Sosiaalisessa mediassa kiertää postauksia, joissa väitetään Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin yhteisen julkilausuman osoittavan heidän haluavan globaalia online-lockdownia.
WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus ja Emmanuel Macron todella antoivat yhteisen julkilausuman, jossa vaaditaan tiukempaa kansainvälistä sääntelyä sosiaalisen median alustoille. Tavoitteena on puuttua koukuttaviin algoritmeihin — kuten loputtomaan selaukseen ja automaattiseen toistoon — joiden katsotaan heikentävän nuorten mielenterveyttä.
Julkilausuma liittyy haluun sensuroida sosiaalisen median alustojen käyttäjiä, ja hillitä hankalia kysymyksiä esittävien näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa lastensuojelun varjolla. WHO on toistuvasti ilmaissut huolensa terveysaiheisen väärän tiedon eli virallisen tiedotuksen kyseenalaistamisen leviämisestä kriisien aikana. Järjestö tekee yhteistyötä teknologiajättien kanssa, jotta virallinen terveystieto nousisi hakutuloksissa ja alustat moderoisivat sisältöjään tiukemmin. WHO ei myöskään pidä siitä, että sen toimintaa tarkastellaan kriittisesti ja että sen toimista keskustellaan.
Tosiasia on, että teknologiajätit eivät edes sallisi globaalia online-lockdownia.
WHO:n rahoituspohja
WHO on riippuvainen paitsi jäsenmailta tulevasta rahoituksesta, myös yksityisiltä tahoilta tulevasta rahoituksesta. Presidentti Donald Trump allekirjoitti EO 14155 -irtautumismääräyksen tammikuussa 2025, ja yhden vuoden irtisanomisajan jälkeen Yhdysvallat erosi virallisesti WHO:sta 22. tammikuuta 2026. Yhdysvallat jätti jälkeensä yli 260 miljoonan dollarin maksamattomat jäsenmaksut, joita se on kieltäytynyt maksamasta.
WHO joutui leikkaamaan noin 22 prosenttia koko henkilöstöstään, lähes 3 000 työpaikkaa, sekä supistamaan vuosien 2026–2027 ydinbudjettinsa 5,3 miljardista 4,2 miljardiin dollariin. Järjestö joutui myös ajamaan alas yli tuhat kenttäprojektia, erityisesti kehitysmaissa.
Rahoitus pitää työkalut kuuliaisina
Microsoftin perustajan Bill Gatesin säätiö Bill & Melinda Gates Foundation (BMGF) on WHO:n toiseksi suurin rahoittaja. Säätiö kattaa yksinään noin 9,5 % WHO:n kokonaisrahoituksesta, noin 761 miljoonaa dollaria käynnissä olevalla budjettikaudella.
Teknologiajättien ja niihin kytkeytyvien säätiöiden suora ja epäsuora rahoitus muodostaa nykyään noin 10–15 prosenttia Maailman terveysjärjestön koko budjetista. Tämä tekee teknologiarahasta ja sen lahjoittajista yhden järjestön vaikutusvaltaisimmista voimista. Tämä on yhtenä syynä siihen, miksi WHO on mukana kehittämässä ja edistämässä globaalin identiteetin käyttöönottoa.
Rahoitus ei tule suoraan yritysten — kuten Googlen tai Microsoftin — omilta tileiltä, vaan se on ketjutettu monimutkaisten filantropia- ja säätiörakenteiden kautta, mikä sitoo teknologiset intressit ja globaalin terveyspolitiikan yhteen.
Ja teknologiayhtiöille data on rahaa.
Teknologiarahan reitit
WHO:n virallisen budjettiportaalin ja riippumattomien tutkimusten mukaan teknologiaraha kanavoituu järjestöön eri reittejä. WHO perusti erillisen WHO Foundation -säätiön voidakseen ottaa vastaan suoria lahjoituksia suuryhtiöiltä. Tuoreissa investointikierroksissa suoria miljoonarahoituksia digitaalisen terveyden ja mielenterveyden ohjelmiin on otettu vastaan muun muassa TikTokilta ja muilta digitaalisilta toimijoilta.
Toinen reitti on julkisen ja yksityisen sektorin liittoumat kuten GAVI ja CEPI. Gatesin säätiön antaman suoran rahoituksen lisäksi Gates-säätiön perustamat ja rahoittamat rokoteallianssit, kuten GAVI, rahoittavat WHO:ta ja istuvat sen neuvottelupöydissä. Näiden kautta digitaalisen seurannan infrastruktuuria ajetaan sisään osana globaaleja terveysohjelmia.
