Miten varmistua ettei oireet johdu lääkkeestä, jos taudin olemassaoloa ei voi varmistaa?
Teknologian ja median muuntuminen on saanut informaatiosodan muuttumaan kognitiiviseksi sodankäynniksi. Hyökkäyksen olemassaoloa ei voi kaikissa tapauksissa varmistaa todeksi, mutta sitä vastaan pitää toimia jatkuvasti. Tämä puolustus vaatii koko yhteiskunnan koordinoimista sen todellisuudenmuodostuksen kontrolloimiseksi. Onko asiasta syytä huolestua?
Informaatiohyökkäys puskee tietoa tai valheita esimerkiksi boteilla. Kognitiivinen hyökkäys sen sijaan koettaa muuttaa sitä, miten kansakunta havaitsee todellisuutta ja kartoittaa oman sijaintinsa siinä. Sen tarkoitus ei ole levittää valeuutisia, vaan muuttaa sitä miten ajattelumme muodostuu ja yhteiskuntamme rakentuu. Nato alkoi tutkia kognitiivista sodankäyntiä 2018 ja julkaisi ensimmäiset peruslinjaukset 2021. Nykyisessä informaatiotulvassa valeuutisiin jälkikäteen reagoiminen alkaa olla tehotonta ja siksi NATO sekä EU ovat alkaneet painottamaan tähän vastauksena kognitiivista resilienssiä, eli kykyä puolustautua CogWar hyökkäyksiltä. NATO vaatii jäsenmailtaan resilienssin ylläpitoa artikla 3 mukaisesti, ja vaikka se ei vielä sisällä mainintaa kognitiivisesta resilienssistä, se ymmärretään yhä kasvavissa määrin osaksi sitä.
Mistä kognitiivinen resilienssi koostuu?
Kognitiivisen resilienssi tämänhetkisessä keskiössä on prebunking ja whole-of-society ajattelu. Tarkoituksena on ylläpitää sellaista mediailmapiiriä, että kansalaiset sivuuttaisivat hyökkääjän haitallisen sisällön lähtökohtaisesti. Prebunking muodostuu sanoista pre – eli etukäteen tapahtuva – sekä bunking – valheeksi osoittaminen. Tämä tapahtuu ainakin käyttämällä inokulaatiota. Inokulaatio toimii tauteja vastaan rokottamisen termistöllä ja siinä yleisölle esitetään ‘heikennetty’ versio vihollisen tuottamasta sisällöstä, jotta vastaavan sisällön tunnistaminen myöhemmin olisi helpompaa. Heikentäminen tässä yhteydessä tarkoittaa esimerkiksi räikeästi liioiteltua, jotta esimerkki käy selväksi ja lähde voidaan todeta “klassiseksi trolliksi”.
Whole-of-society perustuu siihen, että CogWar hyökkäysten kerrotaan usein pyrkivän heikentämään yhteiskunnan koossa pitäviä rakenteita ja murentamaan sen yhteistoiminnan mahdollistavaa sujuvaa toimintaa, konsensusta todellisuudesta ja tarinaa identiteetistä. Siksi CogWar hyökkäyksiltä puolustautumiseen vaaditaan koko yhteiskunnan koordinoimista ylikansallisista asiantuntijoista aina hallitukseen, yksityisiin firmoihin ja mediaan, järjestöihin, mielipidevaikuttajiin, yksilöön ja aina lasten koulutukseen asti. Tämän tarkoituksena on varmistaa todellisuudenmuodostuksen särkymättömyys ja yhteistoiminnan jatkuvuus sekä suojata yhteiskunnan eri kerrosten yhdistäviä rakenteita muuttumiselta mahdollista tai tunnetusti käynnissä olevaa hyökkäyskäystä vastaan. EU:n puolesta jäsenvaltioiden kognitiivista resilienssi ajetaan ainakin seuraavilla strategioilla: European Democracy Shield (2025), EU FIMI Toolbox (2022), sekä komission Media Literacy Expert Group -ryhmällä. Aina 4 vuotiaista ylöspäin oleville lapsille suunnattuja EU-stratregioita ovat mm. RESCUR ja EDMO:n AlgoLiteracy.
