Euroopan unioni on hyväksynyt 20. pakotepaketin Venäjää vastaan osana toimiaan heikentääkseen Venäjän kykyä jatkaa sotaa Ukrainassa. Uudet pakotteet julkaistiin torstai-iltana, ja ne astuvat voimaan perjantaina 24. huhtikuuta.
Pakotepaketti laajentaa merkittävästi sekä tuonti- että vientirajoituksia. Keskeinen muutos koskee ammoniakin tuontia, jolle EU asettaa 688 000 tonnin vuotuisen kiintiön. Määrä on nykyistä tuontitasoa pienempi, ja Suomella on merkittävä rooli ammoniakin tuojana, sillä sen osuus on noin kolmannes koko EU:n tuonnista.
Uudet vientirajoitukset kohdistuvat tuotteisiin, joilla voi olla vaikutusta Venäjän teolliseen tai sotilaalliseen suorituskykyyn. Pakotteet koskevat muun muassa kumituotteita, traktoreita, metallintyöstökoneita, mikroelektroniikkaa, drone-komponentteja sekä ajoneuvojen ja koneiden osia. Samalla laajennettiin myös kauttakuljetusrajoituksia.
Tuontikieltojen piiriin lisättiin uusia metalleja, kemikaaleja ja kriittisiä mineraaleja sekä esimerkiksi vulkanoidusta kumista valmistettuja tuotteita ja parkitut turkisnahat.
EU otti ensimmäistä kertaa käyttöön myös uuden välineen, jonka avulla voidaan estää korkean riskin tuotteiden vienti maihin, joiden kautta niitä epäillään päätyvän edelleen Venäjälle. Tällaiseksi riskialueeksi on nimetty Kirgisia, jonka kautta pakotteiden kiertämisen arvioidaan olevan mahdollista. Rajoitukset koskevat erityisesti tietokoneohjattuja työstökoneita ja radiolaitteita.
Lisäksi EU valmistautuu kiristämään energiasektorin rajoituksia. Se on päättänyt mahdollisuudesta ottaa käyttöön meripalvelukielto venäläisen raakaöljyn ja öljytuotteiden kuljetuksille. Tämän on tarkoitus korvata nykyinen öljyn hintakattomekanismi yhteistyössä G7-maiden kanssa.
Pakotteiden kohteena oleva niin sanottu varjolaivasto kasvaa myös merkittävästi, kun listalle lisättiin 46 uutta alusta. Tämän myötä pakotteiden piirissä on yhteensä 651 alusta.
Kuka maksaa hinnan?
Vaikka pakotteiden tavoitteena Euroopan unionin mukaan on heikentää Venäjän kykyä jatkaa sotaa, niiden vaikutukset eivät rajoitu pelkästään Venäjään. Myös EU-maat – Suomi mukaan lukien – joutuvat kantamaan massiivisen osan taloudellisista seurauksista.
Erityisesti ammoniakin tuontikiintiö herättää kysymyksiä. Koska Suomi vastaa merkittävästä osasta EU:n ammoniakin tuonnista, rajoitukset voivat heijastua kotimaiseen teollisuuteen ja maatalouteen, joissa ammoniakkia käytetään esimerkiksi lannoitteiden valmistuksessa. Tämä puolestaan nostaa kustannuksia ja heikentää kilpailukykyä.
Laajemmin tarkasteltuna vienti- ja tuontirajoitukset voivat vaikeuttaa yritysten toimintaa ja lisätä epävarmuutta markkinoilla. Samalla energiasektoriin kohdistuvat toimet voivat vaikuttaa energian hintaan ja saatavuuteen
MAINOS:
