleisesti ottaen Suomessa luottamus omiin instituutioihin pysyi tässäkin kyselyssä Euroopan kärkitasolla.
Israelin vaikutusvalta nähtiin suurimpana uhkana Turkissa, Tunisiassa, Marokossa, Algeriassa, Indonesiassa, Pakistanissa ja Malesiassa.
— Suomalaisten silmissä Israel ei ole uhka. Muiden kyselytutkimusten perusteella voi kuitenkin päätellä suomalaisten suhtautumisen Israeliin muuttuneen kielteiseen suuntaan; noin 55% kannattaa esimerkiksi talouspakotteiden asettamista Israelille, ja 60% Israelin johdon syyttämistä sotarikoksista. EU ei kuitenkaan ole ollut tähän halukas. Yhdysvaltain tuki Israelille herättää ristiriitaisia tunteita, ja on vaikuttanut jonkin verran siihen, miten suomalaiset kokevat Yhdysvallat.
Israelilaiset vastaajat nimesivät — ainoina kaikista vastaajista — Iranin suurimmaksi uhaksi. Iranin vaikutusvallan kasvu on ollut Israelille mörköpeikko jo vuosikymmeniä, ja se on tilaisuuden tullen lietsonut konfliktia Iranin kanssa. Tämän vuoden 28. helmikuuta alkanut Yhdysvaltain kanssa koordinoitu hyökkäys Iraniin on suoraa jatkumoa viime vuoden ”12 päivän sodalle”, joka alkoi 13. kesäkuuta 2025, kun Israel teki laajoja ilmaiskuja kohteisiin Iranissa. Yhdysvaltain ilmavoimat ja laivasto liittyivät mukaan 22. kesäkuuta 2025 iskien Iranin ydinlaitoksiin.
On ymmärrettävää, että Israel pelkää Irania. Israel ylipäänsä sijaitsee sitä karsaasti silmäilevien naapurien keskellä. Toisaalta naapurien karsas asenne johtuu paljolti myös Israelin omasta toiminnasta.
(Toim. huom. Henkilökohtainen mietiskelyni nykyisestä Israelin, Yhdysvaltain ja Iranin tulitauosta ja allekirjoittamattomasta rauhansopimuksesta pakottaa huomioimaan senkin mahdollisuuden, että vihollisuudet alkavat uudelleen kohta Yhdysvaltain marraskuisten välivaalien tulosten tultua. Iranin sota Yhdysvalloissa on niin epäsuosittu, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tuskin uskaltaa jatkaa sotaa ennen vaaleja. Sisäpolitiikka vaikuttaa joka maassa sen ulkopolitiikkaan.)
Kyselyssä tiedusteltiin myös väestön kantaa Yhdysvaltain sotilastukikohtiin. Vastanneiden joukossa neljä maata 97 maasta kannatti Yhdysvaltain sotilastukikohtia maassaan, 86 maan väestö vastusti.
Euroopan unionissa ainoastaan puolalaiset (51%) kannattivat sotilastukikohtien läsnäoloa. Muut kannattavat maat olivat Etelä-Korea, Israel ja Puerto Rico; syyt tuelle ovat ilmeisiä. Tuki amerikkalaistukikohdille oli mennyt miinuksella sellaisissakin maissa — kuten Italiassa ja Saksassa — joihin on ollut sijoitettuna kymmeniätuhansia Yhdysvaltain sotilaita vuosien ajan. Tai ehkä juuri siksi, kokemusperäisistä syistä?
Suomalaisten enemmistö vastustaa DPI-raportin perusteella Yhdysvaltain sotilastukikohtia alueellaan, ja niin tekee useimpien EU- ja NATO-jäsenmaiden väestö.
— Ristiriita suomalaisten NATO-kannatuksen ja sotilastukikohtien konkreettisen läsnäolon kesken on mielenkiintoinen. Ajatus pysyvistä vieraan vallan sotilastukikohdista Suomessa herättää vastustusta. Samaan aikaan Suomen hallitus on luovuttanut Yhdysvalloille DCA-puolustussopimuksella maa-alueita sotilaalliseen käyttöön.
Mikä nostaa esiin toisen ristiriidan suomalaisten ajattelussa.
