Miksi demokratian puolesta täytyy taistella?
Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa ja järjestelmää, jossa poliittinen valta perustuu kansalaisten oikeuteen osallistua päätöksentekoon, valita edustajansa ja arvioida vallankäyttöä. Demokratian elementtejä ovat vapaat ja reilut vaalit, sananvapaus, mahdollisuus saada vaihtoehtoista tietoa sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapaus.
Demokratian periaatteita on jäsentänyt Robert A. Dahl teoksessaan Democracy and Its Critics. Dahl määrittelee demokraattisen järjestelmän ihanteellisiksi kriteereiksi kansalaisten yhdenvertaisen osallistumisen, äänivaltaisuuden tasa-arvon, tiedollisen ymmärryksen, mahdollisuuden vaikuttaa poliittiseen agendaan sekä kaikkien täysivaltaisen kuulumisen poliittiseen yhteisöön.
Dahl korostaa, ettei mikään nykyinen valtio täysin vastaa tätä ihannetta. Olemassa olevat järjestelmät ovat hänen mukaansa polyarkioita: järjestelmiä, joissa demokraattiset instituutiot ovat pitkälle kehittyneitä, mutta eivät täysin toteuta demokratian ideaalia. Demokratia ei siten ole valmis tila, vaan jatkuva tavoite.
Historiallisesti demokratia on ollut poikkeus, ei sääntö
Ihmiskunnan historiassa poliittinen valta on useimmiten keskittynyt pienille eliiteille. Laaja poliittinen osallistuminen ja yleinen äänioikeus ovat maailmanhistoriallisesti nuoria ilmiöitä.
Demokraattiset instituutiot eivät synny itsestään, vaan ne rakentuvat usein konfliktien, poliittisen painostuksen ja vallankäytön haastamisen kautta, sanovat D.Acemoglu ja J.A. Robinson teoksessa Why Nations Fail.
Suomen historia kuvastaa tätä kehitystä
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1906. Käynnissä oli yhteiskunnallinen murros, jonka taustalla oli Venäjän vallankumousliikehdinnän vaikutus, vuoden 1905 suurlakko ja kansalaismobilisaatio. Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, jossa naiset saivat sekä äänioikeuden että vaalikelpoisuuden eduskuntaan.
Sosiologi Risto Alapuro on tutkinut poliittisia liikkeitä, kansalaisyhteiskunnan rakentumista ja vallankäyttöä Suomessa. Alapuron mukaan modernin poliittisen järjestelmän muutokset eivät synny ylhäältä annettuina uudistuksina, vaan liittyvät kansalaistoimintaan, sosiaaliseen mobilisaatioon ja poliittiseen painostukseen. Vuoden 1906 äänioikeusuudistus nähdäänkin osana muutosta, jossa poliittinen valta ei luovuta asemaansa vapaaehtoisesti, vaan vasta vastauksena yhteiskunnalliseen paineeseen.
Demokratia ei ole pysyvä tila, vaan jatkuva prosessi
Demokratia mielletään jo saavutetuksi ja pysyväksi järjestelmäksi, mutta kansainväliset seurantatutkimukset osoittavat toista. Poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet ovat heikentyneet globaalisti jo yli viidentoista vuoden ajan, esittää Freedom Housen-raportti. Monissa maissa demokraattisset vaalit edelleen järjestetään, mutta vallan todellinen vaihtuvuus, median julkaisuvapaus ja kriittinen keskustelu ovat suuresti kaventuneet.
Demokratia rapautuu useimmiten asteittain niin sanotun autokratisaation kautta, sanoo V-Dem-instituutti.