Prebunking Käytännössä
Yksi esimerkki prebunking-toiminnasta avataan 2025 artikkelissa “Prebunking in Moldova – a pilot with a punch” projektia itse pyörittäneen International Media Support -järjestön sivuilta. Vuonna 2024 EUn komissaari Martha Kos vieraili Moldovassa allekirjoittamassa energiasopimuksen tukirahoituksineen Moldovan ja EUn välillä. NATO teki yhteistyötä Tanskan ulkoministeriön sekä EUn rahoittaman International Media Support -järjestön kanssa ennakoiden sopimuksen aiheuttavan mielipidevaikuttamisyrityksiä Moldovan sosiaalisilla ja media kanavilla. Avuksi palkattiin Ukrainalainen teköälyllä internetsisältöä valvova LetsData -yritys antamaan reaaliaikaisia varotuksia haitallisesta internetsisällöstä vierailun aikana.
Haitallisiksi toimijoiksi luokitellut lähteet koettivat prebunking-projektin vetäjän, Roman Shutovin, mukaan kehystää EUn energiasopimuksen ehtoja sisältäväksi, puolueelliseksi ja Moldovaan hyväksi käyttäväksi. He myös väittivät Moldovan hallituksen muokkaavan mediaa ja olevan riippuvaisia länsimaisista voimista. He saivat näistä ja ja diilin epäedulliseen valoon asettavista mediasisällöistä lähes reaaliaikaisia varoituksia. Vastatoimet koordinoitiin yhdessä Moldovan median kanssa ja niitä oltiin valmisteltu ja harjoiteltu 12 kuukautta etukäteen tiiviissä yhteistyössä Moldovan yksityisten mediayritysten kanssa. Tarkoituksena oli opettaa millaisia keinoja tuleva mielipidehyökkäys saattaisi käyttää.Täten voitiin valmistella otollinen asetelma mediavaikutusoperaation torjumiselle. Lopputulos oli, että koordinoitu sisältö kattoi 81% kaikesta aiheeseen liittyneestä sisällöstä ja haitalliset lähteet vain 11%.
Projektin tarkoitus oli levittää faktoja vastustajaa nopeammin niistä asioista, joita vaikuttamisyritykset koettivat valheellisilla tiedoilla käyttää vaikuttimina. Pistää kuitenkin silmään, että Tanskan puolustusministeriön rahoituksella, EUn tuella ja NATOn kanssa yhteistyössä 12 kuukautta tiiviissä yhteistyössä Moldovan yksityisten medioiden kanssa harjoiteltu projekti vyörytti vastineita haitallisille väittämille, että hallitus ja ulkomaiset voimat vaikuttavat Moldovan mediaan. Tältä osin huolet vaikuttavat olleen osittain totuudenmukaisia. On vaikea olla pohtimatta millaista algoritmikohtelua EUn vastainen keskustelu internetalustoilla tuona aikana sai.
Keisarin uudet vaalit
On kuitenkin otettava huomioon, että IMS mainitsee artikkelissaan vain EU energiadiilin projektin syyksi. Totuus on, että Moldovassa järjestettiin 2024 myös presidentinvaalit sekä kansanäänestys Euroopan Unioniin liittymisestä. Kansanäänestys EU jäsenyydestä päättyi äänin 50.35% puolesta ja 49.65% vastaan ja presidentiksi valittiin täpärästi EU-myönteinen poliitikko. Jää mysteeriksi mikä olisi ollut äänestyksen tulos, jos EU ei olisi suorittanut vuoden mittaista koko yhteiskunnan läpi leikkaavaa mediaoperaatiota ennen äänestystä. Kiintoisaa on myös mikä osuus ei-äänistä voitaisiin laskea Venäjän vaikuttamisen syyksi ja mikä osuus kansan oikeaksi mielipiteeksi. Moldovan 32 maakunnista 23 äänesti EU:hun liittymistä vastaan ja ratkaisevat äänet tulivat ulkomaisista äänestyspisteistä Amerikasta ja Euroopasta. Moldovan odotetaan liittyvän Euroopan Unioniin 2030.
