Suomessa toimeentulotuen uudistus on synnyttänyt uudenlaisen ongelman, jonka moni on tiivistänyt yhteen lauseeseen: köyhälle ruoka kallistuu.
Kun tavallinen kuluttaja saa S-ryhmän bonukset käyttöönsä täysimääräisesti, toimeentulotuen varassa elävä ei hyödy niistä lainkaan. Kun bonus huomioidaan toimeentulotukea vähentävänä tulona, jää alennuksen todellinen hyöty saamatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pienituloinen maksaa samoista tuotteista enemmän kuin paremmin toimeentuleva asiakas.
Bonus ei ole palkkaa, lahja tai ylimääräinen etuus. Se on asiakkaalle omista ostoksista jälkikäteen maksettava hyvitys eli eräänlainen alennus. Jos alennuksen vaikutus kuitenkin poistuu toimeentulotuen kautta, köyhän ostoskori tulee suhteellisesti kalliimmaksi kuin muiden.
Lapsiperheissä vaikutus voi nousta useisiin kymmeniin euroihin kuukaudessa. Summa saattaa tuntua pieneltä hyväosaiselle, mutta toimeentulotuen varassa elävälle se voi tarkoittaa useita lämpimiä aterioita, lasten harrastusmaksua tai välttämättömiä hygieniatarvikkeita.
Onko järjestelmä oikeudenmukainen? Jos kaksi asiakasta ostaa samat tuotteet samasta kaupasta, miksi vain toinen saa hyötyä kaupan tarjoamasta alennuksesta? Kysymys ei koske ainoastaan bonuksia, vaan laajemmin sitä, kohteleeko yhteiskunta pienituloisia yhdenvertaisesti.
Monen mielestä nykyinen käytäntö johtaa tilanteeseen, jossa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät saa samoja kuluttajaetuja kuin muut suomalaiset. Siksi keskustelu S-bonuksista on muuttunut keskusteluksi köyhyydestä, yhdenvertaisuudesta ja siitä, kuinka kallista köyhänä eläminen Suomessa todellisuudessa on.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös jatkossa.
MAINOS:
Posi Tv:n kannatustuotteet myy Posikauppa.
Demokratiaa ei ole ilman todellista vallan vahtikoiraa.
