Sekalaista settiä teemalla ”miten maailma makaa” Onko tulevaisuutemme kaaosta vai harmoniaa?
Minulla ei ole ruusunpunaisia silmälaseja, mutta mietin, onko ihminen sinisilmäinen hölmö, jos näkee Suomen tilanteessa ongelmia, tietää, että kansa ei voi hyvin, huomaa verorahojen kummallisen priorisoinnin ja tavallisen ihmisen muuttumisen – mutta ei lähde mukaan siihen, mitä kulloinkin media kertoo, että ”pitää vihata tai pelätä” eikä sellaisenaan usko kaikkea, mitä kerrotaan.
Onko sinisilmäinen hölmö, jos näkee, että ihmiset ovat hyväuskoisia, mutta ei itse lähde tähän mukaan, vaan katsoo asioita laajemmin?
Kun seuraa mediaa, uutisointi on hyvin yksipuolista. Sosiaalinen media taas saa aikaan valtavaa kohua asioista, jotka eivät vaikuta tavallisen ihmisen elämään kun taas ne, joista pitäisi enemmän huolestua jäävät taka-alalle. Moni tietää, mitä tarkoitan, kun some on täynnä erinäköistä kauhistelua.
Onko sinisilmäinen hölmö, jos ei lähde tähän kauhisteluun mukaan eikä usko kaikkea satasella?
Pahuutta on maailmassa, eikä valtaapitävät ole pyhimyksiä, mutta en usko joihinkin ”suuriin paljastuksiin” joita ei kuitenkaan esiinny luvatussa mittakaavassa, vaan jää enemmän spekulaatioksi.
Onko sinisilmäinen hölmö, jos ei lähde mukaan äärimmäisyyksiin?
Maailma ei ole hyvä paikka tällä hetkellä, mutta jokaisen some- tai mediakohun takana on oikeita ongelmia, jotka halutaan lakaista maton alle. Foliohattuiluakin on monenlaista. Olen sitä mieltä, että totuus tulee aina esille, mutta onko totuutta sellainen, jos konkreettista näyttöä ei ole – vain väittämiä ja spekulointia?
Ihminen on helposti vietävissä rahan tai vallan avulla, mutta en oikein usko kaikkeen, mitä kerrotaan. Olen jalat maassa ja se on joskus ihan hyvä asia. Uskon valtaapitävien tahdottomuuteen parantaa ihmisten elämää tai lopettaa sotiminen, mutta en lähde mukaan sosiaalisessa mediassa kiertäviin kauhisteluihin.
Tämä tekee minusta ”uskottoman” nykyisessä ilmapiirissä, jossa kaksi suuntaa taistelee keskenään: toinen sanoo ”kaikki hyvin, murehdit turhista” toinen sanoo ”kaikki kaatuu ja kaaos odottaa”
En ole kummallakaan linjalla, joten saan helposti arvostelua ”kun en ymmärrä”
Tästä aasinsilta nykypäivän somekohuun.
Miten suhtautua näihin netissä kiertäviin Epstein-listoja tai saaren tapahtumia koskeviin kirjoituksiin ja videoihin? Minä suhtaudun jostain syystä vähän epäluuloisesti. Niitä jaetaan paljon, liitetään nimiä ja väitteitä, mutta usein ilman konkreettista näyttöä. En usko tätä aivan sellaisenaan. Näen enemmän spekulointia, klikkiotsikoita ja valheellista tietoa levittäviä sisältöjä kuin todellisia paljastuksia. Terve epäluulo on paikallaan, eikä kaikkea mikä leviää somessa pidä ottaa automaattisena totuutena. Myös vallankäyttöä on taustalla joten joskus tarpeen vaatiessa pelkkä huhu riittää tuhoamaan jonkun ihmisen elämän vaikka hänellä ei todellisuudessa ole asioiden kanssa tekemisistä.
Tosin tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Sama pätee muihin kohua herättäviin asioihin, kuten Suomen ”Tiitisen lista” ”tapaus pizzagate” sekä muihin vastaaviin. Jopa Ukrainan sota on täynnä kauhistelua ja erilaisia totuuksia riippuen keneltä asioita kysyy. Niissä spekuloidaan sen tiedon pohjalta, mitä meille on opetettu historian kautta tai mediassa kirjoitetaan. Se ei välttämättä ole oikea totuus. Asiat ovat moniulotteisia, eikä yksi sulje pois toista.
Suuri osa ihmisistä ei välitä tai ovat liian kiireisiä arjen keskellä. Kun sitten uutisia tulee, he lähtevät täysillä kauhistelemaan tai kieltävät kaiken. Mutta myös ne, jotka ovat enemmän hereillä lankeavat samaan ”tiedon hiirenloukkuun”
Juustonmuruset ovat koukuttavia, mutta jos tieto on yksipuolista tai jopa harhaanjohtavaa, syntyy kuppikuntia, jotka kiistelevät keskenään ”minä olen oikeassa – sinä väärässä” -tyyliin. Sen sijaan, että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, sorrutaan parjaamaan tai vähättelemään.
Yksi katalyyttinä toiminut oli korona-aika. Silloin oli paljon spekulointia, valheellista tietoa, massojen manipulointia. Valhetta toistettiin, kunnes siitä tuli totuus, ja totuutta piiloteltiin tai väitettiin valheeksi.
Edellä mainitsemissani esimerkkitapahtumissa totuus on moniulotteinen eikä löydy vain yhtä selitystä. Salailu herättää aina kysymyksiä, mutta myös syyttömät joutuvat kärsimään, koska ihmisellä on tapana yleistää. En kyseenalaista näitä tapahtumia, mutta onko kaikki todella niin kuin kerrotaan?
Olenko siis vain sinisilmäinen, kun en usko, että kaikki tämä on oikeasti tapahtunut juuri niinkuin siitä sanotaan? En lähde tunteet edellä mukaan, vaan epäilen kaikkea, koska ”totuuden hiirenloukku” on koukuttava ja kovin helposti siihen langetaan. Kun muutkin uskovat, miksi et sinä usko?
Kyse ei ole uskomisesta, vaan siitä, että elämä ei ole mustavalkoista. Julmuuksia on ollut kautta historian eri muodoissaan, mutta aivan kaikki ei ole kuten niistä kerrotaan. Toki on paljon pahempaakin, mutta myös paljon liioiteltua, kun halutaan pitää ihmiset varpaillaan sekä lakaista ne oikeat ongelmat maton alle kiinnittämällä pienen ihmisen huomio muualle.
”Totuuden hiirenloukku toimii.”
Siksi keskitien kulkijan elämä on yksinkertaisempaa, kun ei tarvitse valita puoltaan joka asiassa.
Marjaana Virtanen