Siinä missä projekti nimellisesti oli prebunking -operaatio, ei se kuitenkaan mielestäni käytä prebunking-menetelmän ainoata kirjallisuudessa mainittua työkalua eli inokulaatiolla vaikuttamisyrityksiin kouluttamista. Sen sijaan keinona vaikuttaisi käytetyn mediakentän kontrollointia pitkällä aikavälillä, seka tapahtuma-aikana median ylikyllästämistä projektin omalla sisällöllä, jotta haitallinen sisältö hukkuisi virtaan ja ilmapiiri pysyisi EU:lle edullisena näennäisen tai todellisen konsensuksen voimin. Samaa keinoa kutsutaan toisissa yhteyksissä censorship by flooding -nimityksellä. Miellämme EUn tietysti neutraaliksi ja luotettavaksi, mutta pitäisimme kyseenalaisena, jos BRICS suorittaisi vuoden mittaista mediaoperaatiota Suomessa ennen kuin Suomi äänestäisi BRICS:iin liittymisestä. Jos jokin vaaralliseksi todettu hallitus käyttäisi samoja menetelmiä on arvattavaa mitä termejä siitä käytettäisiin. Tama mielestäni kirkastaa sen kuinka harmaalla alueella liikutaan. Ovatko samat menetelmät meihin käytettynä positiivisia vain koska oma puolemme käyttää niitä meihin? Todellisen ja näennäisen konsensuksen ero saattaa alkaa tällaisessa mäessa hieman menettämään merkitystään, kun äänestyksen aiheena oleva taho valvoo muiden mielipiteitä itsestään.
“While we do encourage partners to synchronise efforts and share a common agenda, we never require them to produce specific content against their will.”
[https://www.mediasupport.org/news/prebunking-in-moldova-a-pilot-with-punch/]
Lähempää katsottuna
Seuraavaksi annan muutaman Ontological Foundations of Cognitive Warfare -tutkimuspaperista suomeksi kääntämäni lainauksen hieman syventääkseni ja tarkentaakseni mitä CogWar tarkoittaa.
Kognitiivinen sota hyökkää jaettuja totuuksia, arvohierarkioita, identiteetti rajoja, luottamuksen arkkitehtuuria ja tulevaisuudenkuvia vastaan (sosioteknillisen järjestelmän muuttumattomia tekijöitä kohtaan: episteemisiä, aksiologisia, identiteettiin liittyviä, sosiaalisia ja teleologisia rakenteita vastaan, jotka luovat yhteisön koherentin toiminnan). Se suoritetaan hyväksikäyttämällä yhteiskunnan kerrosten välisiä linkkejä tarkoituksenaan aiheuttaa kognitiivista epäjärjestystä tai toisin sanoen systeemin yhdenmukaisen itseymmärryksen menetystä, yhteisen toiminnan estymistä ja tilanteisiin sopeutumisen rajoittumista. Sen perustavanlaatuinen luonne on täysi näkymättömyys. Sen kohde kokee tapahtuneet muutokset orgaanisiksi ja toimijoista itsestään lähtöisin olevaksi ulkoisen puuttumisen sijaan.
Luottamus instituutioihin, identiteetin pirstaloituminen ja yhteisymmärrys perustavanlaatuisista arvoista, etiikasta ja tavoista ovat asioita, jotka tapahtuvat aikajaksolla sukupolvesta toiseen. Tämän vuoksi kognitiivisen hyökkäyksen tunnistaminen, joka on tapahtuman ja sen vaikutuksen yhdistävän syy-seuraussuhteen linkki, on poikkeuksellisen vaikeaa ja yleisesti ottaen poliittisesti kiistanalaista.
[Ontological Foundations of Cognitive Warfare, 2026, Korobeynikov, Davydiuk, Mokhor]
Samassa tutkimuspaperissa lainataan myös The Cognitive Warfare Concept [Bernard Claverie , François du Cluzel, 2022] -tutkimuspaperista seuraavat kylmähköt otteet:
“Kognitiivinen sota on mahdollisesti loppumatonta, koska tämän kaltaiselle konfliktille ei voi olla rauhansopimusta tai antautumista.”
“Kognitiivinen sodankäynti on nyt keskuudessamme. Keskeisin haaste on sen näkymättömyys: kaikki mitä voimme havainnoida, on sen seuraus ja silloin… on yleensä liian myöhäistä.”
Ontological Foundations of Cognitive Warfare 2026 -tutkimuspaperin mukaan kognitiivinen resilienssi ei ole tietyn totuuden tai tarinan puolustamista vaan yhteiskunnan koossapitävän rakenteen ylläpitämistä. On huomionarvoista, että NATO itse ilmaisee, että saattaa olla mahdotonta todistaa olevansa kognitiivisen hyökkäyksen alaisena. Tutkimuksessa mainitaan myös, että yhteiskunta saattaa jatkaa tuhoutumistaan omalla voimallaan vaikka kognitiivinen hyökkäys olisi jo päättynyt.