Gates ei ole filantrooppi, hyväntekijä, vaan filantrokapitalisti, joka pyrkii hyötymään taloudellisesti tekemistään lahjoituksista. Suurin osa (noin 74–80 %) kaikesta WHO:n vastaanottamasta rahasta on korvamerkittyä vapaaehtoista rahoitusta (specified voluntary contributions). Tämä tarkoittaa, että teknologiasäätiöt määräävät sopimuksissa tarkasti, mihin projekteihin lahjoitetut rahat saa käyttää. Rahat ohjataan perinteisen kenttätyön sijaan yhä useammin digitaalisen terveydenhuollon infrastruktuuriin, datankeräykseen, globaaleihin seurantajärjestelmiin ja tekoälypohjaiseen analytiikkaan.
WHO onkin perustanut tarkoituksia tukemaan globaalin digitaalisen terveysvarmenneverkoston (GDHCN – Global Digital Health Certification Network), joka pohjautuu suoraan EU:n koronapassiteknologiaan.
Data on rahaa
Digitaalisen identiteetin, digi-ID:n, kehittäminen on WHO:lle, Maailmanpankille sekä teknologiajättiläisille yhteinen strateginen maali. Motiivit eroavat toisistaan.
Pankeilla ja teknologiayrityksillä motiivi on taloudellinen. Maailmanpankin ID4D-aloitteen mukaan maapallolla on satoja miljoonia ihmisiä ilman virallista henkilöllisyystodistusta, siis myös ilman pankkitiliä. Finanssianalyysien mukaan globaali digitaalinen biometria- ja ID-markkina luo yrityksille biljoonaluokan uuden digitaalisen talouden, kun jokainen ihminen saadaan kytkettyä digitaalisiin lompakoihin ja pilvipalveluihin.
WHO:n intressi on hallinnollinen ja taloudellinen. WHO:n näkökulmasta globaali digitaalinen ID on täydellinen työkalu tulevien pandemioiden, rokotuskattavuuden ja terveystietojen reaaliaikaiseen massaseurantaan yli valtiorajojen. Kun WHO:lla on hallussaan reaaliaikaiset terveystiedot, se voi odottaa itselleen jatkuvaa rahoitusta teknologia- ja lääkeyhtiöiltä.
Tässä viitekehyksessä teknologiateollisuudelta tuleva rahoitus varmistaa sen, että WHO:n globaalit strategiat painottuvat teknologisiin ja digitaalisiin ratkaisuihin – kuten digitaalisiin varmenteisiin ja ID-järjestelmiin – sen sijaan, että keskityttäisiin puhtaasti paikallisiin perusterveyspalveluihin tai terveyttä edistävän ja ylläpitävän infrastruktuurin rakentamiseen.
Toisin sanoen WHO pyrkii asemoimaan itsensä ansaintaketjuun ryhtymällä välikädeksi, jokaa toimittaa rahoittajilleen näiden haluamaa arvokasta materiaalia, dataa.
Ukraina myy kuoleman dataa
Ukrainan sota toimii tällä hetkellä maailman suurimpana ja raaimpana reaaliaikaisena testilaboratoriona, jossa sotilaallinen ja kaupallinen tekoäly (AI) kehittyvät rinnakkain suuryhtiöiden ja valtioiden rahoituksella. Volodymyr Zelenskin kuvailema droonivideomateriaali — Zelenskin mukaan Ukraina on tappanut 28 000 venäläistä sotilasta drooneilla ja ”meillä on videotodisteet jokaisesta” — ei ole vain sotapropagandaa tai todisteita sotarikoksista, vaan se on finanssiteknisesti ja sotateollisesti mitattuna kallisarvoisinta raaka-ainetta, jota moderni puolustusteknologia tällä hetkellä haluaa: puhdasta, reaaliaikaista dataa ihmisten eliminoinnista ja autonomisesta maalinetsinnästä.
Maaliskuussa 2026 Ukraina teki maailmanhistorian ensimmäisen avauksen avaamalla virallisesti sotatekoälydatansa suoraan liittolaismailleen. NATO-maat rahoittavat Ukrainaa, koska ne saavat sieltä valmista tietoa siitä, miten ”tappaminen teollistetaan” digitaaliseksi, algoritmien ohjaamaksi tehostetuksi massatappamiseksi ilman, että omien maiden sotilaita kuolee testivaiheessa.
