Kansanvalta eli demokratia esitetään demokraattisissa maissa usein poliittisen järjestelmän korkeimpana ja turvallisimpana muotona. Sen perusperiaate – valta kuuluu kansalle – vaikuttaa luontaisesti oikeudenmukaiselta. Kuitenkin historian karu todellisuus osoittaa, että tämä sama ”kansan tahto” voi olla vaarallinen ja tehokas väline luomaan kaikkien aikojen brutaaleimmat ja totalitaarisimmat diktatuurit.
Kriittisen näkökulman mukaan demokratian heikkous piilee sen omissa vahvuuksissa: osallistumisen vapaudessa ja enemmistön periaatteessa, jotka tarjoavat täydellisen kasvualustan demagogeille ja valtaa hamuaville liikkeille. Kansanvalta ei ole päätepiste vaan askel, joka voidaan helposti ottaa taaksepäin.
1. Demokratian Mekanismien Kaappaus
Ensimmäinen ja kaikkein paradoksaalisin tapa siirtyä kansanvallasta diktatuuriin on käyttää demokratian omia välineitä sen tuhoamiseen. Kun taloudellinen epävarmuus, tyytymättömyys tai yhteiskunnallinen polarisaatio lisääntyy, kansa on altis uskomuksille, jotka tarjoavat helppoja ja nopeita ratkaisuja.
Äänestämällä Diktatuuriin
Adolf Hitlerin nousu valtaan on tästä malliesimerkki. Natsipuolue (NSDAP) ei kaapannut valtaa suoraan asevoimin, vaan se nousi Saksan suurimmaksi puolueeksi käyttämällä hyväkseen Weimarin tasavallan vapaita vaaleja. Hitler nimitettiin kansleriksi laillisesti tammikuussa 1933. Tätä laillista asemaa käyttäen hän sitten systemaattisesti purki Saksan perustuslailliset pilarit, Valtalain (Ermächtigungsgesetz) avulla, joka antoi hallitukselle käytännössä rajoittamattoman lainsäädäntövallan. Kansa äänesti heikkenevän demokratian puolesta, mutta sai tilalle totalitaarisen terrorin.
Vastaava, joskin erilaisessa mittakaavassa tapahtuva ilmiö on nähtävissä nykyaikana. Esimerkiksi Recep Tayyip Erdoğan nousi valtaan Turkissa useiden vuosien ajan täysin demokraattisilla vaaleilla, nauttien laajoja kansansuosiota. Hän on sittemmin käyttänyt kansanäänestyksiä muuttaakseen Turkin presidenttivaltaiseksi järjestelmäksi, joka on keskittänyt valtaa huomattavasti. Kriitikoiden mukaan tämä on johtanut illiberaaliin demokratiaan, jossa vaalit ovat olemassa, mutta kansalaisvapaudet ja vallanjako ovat heikentyneet dramaattisesti.
2. Vallankumous Petetty: ”Kansan Valta” Diktatuurin Varjolla
Toinen reitti muutokseen ja jopa diktatuuriin kulkee vallankumouksellisten massaliikkeiden kautta, jotka nousevat valtaan lupaamalla valtaa sortetuille luokille tai kansalle.
Kommunistinen Yksinvalta
Vladimir Lenin ja bolševikit kaatoivat tsaarin monarkian ja myöhemmin väliaikaisen hallituksen loka-marraskuussa 1917 luvaten ”Kaikki valta neuvostoille” (työläisten ja sotilaiden neuvostoille) ja luoden näin mielikuvan suorasta työläisten demokratiasta. Kuitenkin, kun bolševikit jäivät tappiolle tammikuussa 1918 järjestetyissä vapaissa perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissa, Lenin hajotti kokouksen voimakeinoin. Kansan tahto sivuutettiin ja tilalle perustettiin yhden puolueen diktatuuri.
Josif Stalin ja Mao Zedong vakiinnuttivat tämän mallin. Heidän hallintonsa oli ideologisesti peräisin ”proletariaatin diktatuurin” käsitteestä, joka väitti olevansa ”kansan etujen” mukainen, vaikka todellisuudessa se oli pieni puolue-eliitti, joka kontrolloi kaikkea terrorin ja valtavan henkilökultin avulla. Mao käytti talonpoikien tukea nousuunsa, perustaen Kiinan Kansantasavallan, mutta hänen politiikkansa (esim. Suuri harppaus) tappoi miljoonia samoja talonpoikia.
Agraariutopian Kauhut
Äärimmäisin esimerkki petetystä kansanvallan retoriikasta on Pol Potin johtamien Punaisten khmerien Demokraattinen Kamputsea (Kambodža). Liike nousi valtaan luvaten paluuta maaseudun puhtauteen ja vapautusta ulkovalloista. He tyhjensivät kaupungit ja perustivat agraariutopian nimissä totalitaarisen työleirivaltion, joka johti maanmiestensä kansanmurhaan. ”Demokratia” valtion nimessä oli vain peite äärimmäisimmälle tyrannialle.
3. Johtopäätös: Demokratia on Väline, ei Takuu
Kriittinen tarkastelu osoittaa, että kansanvalta ei itsessään ole tae vapaudesta tai vakaudesta.
-
Enemmistön tyrannia: Kansa (tai sen enemmistö) voi täysin ”laillisesti” äänestää vapaudet ja oikeudet pois vähemmistöiltä tai jopa itseltään.
-
Demagogian valta: Demokraattinen vapaus antaa karismaattisille johtajille mahdollisuuden valloittaa kansanjoukkojen tunteet, ohittaen järjen ja monimutkaiset kompromissit, joita toimiva hallinto vaatisi.
-
Tyhjät instituutiot: Kun kansa tai puolue on sitoutunut ideologiaan ja auktoriteettiuskoon, enemmän kuin demokratian mekanismeihin (kuten vallan ”pyhään” kolmijako-oppiin, vapaaseen lehdistöön tai riippumattomaan oikeuslaitokseen), nämä instituutiot ovat muuttua vain tyhjiksi kuoriksi, jotka diktaattori tai epädemokraattinen ideologia voi helposti täyttää omalla vallallaan.
Näiden esimerkkien valossa kansanvalta näyttäytyy herkkänä ja hauraana järjestelmänä, joka luo olosuhteet ja antaa laillistuksen sen omalle, traagiselle tuholle. Demokratian suurin vaara ei ole ulkopuolella, vaan siinä, että se voi antaa laillisen ponnahduslaudan niille, jotka haluavat valtaa omilla säännöillä. On myös muistettava, että demokratia ei ole ikuista. Muinaisen Kreikan filosofien mukaan yhteiskuntajärjestelmät kiertävät loputonta kehää: monarkiasta voi ottaa ylivoiman tyrannia, josta syntyy demokratia. Demokratia muuttuu oklokratiaksi, joka puolestaan muuttuu aristokratiaksi, jonka syrjäyttää oligarkia, josta palataan takaisin monarkiaan.
Toimittaja
Keijo Ovaska
Tilaa Positv TÄSTÄ