MindWar:ista CogWar:iin
Lukiessani CogWar artikkeleita en voi välttyä muistamasta Michael Aquinon ja Paul Vallelyn kauaskantoisia sanoja alun perin 1980 julkaistussa USAn armeijan muistiossa. He kuvaavat PsyOp toimien tarvitsevan päivittämistä ja nostavat sen uudelleen brändättynä sodankäynnin tärkeimmäksi lähtökohdaksi.
It [MindWar] must seek out the attention of the enemy nation through every available medium, and it must strike at the nation’s potential soldiers before they put on their uniforms. It is in their homes and their communities that they are most vulnerable to MindWar.
Essentially you overwhelm your enemy with argument. You seize control of all of the means by which his government and populace process information to make up their minds, and you adjust it so that those minds are made up as you desire. Everyone is happy, no one gets hurt or killed, and nothing is destroyed.
MindWar must target all participants if it is to be effective. It must not only weaken the enemy; it must strengthen the United States. It strengthens the United States by denying enemy propaganda access to our people, and by explaining and emphasizing to our people the rationale for our national interest in a specific war. Under existing United States law, PSYOP units may not target American citizens. That prohibition is based upon the presumption that “propaganda” is necessarily a lie or at least a misleading half-truth, and that the government has no right to lie to the people.
Psychological means for achieving victory – essentially through convincing the enemy that he really wants to bring his national policies into harmony with ours – are fashioned in support of basic political goals.
[Form PSYOP to MindWar: The Psychology of Victory, Aquino, Vallely 1980/2003]
USA:n armeija on ollut aihetta lähellä jo 40 vuotta sitten. Keinoja on varmasti kehitelty siitä lähtien. Siinä missä EU:n ja NATO:n asiaan karhakoituminen vaikuttaa modernilta, tuntuu se jokseenkin myös myöhäiseltä kyseistä paperia lukiessa. Voi toki olla, että se on saanut vasta nyt enemmän julkista valoa kun Ukrainan tilanne loi syyn vastata uhkaan.
Mihin CogWar johtaa
Toisin sanoen, meillä on uhka jota ei voi osoittaa todeksi, mutta joka vaatii koko yhteiskunnan koordinoimista yhteistyössä ylikansallisten auktoriteettien kanssa aina hallituksesta, mediaan, yksityisyrityksiin, lasten koulutukseen ja hekilön identiteettiin asti. Mahdolliset vahingolliset kognitiiviset vaikuttamisyritykset vaativat EU:ta ja NATO:a koordinoimaan kansamme jatkuvan kognitiivisen vaikuttamisen tai suojaamisen. Pelkkä hyökkäyksen potentiaali kääntää puolustuksen siihen tilaan, että se alkaa muuntamaan omaa luonnollista toimintaansa eri sektoreiden yhteistoiminnan keinoin. Onko vastustaja jo voittanut tässä vaiheessa vai onko vastustajan tarve ainoastaan se näennäinen uhka, jonka avulla valtioiden tahto saadaan muokattua ylikansallisten tahojen mukaiseksi?
Aquino sanoi MindWarin tavoitteesta: “- -essentially through convincing the enemy that he really wants to bring his national policies into harmony with ours- -”. Jos nyt tässä tilanteessa katsomme kenen kansalliset päätökset muuntautuvat minkä tahon mukaisiksi, ilmenee systeemin itsekriittisyyden puute huutavana kuiluna. Valitettavasti yksikään artikkeli tai tutkimuspaperi ei sisällä tuota havaintoa CogWarin itseironisesta luonteesta, että se ainakin näennäisesti tekee itselleen sen, miltä se pyrkii itseään suojaamaan: muokkaa yhteiskunnan kudosta keinotekoisesti, vaikuttaa lasten mielipiteisiin ja ohjailee kansallista identiteettiä ainakin oman teoriansa mukaan. Pitäisin asianmukaisena julkaista linjaukset, millä taataan, että kyseiset keinot eivät aiheuta systeemin muuntumista kansan tahdon vastaiseksi. NATOn kanssa yhteistyötä tekevä Huoltovarmuuskeskus pitää nämä ja Mediapoolin tarkemmat toimet turvallisuuden nimissä pois julkisesta tiedosta, vaatien kansan sumeaa luottamusta tässä asiassa. En ole vielä saanut vastausta kysymyksiini heilt. Koen lähtökohtaisesti tämänkaltaisen vaikutusvallan keskittämisen pohjoismaisen demokratian aatteiden vastaiseksi ja sitä tuhoavaksi ellei sitä tehdä selkessä ymmärryksessä kansan kanssa.
