Viime päivien menoa kun seuraa niin jotenkin tuntuu että sama jatkuu edelleen. Oravanpyörän vauhti vain kiihtyy. On lyöty suurempaa vaihdetta silmään. Niin Euroopassa kuin meillä Suomessa.
Ensin kauhisteltiin jostain silmien vääntelystä nyt uusin kauhistuksen kohde on Suomen edustusurheilija. Nuori rohkea nainen joka sanoi asiat suoraan kiertelemättä. Koska totuutta ei tarvitse vääntää kauniiksi silloin kun se ei sitä ole.
Maahanmuuttajat ovat ratkaisevasti muuttaneet suurempien kaupunkien tai paremminkin niiden lähiöiden ilmettä. Se ei enää ole perussuomalainen katukuva vaan voisi tosiaan välillä kuvitella olevansa muualla kuin Suomessa.
Mutta mitä sitten tapahtui.
Samaa kuin aina nykyään.
Turhaa anteeksipyytelyä kun joku taas ”pahoitti mielensä”.
Nykyaika on siitä merkillistä kun ennen pyydettiin anteeksi jos oli tehnyt jotain väärin.
Nyt joutuu pyytämään anteeksi että on puhunut totuuksia.
Kovin on kummallista touhua.
Näitä on tässä viimeisen reilun vuoden aikana ollut melko monta tapausta. Turhia anteeksipyyntöjä minun mielestäni.
Anteeksipyynnöllä on todellinen merkitys vain silloin kun on tehnyt jotain oikeasti väärin ja katuu tekemisiään tai sanomisiaan.
Muuten se on sananhelinää, kauniita korulauseita vailla sisältöä.
Toinen kummallisuus on tapaus itämeri, kaapelit ja ”varjolaivasto” mikä se sitten oikeasti lieneekin en vedä sitä nyt tähän enempää.
Mutta ikivanha kauppareitti on muuttunut turvattomaksi.
Liikenne ei enää ole niin mutkatonta kuin ennen mutta silti yhtä tärkeää kuin ennen.
Kaikki tietää mitä tarkoittaa määritelmä ”ennen” eli tehdään tikusta asiaa että saataisiin riitaa tai jopa sotaa aikaan.
Tästä aasinsilta jatkoon eli ihmisten jakautuminen leireihin.
Yritys jakaa ihmiset kahteen leiriin on aika hyvin onnistunut.
Mutta ei täydellisesti.
Minun mielestäni on kolme ryhmää.
Toinen ääripää joka ei näe mitä tapahtuu kulissien takana.
Se hyvesignaloi, noudattaa ohjeita pilkuntarkasti vaikka niistä olisi heille itselleen vahinkoa. Katsoo uutiset, lukee lehdet ja uskoo kaiken. Sitten parjaa niitä jotka ajattelevat vähän laajemmin asioista ja kyseenalaistavat asioita.
Toinen ryhmä on toinen ääripää.
He hakevat tietoa laajemmin. Yhdistävät lukemansa ja sitten muodostavat kantansa. He ovat tämän toisen ääripään hampaissa koska tuovat totuutta esiin.
Totuus satuttaa ja niitä mielensäpahoittajia löytyy vähän joka lähtöön.
Nämä ovat kuitenkin pieniä vaikkakin äänekkäitä ryhmiä jotka kinaavat keskenään. Toisinajattelijat vastaan laumasielut. He eivät kohtaa koska laumassa on turvallista ja väärä turvallisuus on tällä hetkellä muotia.
Tähän väliin jää iso joukko joka ei mieti mitään muuta kuin aamulla töihin illalla kotiin. On oikeaa tai keinotekoisesti luotua kiirettä. Oravanpyörä pyörii.
Tämän joukon varassa on itse asiassa suomen ja koko lännen tulevaisuus. Koska he heräävät huomaamaan missä mallissa asiat ovat. Jatkavatko he ”untaan” vai liittyvätkö meidän toisinajattelijoiden rinnalle. Taisteluun vapauden puolesta, paremman tulevaisuuden puolesta, lastemme puolesta.
Vielä emme sitä tiedä, mutta aika näyttää onko Suomella ja lännellä yleensä tulevaisuutta.
Onko lastemme lapsilla tulevaisuutta vaiko vain velkaa ja ”orwellilainen” elämä. Kaikki kontrolloitua. Kuljetaan ”näkymätön” jalkapanta nilkassa.
Vai onko ihminen jo ahneuksissaan tuhonnut kaiken. Kun tuleen vastataan aina tulella.
Tiedä sitten miten käy kun tulevaisuutta ei tiedä kukaan. Kaikkien tilastojen tai grafiikoiden laatijatkaan eivät pysty näkemään tulevaisuuteen jossa ainoa fakta on muutos. Kaikki voi muuttua hetkessä.
Ollaan ihmisiä toisillemme ja pidetään huolta toisistamme ettei aurinko koskaan laske vihan ylle.
Ugh olen puhunut.
Marjaana Virtanen
