Euroopan parlamentti käsitteli torstaina niin sanotun Chat Control -sääntelyn jatkamista. Kokoomuksen europarlamentaarikot Mika Aaltola ja Pekka Toveri puolustivat sääntelyä poikkeuksellisen hyökkäävällä retoriikalla, mutta jättivät vastaamatta olennaiseen kysymykseen: miksi rikoksia pitäisi torjua analysoimalla myös sellaisten ihmisten viestintää, joita ei epäillä mistään?
Euroopan parlamentin käsittelemä sääntely mahdollistaisi sen, että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat voivat vapaaehtoisesti käyttää teknologiaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa esittävän materiaalin tunnistamiseen, poistamiseen ja ilmoittamiseen.
Kriitikot kutsuvat järjestelmää massavalvonnaksi, koska viestien automaattinen tarkastaminen voi kohdistua suureen määrään ihmisiä ilman heihin kohdistuvaa yksilöllistä rikosepäilyä.
Kannattajien mukaan kyse ei ole viranomaisten suorittamasta yleisestä valvonnasta vaan teknologiayhtiöiden vapaaehtoisista toimista vakavan rikollisuuden torjumiseksi.
Suomessa keskustelun keskiöön nousivat kokoomuksen europarlamentaarikot Mika Aaltola ja Pekka Toveri.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
”Röllit” ja todisteiden piilottajat
Aaltolan viesti X-palvelussa oli harvinaisen suora jopa europarlamentaarikon mittapuulla.
”Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan todisteiden piilottajat tuntuvat olevan kovasti harmissaan. Mikä on tehnyt lapsipornon levittämisestä hyväksyttävää näiden röllien mielestä?”, Aaltola kirjoitti.
Aaltolan mukaan asiassa on vain yksi mahdollinen puoli.
”On vain yksi puoli, minkä voi tässä asiassa valita. Se on lapsiemme”, Aaltola toteaa.
Aaltolan kirjoitus rakentaa asetelman, jossa sääntelyn arvosteleminen yhdistetään hyväksikäyttömateriaalin piilottamiseen tai levittämisen hyväksymiseen.
Tällainen argumentointi sivuuttaa varsinaisen kiistakysymyksen. Sääntelyn vastustajat eivät lähtökohtaisesti vastusta lasten suojelemista, materiaalin poistamista tai rikollisten jäljittämistä. He kysyvät, ovatko viestien automaattinen tarkastaminen ja viestintäsalaisuuden rajoittaminen välttämättömiä ja oikeasuhtaisia keinoja.
Aaltola ei kirjoituksessaan selittänyt, miten juuri kyseinen sääntely estäisi hyväksikäyttöä, kuinka paljon rikollista materiaalia sen avulla odotetaan löydettävän tai millä tavoin väärät hälytykset ja viattomien ihmisten viestintäsalaisuus suojataan.
Sen sijaan hän tarjosi moraalisen kaksijaon: joko hyväksyt esitetyt keinot tai asetut lapsia vastaan.
Toverin 1 000 prosenttia jäi ilman lähdettä
Pekka Toveri puolestaan väitti keskustelussa, että tekoälyn seurauksena lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa esittävän materiaalin määrä olisi kasvanut lyhyessä ajassa jopa 1 000 prosenttia.
Toveri ei liittänyt väitteeseen lähdettä, tutkimusta eikä edes tietoa siitä, mitä aineistoa, ajanjaksoa tai materiaaliluokkaa prosenttiluku koski.
Kun Toverilta kysyttiin, millä alustoilla tällaista materiaalia levitetään, hän vastasi:
”Ei se nyt kovin vaikeaa ole selvittää edes maallikon. Facebook, Telegram ja moni muu on yleinen käytössä oleva alusta. Pienellä googlauksella löytyy tietoa. Ja tekoälyä käytetään erityisesti materiaalin tuotantoon ja ilmeisesti myös jakeluun.”
Vastaus on ongelmallinen lainsäätäjältä, jonka pitäisi pystyä perustelemaan äänestyspäätöksensä ja esittämänsä väitteet tarkistettavilla tiedoilla.
Toveri ei vastannut suoraan siihen, miten viestien skannaaminen tavoittaisi rikolliset, jotka käyttävät anonyymejä verkkoja, salattuja erityiskanavia, suljettuja ryhmiä tai muita valvontaa kiertäviä menetelmiä.
Kehotus ”googlata” ei korvaa arviota sääntelyn tehokkuudesta, välttämättömyydestä tai vaikutuksista tavallisten kansalaisten perusoikeuksiin.
Mistä parlamentissa todellisuudessa äänestettiin?
Keskustelussa on syytä erottaa toisistaan kaksi äänestystä.