EUn ja NATOn huolet vaikuttamisesta ovat perusteltuja, mutta ainoa meille jäävä vaihtoehto on sokea ja tiedoton luottamus, jos keinot määritellään enenevissä määrin maamme ulkopuolella ja ylikansallisen turvallisuuden nimissä siten, että kansa kokeen sen vaikutukset itsessään tietämättä sen tarkoitusperien kokonaiskuvaa. Miten EU aikoisi erottaa luonnollisen kansantahdon erota liittovaltiosta haitallisesta vaikutusoperaatiosta? Kuinka NATO reagoi, jos suomalainen identiteetti ei enää kasvavissa määrin sisältäisikään NATOa? Johtaisiko se koko yhteiskunnan läpi leikkaavaan reaktioketjuun, tarkoituksenaan näkymättömin kognitiivisin keinoin häivyttää tuollainen ajatus kansan mielistä vai johonkin passiiviseen ja harmittomaan rakenteen tukemiseen? CogWar tuntuu tässä tilanteessa kuin Etelä-Kyproksella olisi ydinase Pohjois-Kyprosta vastaan – on hyvin vaikea käyttää näin valtavaa asetta tiputtamatta edes muutamaa maljakkoa hyllyiltä. Tai ehkä on, mutta tarvitsemme siitä jotain todisteita pelkkien myyntilauseiden sijaan.
Muuttumattomat yhteiskunnan osatekijät luovat merkityksien rakenteen, täten tarjoten sisäistä järjestystä, jonka kautta systeemi voi ylläpitää ja uudistaa itseään historian ja rakenteellisten muutosten läpi. Niiden järkyttäminen ei tarkoita ainoastaan toimintakyvyn menetystä, vaan perustavanlaatuisen identiteetin jatkuvuuden murenemista, täten tuhoten systeemin kyvyn pysyä itsenään muuttuvassa ympäristössä.
[Ontological Foundations of Cognitive Warfare, 2026, Korobeynikov, Davydiuk, Mokhor]
On vaikea sanoa maalaanko jostain harmittomasta asiasta julmia piruja. Aiheen raamit tosin tarjoavat ajan myötä aika totaalisen vallan, jos näin tahdotaan. Tutkimuspaperit vihjailevat kyseessä olevan sodan jonka olemassaoloa ei voi todistaa, jota vastaan pitää toimia jatkuvasti, sota jossa kansalaiset eivät voi luottaa omiin mielipiteisiinsä, jossa median sisällöt ovat koordinoituja ja tavoitteilleen suunniteltuja, sota jolta pelastautumiseen tarvitaan ylikansallisia eksperttejä, koska vain he voivat tietää miten kansalaisten mieltä pitää ohjailla ollaksemme turvassa. Voi olla, että tällä hetkellä kyse on vain epäloogisten ja tunteelisten väittämien tunnistamisesta. Pian tekoäly kuitenkin mahdollistaa reaaliaikaisen BigDatan hyödyntämisen joukkopsykologian menetelmiin, jolla voidaan luoda yksilöityä ja kohdennettua reaaliaikaisesti ai-luotua sisältöä, jonka tarkoitus on ohjailla yksilön ja ryhmän käyttäytymistä, on tämä kognitiivinen sota aivan toisessa ulottuvuudessa kuin nyt. Silloin meidän on asian luonteen monimutkaisuuden vuoksi yksinkertaisesti luotettava aivomme niiden käsiin, jotka väittävät puolustavansa meitä.
Petja Kauhanen
Lähteet:
https://stratcomcoe.org/publications/inoculation-theory-and-misinformation/217
https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/en/international-co-operation/co-operation-in-nato
https://www.sto.nato.int/wp-content/uploads/chief-scientist-report-cognitive-warfare-final.pdf
https://ccdcoe.org/library/publications/ontological-foundations-of-cognitive-warfare/
https://esthinktank.com/2026/06/11/natos-strategic-recalibration-in-the-cognitive-era/
https://www.mediasupport.org/about/financial-overview/
https://innovationhub-act.org/wp-content/uploads/2023/12/CW-article-Claverie-du-Cluzel-final_0.pdf
https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2021/653632/EXPO_STU(2021)653632_EN.pdf