Suomalaisilla on halu säilyttää oma puolustuskyky omissa käsissä, ja pysyä liittoutumattomana. Samoin on suomalaisten luottamus omiin instituutioihin kyselyiden perusteella luja — vaikka hallitus toisensa jälkeen tekee enemmistön näkemysten ja tahdon vastaisia päätöksiä.
Kyselyssä tiedusteltiin myös ihmisten mielikuvia supervalloista. Yhdysvallat on nettomenettäjä; 74% kyselyyn osallistuneista maista näkee Yhdysvallat negatiivisesti. Negatiivisimmin Yhdysvaltoihin suhtaudutaan Euroopassa, Länsi-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasian-Tyynenmeren alueella (APAC).
Myönteisessä valossa Yhdysvallat nähdään Israelissa, Georgiassa, Nigeriassa ja Dominikaanisessa tasavallassa.
Yhdysvaltain kannatus on suurinta Taiwanilla, Ukrainassa, Etelä-Koreassa, Japanissa ja Israelissa — poikkeama yleisessä trendissä, joka näkee Kiinan myönteisemmässä valossa kuin Yhdysvallat.
Suotuisaa näkemystä Kiinasta esiintyy sekä demokraattisissa että autoritaarisissa maissa. Erot vastauksissa ovat Kiinan eduksi (76%) ja Yhdysvaltain tappioksi (24% suosio).
Selitys on todennäkäisesti niin yksinkertainen kuin se, että suurin osa maailman väestöstä asuu länsimaiden ulkopuolella globaalissa etelässä – Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kiina on työskennellyt useiden vuosien ajan rakentaen infrastruktuuria (raideliikennettä, teitä, satamia jne) globaalissa etelässä, solmien kauppasopimuksia eikä se juurikaan puutu muiden maiden sisäisiin asioihin. Yhdysvallat ja EU asettavat rahallisen avun tai investointien ehdoksi vaatimuksia ihmisoikeuksista, demokratia-uudistuksista tai talouden säästökuureista, Kiina ei. Kiinan asenne koetaan valtioiden suvereeniutta kunnioittavaksi, länsimaiden taas ulkoapäin tulevaksi saneluksi ja moraaliseksi patsasteluksi.
Yhdysvallat yhdessä ”halukkaiden koalition” kanssa on pommitellut ympäri maailmaa, ja tällaiset asiat eivät unohdu ihmisten mielistä; siksi myös Yhdysvaltain sotilastukikohdat koetaan uhkana, eikä turvana. Globaali etelä kokee länsimaat kaksoisstandardeja soveltaviksi hurskastelijoiksi.
— Jos pitäisi luonnehtia vastausten eroja länsimaiden ja esimerkiksi Afrikan maiden välillä, sanoisin että ero on perustavanlaatuinen. Länsimaiden vastauksia taustoittaa idealismi, ideologiat ja pitkään jatkunut (suhteellinen) taloudellinen hyvinvointi. Afrikkalaisten vastauksia taustoittaa itsenäisyyskamppailu, taloudellinen käytännöllisyys sekä pettymys länsimaihin. Afrikassa on myös tuoreessa muistissa Yhdysvaltojen tekemät sotilaalliset interventiot kuten Libyan muuttaminen vauraasta valtiosta raunioksi. Kiina näyttäytyy siten mallina, jota ehkä voisi soveltaa.
Lyhyesti: Euroopassa monet ihmiset määrittävät demokratian poliittisten vapauksien, kuten vapaiden vaalien ja sananvapauden, kautta. Afrikan maissa kyselyyn vastanneet painottivat, että demokratian tärkein tehtävä on parantaa ihmisten elintasoa ja taloudellista hyvinvointia — siten siis monet länsimaisetkin demokratiat ovat epäonnistumassa. Taloudellinen hyvinvointi on yhä harvempien ulottuvilla, eikä itsenäinen voi olla olematta taloudellisesti itsenäinen.
Vastanneilta tiedusteltiin myös heidän mielipidettään Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyssodasta Irania vastaan. Enemmistö, 41 maata kannatti Irania, 28 Yhdysvaltoja ja 29:ssa mielipide jakautui tai ei ollut selkeä.
