JPMorgan Chase on antanut varoituksen mahdollisesta globaalista ruokakriisistä ja ruokainflaation kiihtymisestä vuoteen 2027 mennessä. Pankin instituutioasiakkailleen julkaisema raportti ”Food Security Is National Security: A Compounding Storm” varoittaa vakavista toimitusketjujen häiriöistä, lannoitepulasta ja nousevista hinnoista, jotka iskevät voimakkaimmin hauraimpien kehittyvien talouksien ruokaturvaan.
Pankin pääekonomisti Nora Szentivanyin mukaan globaalin ruokainflaation ennustetaan kiihtyvän vuoden 2026 alkupuoliskon 2,8 prosentista noin 5 prosenttiin vuoden 2027 alkupuoliskolla.
JPMorgan tiivistää ongelman ”viiden W:n” periaatteeseen”: War, Weather, Warehousing, Water, Waste eli Sota, säätila, varastointi, vesi ja tuhlaus.
Sota ja lannoitteiden saatavuus kytkeytyvät yhteen. Lähi-idän konfliktit ja erityisesti Hormuzinsalmen meriliikenteen häiriöt ovat aiheuttaneet haittaa energia- ja lannoiteviennille. Lähi-itä vastaa noin 42 % maailman ureatuotannosta ja 27 % ammoniakkituotannosta, jotka ovat keskeisiä raaka-aineita typpilannoitteissa.
Lannoitteiden hinnat nousivat keväällä nopeasti 25–50 %. Koska viljelijät joutuvat säästämään kalliista lannoitteista tai vaihtamaan vähemmän lannoitusta vaativiin lajikkeisiin, sadot pienenevät viiveellä. Osa viljeijöistä on joutunut kokonaan lopettamaan kustannusten kohottua yli kannattavuusrajan. Vaikutukset näkyvät kuluttajahinnoissa vasta kuukausien päästä seuraavien satokausien jälkeen.
Länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa ja Euroopassa, kehitys näkyy ensisijaisesti uusiutuvana inflaatiopiikkinä ruokakaupoissa ja paineena elinkustannuksille. Kehittyvissä talouksissa kuten osassa Aasiaa ja Afrikkaa vaikutus on epätasaisempi ja huomattavasti raskaampi, sillä ruoan osuus kotitalouksien menoista on suurempi ja paikallinen maatalous on herkempää säänvaihteluille.
Voimakas El Niño -sääilmiö uhkaa heikentää satoja merkittävästi eri puolilla maailmaa. Ilmiöllä ei ole tekemistä hiilidioksidi-pitoisuuden kanssa. El Niño on luonnollinen ja säännöllisesti toistuva sääilmiö, joka saa alkunsa Tyynenmeren päiväntasaajan alueella merenpinnan lämpötilojen ja ilmanpaineen muutoksista. Kun merenpinnan lämpötilat muuttuvat, maapallon ilmakehän kiertoliike ja suihkuvirtaukset menevät sekaisin. Tämä aiheuttaa rajuja säänmuutoksia kuten tulvia ja rankkasateita yleensä kuiville alueille mutta myös kuivuutta ja maastopaloja alueille, joissa pitäisi sataa. El Niño toistuu yleensä 2–7 vuoden välein ja kestää kerrallaan noin 9–12 kuukautta, mutta sen aiheuttamat häiriöt maataloudelle voivat heijastua globaaleihin ruoanhintoihin paljon pidempään.
Varastoinnin, veden ja tuhlauksen rooli kriisin kiihdyttiminä nostaa esiin strategisten reservien puutteen, Kiinan aggressiivisen viljavarastoinnin, kasteluveden hupenemisen sekä sääntelyn aiheuttaman satokadon ja logistisen hävikin, jotka yhdessä sään ja sodan kanssa pitävät ruokainflaation korkeana.
Sääntelyn aiheuttamalla satokadolla viitataan ympäristö-, ilmasto- ja kauppapoliittisiin rajoitteisiin, jotka heikentävät viljelyn tehokkuutta pienentäen satoja. Logistinen byrokratia ruokaturvan ja globaalien toimitusketjujen yhteydessä viittaa hallinnollisiin esteisiin, paperityöhön, sääntelyyn ja viivästyksiin, jotka hidastavat ruoan liikkuvuutta ja aiheuttavat merkittävää hävikkiä.
Maailmanpankin arvioiden mukaan byrokraattiset viivästykset ja piilokustannukset nostavat alueellisen kaupankäynnin kustannuksia jopa 25 prosenttia.
Koska ruoka on herkästi pilaantuvaa, jokainen hallinnollinen viivästys siirtymäpisteissä muuttuu suoraan satokadoksi ja ruokahävikiksi.
Kun JPMorganin raportissa mainitut muut riskit – kuten sota tai sään ääri-ilmiöt – lyövät toimitusketjuihin, logistisen järjestelmän pitäisi olla mahdollisimman joustava. Byrokratia tekee siitä kuitenkin kankean. Kun ruoka ei liiku nopeasti sinne, missä siitä on pulaa, se mätänee matkalle, mikä kiihdyttää globaalia ruokainflaatiota entisestään.
Suomen tilanne
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuoden 2024 rakennetilastojen mukaan Suomesta hävisi vuodessa 1 143 maatalous- ja puutarhayritystä, mikä tarkoittaa tasaisella vauhdilla noin 3,1 tilaa joka ikinen päivä. Edellisenä vuonna tahti oli vielä tätäkin kiivaampi, jolloin tiloja lopetti noin 1 400 vuodessa eli 3,8 tilaa päivässä. Suomen käytössä oleva kokonaispeltoala (noin 2,2 miljoonaa hehtaaria) pysyy kuitenkin lähes ennallaan.
Keskeisimpiä syitä lopettamiselle ovat maatalouden heikko kannattavuus, kohonneet tuotantokustannukset (kuten lannoitteet ja energia), viljelijöiden korkea keski-ikä sekä suurista investointipaineista johtuvat vaikeudet löytää tiloille jatkajaa.
Tuoreen Kantar Agrin perustaman ennusteen mukaan kehityksen arvioidaan jatkuvan voimakkaana: vuoteen 2035 mennessä Suomessa ennustetaan olevan enää noin 25 000 maatilaa, kun tällä hetkellä määrä on hieman alle 39 000 tilaa.
Suomi tuottaa normaalioloissa riittävästi maitotuotteita, sian- ja naudanlihaa, kananmunia sekä leipäviljaa kattamaan kotimaisen kulutuksen. Elintarvikeketju on tuotannon ja logistiikan osalta toimiva.
Mutta…
Kriittiset tuotantopanokset — energia, lannoitteet — tulevat kuitenkin ulkomailta. Katkokset energiantuonnissa pysäyttäisivät ruokaketjun nopeasti. Typpilannoitteiden valmistus on erittäin riippuvaista maakaasusta ja globaaleista markkinoista. Kuten JPMorganin raportti korostaa, maailmanlaajuiset lannoitehäiriöt heijastuvat suoraan Suomeen hintapiikkeinä ja saatavuusongelmina.
Suomi on myös riippuvainen ulkomaisesta tuontivalkuaisesta, jota käytetään hyötyeläinten rehuna. Jos tuonti katkeaa pitkäksi aikaa, liha- ja maitotilojen tuotantokyky sakkaa.
Palkokasvien ja öljykasvien viljelyä tulee lisätä.
Artikkelikuva via Pxhere, Pixnio, Pxhere & Pxhere. Kuvankäsittely RS.
