Suomi ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet uuden hallitustenvälisen sopimuksen, joka koskee tutkimustarkoituksessa Ruotsiin siirrettävän käytetyn ydinpolttoaineen ja siitä syntyvän radioaktiivisen jätteen loppusijoitusta Ruotsin alueelle.
Sopimuksen allekirjoittivat Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala sekä Ruotsin ilmasto- ja ympäristöministeriön valtiosihteeri Helena Dyrssen.
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sopimus oli tarpeellinen, koska nykyiset maiden väliset ydinenergiaa koskevat sopimukset eivät sisällä määräyksiä tutkimuskäyttöön siirrettävän ydinjätteen loppusijoittamisesta.
Sopimus mahdollistaa sen, että Suomesta tutkimuksia varten Ruotsiin vietävä käytetty ydinpolttoaine voidaan tutkimusten jälkeen loppusijoittaa Ruotsiin, mikäli sopimuksessa määritellyt ehdot täyttyvät. Samalla myös tutkimustoiminnan seurauksena syntyvä radioaktiivinen jäte voidaan sijoittaa pysyvästi Ruotsin alueelle.
Taustalla on se, että suomalaisilla voimayhtiöillä on ajoittain tarve tutkia käytettyä ydinpolttoainetta Ruotsissa sijaitsevissa tutkimuslaitoksissa, sillä vastaavia tutkimusmahdollisuuksia ei Suomessa tällä hetkellä ole.
Viranomaisten mukaan siirrettävien ydinjätemäärien tulee kuitenkin olla hyvin pieniä ja perusteltuja turvallisuuden tai ydinjätehuollon kehittämisen näkökulmasta. Ydinenergia-asetuksen mukaan tutkimuksiin vietävän jätteen määrän täytyy olla niin vähäinen, ettei sillä ole olennaista merkitystä Suomen ydinjätehuollon kokonaisuuden kannalta.
Säteilyturvakeskus valvoo käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen siirtoja Suomessa sekä myöntää tarvittavat luvat siirroille.
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sopimus ei aiheuta taloudellisia velvoitteita valtioiden välille, vaan kaikista kustannuksista vastaa käytetyn ydinpolttoaineen tuottanut toiminnanharjoittaja.
Sopimus tarvitsee vielä Suomen eduskuntan hyväksynnän ennen voimaantuloaan. Hallituksen esitysluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy kesäkuussa.
Ydinjätteen siirtäminen valtioiden rajojen yli herättää kuitenkin ajoittain myös kriittistä keskustelua. Vaikka kyse on tutkimuskäyttöön tarkoitetuista pienistä määristä, osa asiantuntijoista ja kansalaisjärjestöistä suhtautuu varauksella siihen, että radioaktiivista materiaalia kuljetetaan maiden välillä ja loppusijoitetaan Suomen ulkopuolelle. Keskustelua käydään myös siitä, pitäisikö Suomella tulevaisuudessa olla omat tutkimusvalmiudet käytetyn ydinpolttoaineen analysointiin ilman riippuvuutta ulkomaisista laitoksista.