Tekoäly-, pilvipalvelu- ja datajätti Palantir Technologies on integroinut ohjelmistonsa (PRISMA-tekoäly) suoraan Ukrainan droonitoimintaan ja syvälle Venäjän maaperälle ulottuvien iskujen suunnitteluun. Tammikuussa 2026 Ukraina ja Palantir perustivat virallisen Brave1 Dataroom -alustan. Se on suojattu ympäristö, jossa yli 100 yritystä kouluttaa tekoälymallejaan autonomista tappamista varten sadoilla tuhansilla tunneilla rintamalta kerättyä droonivideomateriaalia.
Amerikkalaiset datamerkintäyritykset ja uuden polven autonomiset asetoimijat — kuten äskettäin 1,2 miljardin dollarin rahoituksen kerännyt Quantum Systems — imuroivat rintamalla kuvamateriaalia. Algoritmeille opetetaan ihmisen liikkeitä, kuolinkamppailun reaktioita ja elektronisen sodankäynnin väistämistä. Julkisesti raportoidut sijoitukset Ukrainan omaan DefenseTech-sektoriin nousivat PitchBookin mukaan 57,2 miljoonaan dollariin. Todellinen, pörssien ulkopuolinen ”rahoitettu markkina” on kuitenkin KSE:n mukaan jo 6,8 miljardia dollaria, josta pelkkien droonien osuus on 6,3 miljardia.
Sodankäynnin uusi teknologinen aikakausi vaatii katkeamatonta verkkoyhteyttä, jotta rintaman droonit, sensorit ja Palantirin kaltaiset tekoälyalustat voivat kommunikoida keskenään reaaliajassa. Internetin pitäminen pystyssä ja ihmisten pitäminen kytkettynä moninaisiin digitaalisiin järjestelmiin on teknologiateollisuudelle elinehto.
Yhdysvaltojen kautta on allokoitu Ukrainaan sodan alusta lähtien noin 195 miljardia dollaria. Rauhannobelisti Euroopan unioni sekä sen jäsenmaat ovat nousseet suurimmiksi rahoittajiksi kymmenien miljardien jatkuvilla apupaketeillaan. Pohjoismaiden osuus on noin kolmannes kaikesta ”Ukrainan avusta.” Seuraavalle sotakaudelle on luvattu lisää.
Sodista on tullut globaalien investointisyklien osatekijöitä.
Kiina
Yhdysvaltojen poistuttua Kiina on virallisesti WHO:n suurin pakollisten jäsenmaksujen (assessed contributions) maksaja. Kiinan bruttokansantuotteeseen sidottu maksuosuus nousi vuoden 2026 budjetissa yli 137 miljoonaan dollariin.
Jäsenmaksun lisäksi Kiinan hallitus sitoutui Maailman terveyskokouksessa (WHA) maksamaan 500 miljoonan dollarin ylimääräisen vapaaehtoisen rahoituspotin seuraavan viiden vuoden aikana.
Kun Yhdysvallat vetäytyi WHO:sta, Kiina astui tilalle täyttämään sekä taloudellista että poliittista valta-asemaa. Tämä kehitys vahvistaa sitä näkemystä, että kansainväliset järjestöt toimivat suurvaltapolitiikan ja rahoittajien omien agendojen ja strategisten intressien pelikenttinä. Kiinan strateginen tavoite nousta maailman johtavaksi tekoäly- (AI) ja valvontamahdiksi kytkeytyy täydellisesti sen kasvavaan valtaan WHO:ssa. Maailman terveysjärjestön globaalit digitaaliset ID-hankkeet, biometriset seurantajärjestelmät ja massiiviset terveystietokannat tarjoavat Kiinan valtiolle ja sen teknologiajätteille juuri sitä, mitä tekoälyn kehittäminen eniten vaatii: rajattomasti dataa.
Tekoäly ja kasvojentunnistus- tai biometriset algoritmit ovat vain niin hyviä kuin data, jolla niitä koulutetaan. Kiina on jo kotimaassaan rakentanut kattavan digitaalisen järjestelmän. WHO:n kautta Beijing pääsee käsiksi globaaleihin standardeihin ja kehitysmaiden terveystietoihin, joita käytetään algoritmien opettamiseen. Tekoälypohjainen diagnostiikka, väestönseuranta ja biometrinen tunnistus ovat tulevaisuuden biljoonamarkkinoita. Kiinalaiset yhtiöt, kuten Huawei ja Tencent, kehittävät näitä järjestelmiä suoraan valtion tuella.
