Suomen Kuvalehti julkaisi 14. joulukuuta Laura Saarikosken kolumnin Hörhöily kuriin. Teksti on äärimmäisen huolestuttava, mutta kenties sitä voi kiittää siitä, että se valaisee yhteiskuntamme kahtiajakautumisen vaaroja poikkeuksellisen hyvin.
Tieteen kehityksen ja todellisuutemme ymmärtämisen kannalta huolestuttavinta tekstissä on ajatus siitä, että faktantarkistuksen tulisi koskea myös henkistymispuhetta.
Laura Saarikoski oletettavasti kokee puolustavansa länsimaista tiedettä, mutta tosiasiassa hän rapauttaa sen perimmäisiä arvoja – uteliaisuutta ja rohkeutta kohdata uusi ja tuntematon sekä astua sitä tutkimaan.
Juuri hyväksymällä henkisyyden osaksi ihmisen kokemusta länsimainen tiede on edistynyt ja antanut ihmiskunnalle parhaimpansa. Ja hyvin usein uudet löydöt ovat aluksi olleet ”hörhöilyä”.
Laura Saarikosken kolumni arvostetussa Suomen Kuvalehdessä maalaa ylimielisellä tavalla henkistymisestä jotakin epäilyttävää: ikään kuin henkiset ihmiset olisivat irrationaalinen, vaistojensa varassa liikkuva ja helposti manipuloitavissa oleva joukko, joka voi käyttäytyä vaarallisesti.
Vaikutusvaltaansa käyttäen Saarikoski puhuu edelleen, kovasta tieteestä välittämättä, rokotedenialisteista. Kyseisen haukkumasanan käyttö on ajanut monia koronarokotteesta vammautuneita syvälle ahdinkoon, ja sen tähden moni heistä ei edelleenkään uskalla puhua tilanteestaan. Eikä siinä kaikki: Saarikoski jatkaa ylimielistä ammuntaansa puhumalla väestönvaihtajista, äärioikeistolaisista, trumpilaisista sekä keskiluokkaisista jooganaisista, sen kummemmin perustelematta mitä heitoillaan tarkoittaa.
Pahinta on, ettei tähän tuleen voi vastata. Jo vuosia media, yliopistot ja hallitus – niin Suomessa kuin muuallakin – ovat jättäneet vastaamatta kritiikkiin ja välttäneet keskustelua leimaamalla sen tarpeen populismiksi ja Venäjän propagandaksi.
Akateemisesta, mediavahvistetusta linnakkeestaan Saarikoski kokee myös voivansa esittää syitä sille, miten toinen ihminen ajattelee. Aikamoinen henkisyyden muoto sekin – suorastaan selvänäkemistä.
”Ellei koe voivansa vaikuttaa tai tulevansa kuulluksi, etsii selityksiä”, kirjoittaa Laura, avaten samalla ongelman ytimen – sitä itse kenties ymmärtämättä.
Ongelmana juuri onkin, ettei suurin osa ihmisistä voi vaikuttaa tai tulla kuulluksi. Ja selityksenkin Laura antaa, paljastaen samalla toisen ongelman ytimen: kateuden ja pelon, sekä rivien välistä työnsä ja asemansa menettämisen oikeutetun kritiikin johdosta.
Laura kirjoittaa:
”Länsimaissa kritiikki eliittiä ja eliitin instituutioiksi miellettyjä yliopistoja ja valtiota kohtaan on kasvanut. Jos omalla työllä ei tule toimeen, kenen on syy?”
Jos omalla työllä ei tule toimeen, lienee syy työn laadussa? Medialla laatu on ollut ala-arvoista.
Jospa Laura Saarikoski kuuntelisit itseäsi ja hieman henkistyisit – ehkä silloin ymmärtäisit.
Kritiikin syy on eliittiin kuuluvien ja instituutioihinsa linnoittautuneiden ihmisten kykenemättömyys kuunnella sekä heidän itselleen varaamansa vaikuttamisen mahdollisuus – ja se toimeentulo, jota he nyt peloissaan puolustavat turvautumalla yleisen mielipiteen manipulointiin tällaisilla kolumneilla.
Juuri näin eliitin instituutiot ovat erottuneet yhteiskunnasta paikoiksi, joissa työllä tulee toimeen, vaikka sen tekisi totuudesta välittämättä.
Yksi pieni ja paikallinen esimerkki tilanteesta oli Helsingin yliopiston Eero Poukan väitöstilaisuus koronarokotteiden tehosta. Ristiriitaisuuksia ja eturistiriitoja täynnä olevan tutkimuksen tarkoitus oli selvä: taputella instituutiolle ikävä virhe hiljaiseksi tuottamalla medialle toistettavaksi oikeanlaista aineistoa.
Mikrobiologi Tamara Tuuminen oli väitöskirjatilaisuudessa paikalla ja esitti perusteltua kritiikkiä, mutta instituutio torjui sen sammuttamalla mikrofonin livestriimistä.
Tähän asti kaikessa tässä on ollut kyse vain henkisestä laiskuudesta ja korruptiosta, mutta nyt materialistinen tieteen kirkko vaikuttaa käynnistävän inkvisition suuntaamalla faktantarkistuksen papistonsa kohti henkistymispuhetta.
”Harmittomasta huuhaasta, kuten horoskoopeista, unien tulkinnasta tai voimakristalleista, on kuitenkin tullut vähemmän harmitonta sen jälkeen, kun todellinen tiedevastaisuus on noussut”, puolustaa Saarikoski tieteen kirkkoa.
Todellisuudessa tiede on lähestymässä henkistymispuheita, jopa uskontoa. Entiset elämät, käsitys tietoisuudesta ja ajatus siitä, että ihminen on jotain muuta kuin on kuvitellut, ovat nousemassa marginaalista valtavirtaan. Vaarana on vain se, että tieteen institutionalisoituneen kirkon inkvisitio jarruttaa tätä kehitystä.
Esimerkiksi vuoden 2020 fysiikan Nobelin palkinnon saaneen Roger Penrosen ja Stuart Hameroffin Orch-teoria avaa hyvin käsitystä siitä, kuinka tietoisuus on jotain, jota aivot vastaanottavat – eivätkä suinkaan kehitä. Eikä Orch-teoriaa ole todistettu vääräksi, päinvastoin.
Tieteen on tarkoitus olla avointa ja uteliasta. Nyt moni aiemmin uskomattomana tai paranormaalina pidetty ilmiö on nousemassa esiin. Esimerkkeinä mainittakoon Telepathy Tapes -podcastin esiin nostama ilmiö autistisista, telepaattiseen viestintään kykenevistä lapsista sekä psykologian professori John Vervaeken kokemus hänelle ilmestyneestä Hermes-jumalasta.
Kyllä, materialistisen maailmankuvan omaavalle nämä kuulostavat uskomattomilta. Mutta tieteen tarkoitus on tutkia eteen avautuvaa tuntematonta – muuten se ei ole tiedettä, vaan jotain muuta.
Uusia esimerkkejä tulee eteen päivittäin.
Koska edellä mainitun kaltaisista asioista ei puhuta valtavirtamediassa, keskustelu jää marginaaliin ja Joe Roganin podcastin kaltaisiin foorumeihin, joissa henkistymiskeskustelu kukoistaa.
Mikäli asenneilmapiiri muokkautuisi Laura Saarikosken kolumnin mukaisesti ja henkistymistä ryhdyttäisiin faktantarkistamaan samalla orwellilaisuudella kuin vaikkapa lääketiedettä korona-aikana, olisivat seuraukset ihmisyyden kannalta kammottavia.
Henkistyminen ja henkisyys ovat ihmisyyttä: ihmisenä elämisen merkityksen etsintää, intuitiota ja uuden kohtaamista. Mikäli tieteen kirkko median inkvisiittoreiden avustamana sammuttaa avoimen tieteen faktantarkistamalla henkistymispuhetta, on edessämme pimeä, keskiaikainen tietämättömyys.
Kysyin Laura Saarikoskelta kommenttia kerrottuani hänelle mielipiteeni kolumnin riskeistä.
Vastaus on tässä, ja se on yhtä lailla tieteen kannalta riskialtis:
”Minun kolumnini koski sitä, että vaihtoehtoisten faktojen aikana journalismin on erotettava tieteellinen tieto uskomuksista tai taikauskosta entistä selvemmin. Journalismi kykenee erittelemään, mitä esimerkiksi rokotteista tiedetään ja mitä taas ei. Journalismi kykenee myös kritisoimaan instituutioiden toimintaa sortumatta amerikkalaisiin deep state -fantasioihin.”
Kirjoittaja: Sami Antinniemi