Demokratian rapautuminen tapahtuu usein huomaamatta ja demokratia harvoin romahtaa hetkessä, sanoo Levitsky ja Ziblatt kirjassaan Miten Demokratiat kuolevat How Democracies Die
Tyypillisempää on, että oikeuksia kavennetaan vähitellen – pieninä poikkeuksina- joita perustellaan useimmiten turvallisuudella, tehokkuudella tai yhteisellä edulla. Jos vastarintaa ei synny, tai sallita, poikkeuksista tulee uusia normeja. Demokratian institutionaaliset puitteet voivat säilyä, vaikka sen tosiasiallinen toimintakyky heikkenee.
“Pyhät lehmät” ja kritiikin vaientaminen demokratian uhkana
Demokratiaa uhkaa ryhmäajattelun ilmiö, jossa tietyt politiiset linjaukset, instituutiot tai vallalla olevat ideologiat asetetaan kritiikin yläpuolelle. Sosiaalipsykologi Irving Janis kutsui ilmiötä ryhmäajatteluksi, jossa yksimielisyyden tavoittelu syrjäyttää kriittisen arvioinnin ja keskustelun. Tämä heikentää päätöksenteon laatua ja lisää virheiden riskiä poliittisissa ja institutionaalisissa ympäristöissä. Kun kriittiset äänet vaiennetaan, virheet jäävät korjaamatta ja vallankäyttö sulkeutuu itseään vahvistavaksi järjestelmäksi.
Sananvapaus demokratian itsekorjausmekanismina
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan peruspilari. Yhdistyneiden kansakuntien YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artiklan mukaan jokaisella on oikeus mielipiteenvapauteen ja sananvapauteen, myös oikeus vastaanottaa ja jakaa tietoa ilman rajoituksia.
Maissa, joissa median riippumattomuutta ja sananvapautta rajoitetaan, korruptio on yleisempää ja vallankäytön valvonta heikompaa, osoittaa Transparency Internationalin tutkimukset.
Vallankäyttö keskittyy vähitellen, jos riippumatonta mediaa rajoitetaan ja kriittisiä ääniä marginalisoidaan laillisten päätösten avulla, tai hiljennetään muilla keinoin. Demokratia säilyttää ulkoisen muotonsa, mutta sen sisältö ohenee.
Sananvapaus toimii demokratian itsekorjausmekanismina: se tuo väärinkäytökset näkyviksi ennen kuin ne juurtuvat rakenteisiin pysyvästi.
Epämukavat keskustelut ja erilaiset näkemykset parantavat päätöksiä
Erimielisyys ja kriittinen keskustelu parantavat päätöksenteon laatua, esittää Cass Sunstein teoksessaan Why Societies Need Dissent.
Kun vaihtoehtoisia näkökulmia tuodaan esiin, virheelliset oletukset ja päätökset paljastuvat ja päätösten seurauksia voidaan arvioida. Vaikka kriittinen keskustelu voi hidastaa päätöksentekoa, se tekee poliitisista päätöksistä kestävämpiä ja oikeudenmukaisempia. Epämukavuus ja kritiikki ei ole demokratian heikkous, vaan sen elinvoiman merkki.
Yhteiskuntakriittinen keskustelu demokratian elinehtona
V-Dem-instituutin tutkimusten mukaan vahva kansalaisyhteiskunta ja vapaa media ovat keskeisiä demokratian kestävyyden ja jatkuvuuden kannalta.
Kun kriittinen keskustelu vaimenee, tai vaimennetaan, luottamus instituutioihin alkaa rapautua. Demokratia ei heikkene kritiikistä, vaan hiljaisuudesta ja yhteiskunnallisen kriittisen keskustelun puutteesta. Kuten Levitsky ja Ziblatt muistuttavat, ihmisoikeuksien kaventaminen on historiallisesti ollut aina helpompaa kuin oikeuksien palauttaminen.
Siksi demokratian puolesta täytyy taistella jatkuvasti. Ilman sananvapautta ja avointa yhteiskuntakriittistä keskustelua demokratia muuttuu helposti muodolliseksi järjestelmäksi, jossa päätökset tehdään yhä kauempana niistä ihmisistä, joita ne koskevat.
Alli Toivakka