Suomalaiset maidontuottajat arvioivat laiduntamisen hyötyjä hyvin eri tavoin. Tuoreen tutkimuksen mukaan tilan nykyinen tuotantotapa vaikuttaa voimakkaasti siihen, pidetäänkö laidunta eläinten hyvinvoinnin perusedellytyksenä vai tarpeettomana hankaluutena.
Suomalaisilla maitotiloilla aiemmin tavallinen näky, laitumella käyskentelevä lehmälauma, on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Pihattonavetat, automaattilypsy, kasvaneet karjakoot ja navettojen läheltä puuttuvat sopivat laidunalueet ovat muuttaneet maidontuotantoa.
Helsingin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten maitotilalliset suhtautuvat laiduntamiseen ja millaisena he näkevät sen merkityksen eläinten hyvinvoinnille. Tutkimus perustui 15 suomalaisen maidontuottajan syvähaastatteluihin.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Haastateltavien joukossa oli perinteisten parsinavettojen pitäjiä, laiduntavia pihattotiloja sekä pihattotiloja, joilla lehmät pidettiin ympäri vuoden sisällä.
Tutkimuksen silmiinpistävä havainto oli, että tilan tuotantotavasta saattoi pitkälti päätellä myös tilallisen suhtautumisen laiduntamiseen.
Oma tuotantotapa nähtiin parhaana
Laiduntamista jatkavat viljelijät pitivät laidunta yleensä keskeisenä osana lehmien hyvinvointia. He korostivat eläinten mahdollisuutta liikkua ulkona, toteuttaa luontaista käyttäytymistään ja päästä ympäristöön, jota pidettiin lehmälle luonnollisena.
Laiduntamisesta luopuneet tuottajat puolestaan katsoivat, ettei ulospääsy ole välttämätön edellytys hyvälle elämälle. He painottivat pihattonavetan hallittuja olosuhteita, jatkuvasti saatavilla olevaa laadukasta ravintoa sekä lehmien vapautta liikkua sisätiloissa.
Tutkimuksen mukaan kyse ei siis ollut vain käytännön olosuhteiden neutraalista arvioimisesta. Tuottajat pyrkivät korostamaan oman tuotantomuotonsa hyvinvointihyötyjä ja vähättelemään niitä etuja, joita oma järjestelmä ei eläimille tarjoa.
”Tällainen ajattelu viittaa kehään, jossa tuotantokäytäntö muokkaa asenteita samalla kun asenteet muokkaavat käytäntöä”, tutkimusta johtanut vanhempi yliopistonlehtori Iryna Herzon sanoo.
Laiduntamisesta on hyötyä – mutta se ei onnistu kaikkialla
Hyvin järjestetty laiduntaminen voi tutkimustiedotteen mukaan edistää lehmien terveyttä ja hyvinvointia sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja.
Laiduntaminen ei kuitenkaan ole kaikilla tiloilla yksinkertaista. Suurille karjoille tarvitaan laajoja laitumia navetan läheltä, jotta eläinten kulkeminen laitumelle ja takaisin voidaan järjestää toimivasti. Automaattilypsyssä lehmien on lisäksi päästävä palaamaan lypsyrobotille riittävän usein.
Sisäruokinta ja ympärivuotinen pihatto helpottavat suuren karjan ruokinnan, lypsyn ja olosuhteiden hallintaa etenkin silloin, kun sopivia laidunalueita ei ole saatavilla. Sekä laiduntavissa että ympärivuotisissa sisäjärjestelmissä eläinten hyvinvointiin vaikuttaa ratkaisevasti myös se, miten tila käytännössä hoidetaan.
Kuluttaja haluaa lehmät laitumelle – mutta ei välttämättä maksa siitä
Tutkimuksessa laidunnus näyttäytyi myös maitotilallisten, kuluttajien, meijereiden ja päättäjien välisten ristiriitojen symbolina.
Meijerit saattavat puhua laiduntamisen puolesta, mutta kaikki eivät tue sitä taloudellisesti. Kuluttajien kerrotaan toivovan lehmien pääsevän laitumelle, mutta tämä ei välttämättä näy sellaisten tuotteiden myynnissä, joissa laidunnus on taattu.
Myös tuottajien keskuudessa asetelma on ristiriitainen. Osa puolustaa laidunnusta näkyvänä todisteena karjatalouden eläinystävällisyydestä. Osa taas vastustaa laiduntamiseen kohdistuvia vaatimuksia ja katsoo niiden perustuvan kuluttajien puutteelliseen käsitykseen nykyaikaisen maitotilan toiminnasta.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Maitotölkin kuva voi erota todellisuudesta
Lehmää kuvataan maitopakkauksissa ja mainoksissa edelleen usein vihreällä laitumella, vaikka yhä useamman tilan eläimet viettävät koko vuoden sisällä.
Tutkijoiden mukaan tällä voi olla vaikutusta koko maitotalouden julkisuuskuvaan. Jos markkinoinnissa ylläpidetään mielikuvaa laiduntavista lehmistä samalla, kun laidunnus käytännössä vähenee, kuluttajien käsitys maidontuotannosta etääntyy entisestään tilojen arjesta.
”Laiduntavien lehmien katoaminen maaseudulta ei ole vain yksittäisten tilojen tuotantovalinta. Se muokkaa sitä, miten suomalainen maidontuotanto nähdään julkisuudessa”, Herzon toteaa.
Herzonin mukaan laidunnuksen tulevaisuudesta pitäisi käydä avoin keskustelu sen sijaan, että kehityksen annetaan ratketa huomaamatta sääntelyn, markkinoinnin tai tuotantotrendien kautta.
Tutkimus ei pienen haastatteluaineistonsa vuoksi kerro, kuinka suuri osa kaikista suomalaisista maitotilallisista kannattaa tai vastustaa laiduntamista. Syvähaastatteluihin perustuva tutkimus kuitenkin auttaa ymmärtämään, millä tavoin viljelijät perustelevat valintojaan ja kuinka vahvasti käytössä oleva tuotantojärjestelmä voi muokata heidän käsitystään eläinten hyvinvoinnista.