Euroopan parlamentti päätti 7. heinäkuuta äänin 331–304 käsitellä asian kiireellisenä. Tämä ei vielä ollut äänestys sääntelyn lopullisesta sisällöstä.
Varsinainen käsittely järjestettiin torstaina 9. heinäkuuta.
Parlamentti hyväksyi tällöin muutoksia EU-neuvoston kantaan. Parlamentin hyväksymässä versiossa sääntelyn ulkopuolelle halutaan jättää viestintä, johon päästä päähän -salausta sovelletaan nyt, on sovellettu aikaisemmin tai tullaan soveltamaan tulevaisuudessa.
Parlamentin kanta ei ole vielä lopullinen laki. Muutettu teksti siirtyy EU neuvostolle, jolla on kolme kuukautta aikaa hyväksyä tai hylätä parlamentin muutokset. Mikäli neuvosto ei hyväksy kaikkia muutoksia, parlamentti ja neuvosto joutuvat sovittelumenettelyyn.
Toveri oli siis oikeassa todetessaan, ettei parlamentissa äänestetty suoranaisesti salauksen purkamisesta. Parlamentin hyväksymät muutokset pyrkivät päinvastoin jättämään päästä päähän salatut viestit sääntelyn ulkopuolelle.
Tämä ei kuitenkaan ratkaise koko yksityisyysongelmaa.
Sääntelyn perusteella palveluntarjoajat voisivat edelleen analysoida sellaista sähköistä viestintää, joka ei kuulu päästä päähän -salauksen piiriin. Tarkastaminen voisi kohdistua viesteihin, kuviin ja muuhun sisältöön ilman, että lähettäjää tai vastaanottajaa epäillään yksilöllisesti rikoksesta.
Juuri tätä kriitikot tarkoittavat puhuessaan massavalvonnasta.
Toverin väite siitä, ettei kyse olisi minkäänlaisesta massavalvonnasta, ei siten ole neutraali tosiasia vaan hänen tulkintansa järjestelmästä.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Vapaaehtoisuus ei poista valvontaa
Sääntelyn puolustajat korostavat, että palveluntarjoajien suorittama tarkastaminen olisi vapaaehtoista.Esikatsele (avaa uuden välilehden)
Vapaaehtoisuus kuvaa kuitenkin teknologiayhtiön eikä käyttäjän asemaa. Tavalliselta ihmiseltä ei välttämättä kysytä, saako hänen lähettämänsä kuva tai viesti kulkea automaattisen tunnistusjärjestelmän läpi.
Palveluntarjoajan näkökulmasta menettely voi olla vapaaehtoinen. Viestipalvelun käyttäjän näkökulmasta hänen yksityinen viestinsä voidaan silti analysoida ilman henkilökohtaista suostumusta ja ilman häneen kohdistuvaa rikosepäilyä.
Parlamentti oli jo maaliskuussa hyväksymässään kannassa vaatinut, että toimien tulisi olla oikeasuhtaisia ja kohdennettuja. Parlamentti halusi rajata tunnistamisen aikaisemmin tunnistettuun hyväksikäyttömateriaaliin tai materiaaliin, jonka käyttäjä, luotettu ilmoittaja tai järjestö on merkinnyt mahdolliseksi hyväksikäyttömateriaaliksi. Lisäksi kohdentamisen olisi perustuttava oikeusviranomaisen arvioon kohtuullisesta epäilystä.
Nämä rajaukset osoittavat, että myös parlamentissa tunnistetaan yleiseen ja erotuksettomaan viestien tarkastamiseen liittyvät ongelmat.
”On vain yksi puoli” ei kuulu avoimeen demokratiaan
Aaltolan väite siitä, että asiassa on vain yksi mahdollinen puoli, on demokraattiselta lainsäätäjältä huolestuttava – jopa ammattitaidoton.
Perusoikeuksia koskevassa lainsäädännössä on väistämättä punnittava useita näkökohtia: lasten suojelemista, yksityisyyttä, viestintäsalaisuutta, rikostorjunnan tehokkuutta, teknistä toteutettavuutta, väärien hälytysten seurauksia ja järjestelmän väärinkäytön mahdollisuutta.
Lasten suojeleminen ei automaattisesti oikeuta mitä tahansa valvontakeinoa.
Vastaavasti valvontakeinon arvosteleminen ei tarkoita hyväksikäyttömateriaalin puolustamista.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Kun poliitikko väittää, että hyväksyttäviä näkökantoja on vain yksi, hän ei enää perustele omaa ratkaisuaan. Hän yrittää sulkea vastakkaisen näkemyksen keskustelun ulkopuolelle moraalisesti epäkelpona.
Juuri tällaisissa tilanteissa lainsäätäjän pitäisi esittää kaikkein tarkimmat faktat ja vahvimmat perustelut – ei syytöksiä, vihjailua ja kehotuksia googlata asia itse.