Israelin ja Palestiinan vastakkainasettelussa pieni enemmistö (51 maata) otti Palestiinan puolen ja 17 maata kannatti Israelia. Eniten kannatusta Israelilla on Ukrainan, Yhdysvaltain, Georgian ja Dominikaanisen tasavallan väestön keskuudessa.
Kysyttäessä, Onko maasi mielestäsi kulkemassa oikeaan suuntaan?, vastaukset viittaavat kasvavaan juopaan ja näkemyseroihin äänestäjäkunnan ja poliitikkojen välillä niin länsimaissa kuin muuallakin maailmassa. Pienintä tulevaisuususko oli Ranskassa, Puerto Ricossa, Libanonissa, Nigeriassa ja Saksassa. Nämä viisi maata ja aluetta sijaitsevat eri puolilla maapalloa ja niillä on hyvin erilaiset taloudelliset sekä poliittiset lähtökohdat. Mikä voi olla yhdistävä tekijä?
Democracy without Borders -järjestö on julkaissut raportin ”Survey: democracy remains popular, but citizens expect better results,” joka kertoo heidän DPI-raporttia koskevista huomioistaan.
Järjestö määrittää kipukohdaksi sen, että poliitikkojen ja äänestäjien maailmat eivät kohtaa. Äänestäjät kokevat, että nykyiset hallitukset eivät edusta heitä, heidän arvojaan ja tarpeitaan. Hallitukset eivät myöskään saa mitään konkreettista aikaan: paljon puhetta, ei tuloksia.
Hallitusten kyvyt hoitaa taloutta, maahanmuuttopolitiikkaa ja työpaikka-tilannetta ovat voimakkaan turhautumisen aihe. Elintaso laskee, yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuuden tunne murenee.
— Kuulostaako tutulle? Voitko samaistua?
Läntisen pallonpuoliskon hallituksiin tyytyväisimmät maat ovat El Salvador ja Nicaragua.
El Salvadorin nykyinen presidentti Nayib Bukele tuli valtaan ensimmäisen kerran vuonna 2019 ja hänet valittiin toiselle kaudelleen historiallisella jättipotilla helmikuussa 2024.
Lähtötilanne Bukelen tullessa valtaan oli kuin Samuel T. Francisin yhteiskuntateorian mukainen anarko-tyrannia. Anarko-tyrannia -valtio tyrannisoi kunnollisia verotuksella, sääntelyllä, kyttäyksellä ja sensuurilla katsoen samaan aikaan sormien läpi todellista rikollisuutta, finanssihuijauksia ja katuväkivaltaa.
— Todelliset ongelmat saavat olla koska valtio/hallitus keskittyy kunnollisten kurittamiseen sekä kertomaan, mikä heidän mielipiteissään on vialla ja rankaisemaan siitä. Poliittinen eliitti nähdään vieraantuneena ja kykenemättömänä muuttamaan suuntaansa faktojen edessä.
Vuonna 2022 Bukele julisti maahan poikkeustilan (Regimen de Excepción), joka kumosi osan kansalaisoikeuksista, kuten oikeuden asianajajaan heti pidätyksen jälkeen sekä rakennutti megavankiloita. Armeija ja poliisi saartoivat kokonaisia kaupunginosia ja pidättivät yli 80 000 epäiltyä jengiläistä. Lopputuloksena murhien määrä on nyt noin 1,3 henkilöä per 100 000 henkilöä. Lähes sadan prosentin onnistuminen.
Bukele teki El Salvadorista kansainvälisistä rahoituslaitoksista riippumattomattoman hyväksymällä kryptovaluutta Bitcoinin dollarin ohelle viralliseksi maksuvälineeksi.
El Salvador on nykyisin yksi Latinalaisen Amerikan turvallisimmista maista. Länsimaiset ihmisoikeusjärjestöt, YK ja media kritisoivat Bukelea ankarasti. El Salvadorilaiset valitsivat Bukelen uudelleen yli 80% äänivyöryllä.
Ranskassa ja Saksassa on stagnaatio, talous seisoo. Teollisuus kadonnut, inflaatio syö elinvoimaa — osittaisvarantojärjestelmän printti- ja digiraha ovat siitä kenkkuja, että rahaa tyhjästä luotaessa rahan ensimmäisenä käsiinsä saava (kuten rahan tyhjästä luovat hallitus ja pankit, jotka siirtävät rahan edunsaajaryhmäkavereilleen) saa siitä suurimman ostovoiman irti. Kierron jatkuessa raha menettää arvoaan joka kierroksella.
