Todellisuuden, ikävänkin kääntäminen pakolla positiiviseksi on erikoinen nykyilmiö.
Julkisessa keskustelussa esiintyy toistuvasti omituinen ilmiö, jossa huolta tai vaaraa sisältävä tapahtuma tulkitaan jälkikäteen neutraaliksi tai jopa myönteiseksi kokemukseksi. Alkuperäista ongelmaa ei suoraan käsitellä, vaan se siirretään kertomukseen, jossa lopputulos korostuu ja itse riski ja sen syyt häviää taustalle, ilman arvostelua ja syiden perkaamista.
Tämä näkyi esimerkiksi keväällä julkisessa droonikeskustelussa, kun vakava tapahtuma tai läheltä piti -tilanne jälkikäteen kehystettiin helpotuksena.
Eräs tutkija kommentoi droonitilannetta, jossa Suomen ilmatilassa havaittiin luvattomia vieraan valtion räjähdedrooneja. Sen sijaan, että keskustelu olisi keskittynyt ilmavalvonnan puutteisiin tai turvallisuusriskeihin tai ulkopoliittiseen arvosteluun vieraan valtion drooneista Suomen alueella omituisesti painotettiin ”tyytyväisyyttä”, koska kuinkaan ei käynyt eikä mitään vakavaa tapahtunut. Tällainen kehystys muuttaa koko riskitapahtuman painopisteen pois vieraan valtion vastuusta, pois ilmapuolustuksen puutteista ja ilmatilan koskemattomuuden rikkomisesta. Riskin ja sen syiden analysoinnista siirryttiin ”helpotuksen” narratiiviin.
Järkeilyllä vakavassa asiassa, johon pitäisi ottaa kantaa, käännettiinkin droonitilanne jotenkin positiiviseksi, ilman vastuunkannon vaatimusta minnekään suuntaan.
Toinen esimerkki. Henkilö sai pian koronarokotteen jälkeen aggressiivisesti kasvavan syövän. Sitten julkisuudessa hän kertoi, kuinka on iloinen siitä, että sitten syöpä löytyi – ilman rokotetta ei se olisi löytynyt niin nopeasti. Ei tapahtunut kriittistä arviointia rokotteen vaikutuksesta terveyteen, vaan asiasta kertonut henkilö oli kiitollinen siitä, että rokotteen takia se syöpä löytyi. Erikoinen päättely.
Psykologinen suojamekanismi
Tämäntyyppinen ajattelutapa on ymmärrettävä psykologinen suojamekanismi yksilölle, mutta se kaventaa julkista keskustelua ja ymmärrystä tosiasioista. Jos huomio jää vain siihen tyytyväisen positiiviseen ajatukseen, ettei droonista nyt vahinkoa syntynyt, itse drooniriskiä tuottavat syyt jäävät vähemmälle tarkastelulle ja ilman kantaaottoa tai korjausvaatimusta.
Mainos
Sama mekanismi näkyy laajemmin myös muissakin yhteyksissä: työelämässä virheet voidaan kehystää “oppimiskokemuksiksi” ilman että itse virheen syitä työpaikalla puretaan tai vaikeuksien syitä perataan.
Psykologisesti kestettävä kertomus merkitystä siirtämällä
Ilmiön ydin on merkityksen siirtäminen. Todellinen kysymys – mitä tapahtui ja miksi – korvautuu sillä, miten tapahtuneesta voidaan rakentaa psykologisesti siedettävä kertomus. Tämä samalla muokkaa todellisuutta tavalla, jolloin onnettomuuden, sairauden tai vahingon aiheuttajaan ei oteta kantaa, vaan verhoudutaan ”onnellisuuden ja tyytyväisyyden kehiteltyyn narratiiviin.
Positiivisuus oletusmallina
Positiivisuus on elämää kantava ajattelumalli, joka antaa voimaa ja toivoa. Joskus se kuitenkin lähtökohtaisena oletusmallina ja länsimaisena ihanteena ja hyveenä kääntyy itseään vastaan. Kritiikki katoaa, vastuunkannon vaatimus katoaa, jää vain ”onnellinen ja tyytyväinen” kohde, joka omalla mentaaliakrobatialla kääntää aggressiivisen syövänkin ja vieraan valtion räjähdedrooninkin ihmeelliseksi ”tyytyväisyydeksi”.
Absurdi vaikutelma syntyy silloin, kun todellinen riski tai ongelma jää kokonaan käsittelemättä, ja sen tilalle tulee pelkkä positiivinen kehystarina, ilman että itse sisältöä analysoidaan.
Tässä kohtaa voidaan puhua kognitiivisesta dissonanssista. Se tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisen oma käsitys tilanteesta ei sovi yhteen todellisten tapahtumien kanssa. Jännite poistetaan usein muuttamalla tulkintaa tapahtuneesta sen sijaan, että hyväksyttäisiin epämiellyttävä tieto. Psykologisesti kyse on rationaalisesta tapahtumien uudelleentulkinnasta. Kun ihminen tai yhteisö kohtaa tilanteen, joka sisältää uhkaa, epävarmuutta tai vaaraa, syntyy paine tehdä kokemuksesta paremmin psyykkisesti hallittava. Yksi keino on siirtää huomio pois itse riskistä ja korostaa sitä, ettei “mitään pahaa lopulta tapahtunut” tai että hyvä että tapahtui näin.
Yksilöllä on oikeus ajatella miten haluaa, mutta se mikä julkisessa keskustelussa näkyy muokkaa ajatusmalleja muillekin kuin yksilölle. Kaikki eivät osallistu tälläiseen pakkopositiivisuuteen, joka vääristää todellisuutta. Osa ihmisistä kohtaa tosiasiat niin kuin ne ovat , osoittavat syyn ja aiheuttajan ja vaativat toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi, mahdollisesti myös oikeusteitse.
Mutta minkälainen kansakunta muodostuu näistä ”tyytyväisistä” itsesuggestiota harjoittavista ihmisistä, jotka suhtautuvat kaikkeen ”tyytyväisen onnellisena” -kritiikittä. Se on kansakunta, jolle voidaan tehdä mitä vaan, koska he eivät koskaan sano vastaan, eivät vaadi vastuuta, kun he ovat vaan onnellisia ja tyytyväisiä.