Mainos
WHO:n kautta Kiina saavuttaa tarvitsemansa. Kiina voi nyt WHO:n suurimpana rahoittajana olla mukana muotoilemassa sitä, millaisia digitaalisia valvontatyökaluja ja tekoälypohjaisia seurantamekanismeja pidetään ”virallisesti hyväksyttävinä” globaalien kriisien ja pandemioiden aikana.
Samaan aikaan Kiina rahoittaa ja rakentaa parhaillaan kehitysmaihin, erityisesti Afrikkaan ja Aasiaan, digitaalista terveysinfraa. Kun nämä maat ottavat käyttöön WHO:n suosittelemia digitaalisia ID- ja seurantajärjestelmiä, ne ostavat laitteet ja ohjelmistot Kiinasta, koska ne ovat länsimaisia vaihtoehtoja halvempia. Tämä sitoo kehitysmaat suoraan Kiinan teknologiseen ekosysteemiin ja tekoälystandardeihin, mikä antaa Beijingille pysyvän geopoliittisen ja taloudellisen etumatkan.
Kiinan 500 miljoonan dollarin lisärahoitus WHO:lle on siten kylmää strategista sijoitusta tulevaisuuden tekoälyvaltaan, jossa digitaalinen identiteetti ja globaali valvontainfrastruktuuri toimivat raaka-aineena Kiinan omalle taloudelliselle ja sotilaalliselle mahdille.
Dataoikeus omaisuutena
Nykymallissa yksilö tuottaa ”palveluntuottajille” dataa kaikella toiminnallaan verkossa. Ei ”ilmaiseksi” koska hän saa ”digitaalisia palveluja” datanluovutus-suostumusta (=käyttöehdot) vastaan. Data on kuitenkin arvokkaampaa, myös yksityisyydensuojan kannalta.
Nykyinen lainsäädäntö, esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetus GDPR, on riittämätön, koska se käsittelee dataa vain suojattavana asiana, ei yksilön loukkaamattomana omaisuutena.
Tanska sääti keväällä 2026 historian ensimmäisen lain, joka määrittelee ihmisen omat piirteet ja identiteetin suoraan tekijänoikeudelliseksi omaisuudeksi; jokaisella kansalaisella on täysi omistusoikeus omaan kehoonsa, kasvoihinsa ja ääneensä. Laki siirtää ihmisen biologiset ja digitaaliset tunnusmerkit tietosuojan piiristä tekijänoikeuden piiriin. Kasvot ja ääni rinnastetaan juridisesti esimerkiksi muusikon säveltämään kappaleeseen tai kirjailijan tekstiin, jolloin yksilöllä on immateriaalioikeus itseensä. Tanskan uusi laki antaa yksilölle oikeuden vaatia automaattisesti vahingonkorvauksia sekä hänestä tehtyjen tai häntä mallina käyttäneiden tekoälyvideoiden välitöntä alasajoa vain siksi, että hänen ”omaisuuttaan” on käytetty ilman lupaa.
Valtiollinen taso siis pystyy muuttamaan perustuslaillista logiikkaa sille kannalle, että ihminen omistaa itse itsensä. Suoja ei ole täydellinen, mutta askel eteenpäin.
Tanskankaan laki ei ulotu siihen näkymättömään käyttäytymisen ja terveystietojen raakadataan, jota valtiot, pankit, vakuutusyhtiöt, WHO, teknologiajätit ja lääkeyhtiöt taustalla imuroivat algoritmiensa raaka-aineeksi. Valvontakoneistot ja tiedustelupalvelut jatkaisivat entiseen malliin datan keräämistä salaa verkkoliikenteen solmukohdista, jolloin yksilön on lähes mahdotonta todistaa oikeudessa, että juuri hänen omaisuuttaan on viety. Sovellukset jatkaisivat sitä, mitä tekevät nykyäänkin. Sinun ei annettaisi käyttää digitaalista ID-lompakkoa, pankkipalvelua tai sosiaalista mediaa ilman että sinun olisi pakko klikata ”Hyväksyn”-painiketta, jolla allekirjoitat laillisen sopimuksen omaisuutesi, siis datasi, luovuttamisesta ”palveluntuottajan” käyttöön ilmaiseksi.