Libanon — Israelin hyökkäyksen kohteena olemisen ohella — Nigeria ja Puerto Rico kamppailevat talouskriisin, infran rapistumisen, korruption, rikollisuuden ja sähkökatkojen kanssa.
— On mielenkiintoista pohtia syy-seuraus -suhdetta: Aiheuttaako politiikka tehtaiden poistumisen vai onko syynä talous? Vai aiheuttaako talouden lamaantuminen tehtaiden poistumisen, missä määrin tehtaiden poistuminen lamauttaa taloutta? Energiapolitiikan yhteys talouteen, merkitys teollisuudelle? Poliitikot sanovat päätöstensä perustuvan talouteen ja teollisuuspolitiikkaan. Miksi siis niin monet maat ovat matkalla alaspäin tai jo huonossa jamassa?
Hallitukset keskittyvät suosimaan omia etujaan tai ajamaan ideologisia hankkeita reaalimaailman kriisien ratkaisemisen sijaan — tai, kuten usein näyttää, luomaan kriisejä ratkottaviksi — kansalaisten reaktio on täydellinen uskon menettäminen tulevaisuuteen.
Reilu, oikeudenmukainen ja rauhallinen yhteiskunta oli väestön haaveissa 18 prosentissa vastanneista maista, heti elintason ja hyvinvoinnin jälkeen (62%).
— On mielenkiintoista pohtia, Nicaraguan ja El Salvadorin tarjoaman linssin läpi, ideologioiden ja reaalitodellisuuden ristiriitaa sekä yhteenliittymiä.
— Entä pessimismi? Onko pessimisti onneton vai realisti, joka on tunnistanut kuvion, eikä pane toiveitaan hallituksiin, ideologioihin tai ihmiskuntaan? Pessimismi ei tarkoita toimimattomuutta. Joku, joka ei enää äänestä vaaleissa saattaa olla hyvinkin toimelias, lähes elintarvikeomavarainen kotitarvepuutarhuri.
Pessimismiä voi tarkastella evolutioonisena piirteenä. Ne, jotka eivät oppineet tunnistamaan vaaratekijöitä ja tosiasioita, eivät eläneet kyllin kauan tuottaakseen jälkeläisiä. Pessimismi voi olla selviytymismekanismi; se kohdistaa huomion uhkiin ja saa varautumaan niihin. En väitä, että näin on mutta väitän kyllä että sitäkin kannattaa mietiskellä.
DPI:n raportti — joka ei ole saanut kauheasti julkisuutta, kenties tulostensa takia — on tärkeä, koska se kertoo meille, että tavallisten ihmisten huolenaiheet, ilot, surut, toiveet ja tarpeet ovat samoja kaikkialla maailmassa. Sitäkin on hyvä mietiskellä poliittista paatosta kohdatessaan.
Lähes jokaisessa maassa uskottiin hallitusten salaavan asioita väestöltä.
DPI:n raportti on tärkeä myös, koska se kertoo että yhden koon demokratia ei sovi kaikille, versioita saa ja pitääkin olla monta, paikallisia versioita. Monimuotoisuuden hyväksymisen vaade tulee ulottaa toisistaan eroaviin hallintomalleihin. ”Kaikki käy, kunhan väestö on aidosti tyytyväinen” -malleihinkin.
Sillä: eniten tyytyväisyyttä koettiin Kiinassa, El Salvadorissa, Kuwaitissa, Algeriassa ja Valko-Venäjällä.
Artikkelikuvassa Suomen hallitus & vaivaisukkoja ynnä -akkoja via Wikimedia, Pxhere, Wikimedia, Wikimedia & Wikimedia. Kuvankäsittely RS.
Tilaamalla tuet kotimaista riippumatonta journalismia ja saat rajattoman pääsyn sisältöihin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Rajaton pääsy tilaajien sisältöihin. Tuet kotimaista riippumatonta journalismia.
Tilaa — alkaen 8,25 €/kk