Maailman valtiot voisivat niin päättäessään suojata väestönsä datankeruulta ja yksilön dataan kohdistetuilta ”omaisuusrikoksilta”. Datan luvaton kerääminen ja hyödyntäminen muuttuisi harmaasta toiminnasta suoraksi datavarkaudeksi tai tekijänoikeusloukkaukseksi. Tämä antaisi kansalaisille ja massakanteita nostaville järjestöille konkreettisen aseen vaatia miljardiluokan vahingonkorvauksia. Kiinnijäämisen taloudellinen riski pakottaisi tekoäly-yhtiöt ja finanssilaitokset muuttamaan toimintamallejaan, koska algoritmien opettaminen vaatisi laillisen lisenssin ostamista suoraan yksilöltä.
Toisin sanoen jos data ja identiteetti tulkittaisiin yksilön lailliseksi omaisuudeksi lainsäädännöllä, yksilöllä olisi laillinen oikeus vaatia datasta ja sen käytöstä vuokraa tai rojalteja, saada verotettavia tuloja. Jos esimerkiksi Kiinan valtio tai jokin tekoäly-yhtiö haluaisi käyttää terveystietoja tai verkkokäyttäytymistä algoritmiensa opettamiseen, niiden olisi pakko ostaa lisenssi suoraan ko. henkilöltä tai häntä edustavalta dataliitolta (data union).
Pyöröovissa
Kriittisessä taloustieteessä ja poliittisessa analyysissa tunnistetaan mekanismit, joiden vuoksi kansainvälisten järjestöjen ja kansallisten hallitusten johtoon valikoituu henkilöitä, joilla on tiiviit kytkökset suurpääomaan, kuten lääke- ja finanssiteollisuuteen.
Ilmiötä kutsutaan ”institutionaaliseksi kaappaukseksi” (regulatory capture) ja globaalin eliitin verkostoitumiseksi, kotoisammin pyöröovi-ilmiöksi. Toisin sanoen samat henkilöt toimivat vuorotellen lääkeyhtiöiden hallituksissa, kansallisissa valvontavirastoissa, hallituksissa, parlamenteissa, ministeriöissä ja lopulta WHO:n kaltaisissa asiantuntijaelimissä, kansainvälisissä instituutioissa.
Tämä luo tilanteen, jossa riippumattoman ja järjestelmän ulkopuolisen kriitikon on lähes mahdotonta päästä johtotehtäviin. Järjestelmä suosii henkilöitä, jotka jakavat saman markkinapohjaisen ja teknokraattisen maailmankuvan.
Harva kansallisen tason poliitikko nousee pääministeriksi tai ministeriksi olemalla täysin irrallaan näistä verkostoista. Poliittinen johtaja, joka ajaa politiikkaa, joka uhkaa suoraan kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden tai suuryhtiöiden etuja, vetää maansa ylle taloudellista painetta, investointien pakenemista sekä median voimakasta vastustusta. Tämän vuoksi kansallinen poliittinen eliitti mukautuu herkästi kansainvälisiin rahoitusraameihin ja ulkoa tulevaan saneluun. Siksi vaaleilla valitut kansalliset parlamentit ja hallitukset muuttuvat usein vain kansainvälisten sopimusten ja finanssirakenteiden haluamien ”uudistusten” toimeenpanijoiksi; todellinen päätösvalta keskittyy sinne, missä suuri pääoma liikkuu.
Väestöllä ei ole vaalien jälkeen väliä.
Oma veikkaukseni
Oma veikkaukseni on, että massavalvonnan, datan keruun ja yksityisyyden loukkausten vastustuksen kasvaessa väestön keskuudessa tuodaan tarjolle narratiivi, jossa urheat hallitukset pakottavat teknologiajätit ja muut vastaavat datan kerääjät maksamaan yksilöille datasta rojalteja/käyttömaksuja, jotka joko ohjataan erilliseen kansalaispalkka-rahastoon tai suoraan yksilöiden tileille– mutta kansalaispalkan saaminen edellyttää digi-ID:ta, rekisteröitymistä kansalaispalkan saajaksi sekä tunnistautumista palkkaa nostettaessa.
Millä silläkin saavutetaan kaikkien muiden alkuperäiset tavoitteet paitsi sen väestönosan, joka haluaa omistaa itse oman itsensä.
