Kirjoitus pohjautuu osittain Suomi-Israel-seuran järjestämään luentooni Helsingin Yliopistolla keväällä 2007.
(Kuva: Lior Narkis, Israelin edustaja euroviisuissa 2003, Riika, Latvia. © Petri Kaivanto/Prontosaurus Oy)
”Mitä Israel tekee Euroviisuissa, eihän se ole edes Eurooppaa!?”, kysyy moni. No, ensinnäkin Euroviisut on Euroopan yleisradioliitto EBU:n kilpailu. Israel Broadcasting Authority IBA liittyi jäseneksi jo 1957. YLE liittyi jo ennen TV-aikaa 1950 ja MTV3 vuonna 1993.
Israelia aikaisemmin EBUun kuuluivat jo Libanonin, Egyptin, Marokon ja Tunisian TV-yhtiöt. Näiden lisäksi Euroopan ulkopuolisia varsinaisia jäseniä ovat myös Algeria, Libya ja Jordania. Syyrian yleisradioyhtiö on vain liitännäisjäsen ja Palestiinan PRTV on ilmoittanut kiinnostuksestaan jäsenyyteen. Periaatteessa Euroopan yleisradioalueen raja kulkee Irakissa, mutta siellä ei ole EBU:n jäsenyhtiötä. EBU:n jäsenyhtiöt.
Australia on sittemmin tullut mukaan, ja Kanadassa olisi haluja viisuilemaan.
Eli Israel on euroviisuissa, on voittanutkin ne 4 kertaa ja sillä hyvä. Israel on toki usein tuonut euroviisuihin isänmaallista uhoa ja ylimääräistä poliittisuutta, mutta useimmiten itse musiikintekijöillä ja laulajilla ei ole ollut osuutta asiaan.
Israel osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäisen kerran vuonna 1973, vain vuotta Münchenin olympialaisten veristen tapahtumien jälkeen. Niinpä Israel toi mukanaan myös tiukemmat turvatoimet ja omat agenttinsa. Edelleen huhutaan, että Israelin kauniin Ilanitin esiintymisasun alla olisi ollut luotiliivi ja että yleisössä kiersi huhu, että ei kannata nousta seisomaan ellei halua tulla Mossadin agenttien ampumaksi.
Israel ei ole ainoa boikotoitu maa. 1975 Kreikka jätti euroviisut väliin Turkin osallistumisen takia. 1977 Tunisia oli ilmoittautunut mukaan, mutta vetäytyi tuntemattomista syistä vähän ennen kisoja.
1978 Israel voitti ensimmäisen kerran. A-ba-ni-bi oli energisempi kuin muut ja Izhar Cohen näytti melkein Michael Jacksonilta. Israelin osallistumisesta huolimatta arabimaissakin seurattiin innokkaasti euroviisuja, mutta Israelin laulun kohdalla monissa maissa esitettiin mainoksia. Hymyt hyytyivät, kun Israelin voitto alkoi näyttää selvältä ja monet arabimaat katkaisivatkin tylysti koko lähetyksen. Jordaniassa lähetystä jatkettiin, mutta siten, että ruutuun pantiin kuva kukkapuskasta ja väitettiin Belgian voittaneen.
Vuoden 1979 kilpailu saatiin järjestettyä Jerusalemissa ihan mallikkaasti monista uhkakuvista huolimatta. Israelin toinen voitto kappaleella Hallelujah 1979 oli poliittisesti mitä korrektein, sillä elettiin Israelin ja Egyptin erillisrauhan allekirjoituspäivän tunnelmissa, kun Egypti oli ensimmäisenä arabivaltiona tunnustanut Israelin. Maailmanpolitiikan yleisen liennytyksen ja voiton huumassa tuoreet rauhannobelistit Egyptin presidentti Anwar Sadat ja Israelin pääministeri Menachem Begin toivoivat kaikkien arabimaiden osallistuvan vuonna 1980. Kehotusta noudatti käytännössä seuraavana vuonna vain Marokko, vaikka Israel ei ollut edes mukana.
Turkki jätti Jerusalemin viisut 1979 väliin arabimaiden painostuksen takia ja Israel puolestaan antoi seuraavat kisat rahapulan vuoksi Alankomaiden järjestettäväksi ja jätti sitten ne vielä kokonaan väliin on näin ainoa voittaja, joka ei ole puolustanut voittoaan seuraavana vuonna. Syyksi ilmoitettiin holokaustin muistopäivä, mutta kenties Israelin TV pelkäsi myös kolmatta perättäistä voittoa…
Siksipä Marokon oli hyvä osallistua vuonna 1980, ja Samira Ben Said käväisikin rökittämässä jumboksi jääneen Huilumies-Vesku Loirin yhdellä pisteellä. Suomi on siis ainoa maa, joka on hävinnyt euroviisuissa Afrikan maalle!
1983 Euroviisut järjestettiin ensi kertaa Saksassa, mistä tuli omaa lataustaan. Kansainväliseksi supertähdeksi noussut Ofra Haza lauloi kappaleen Hi, joka tulkittiin monella taholla poliittiseksi julistukseksi, koska se esitettiin juuri Münchenissä. Siinä laulettiin, että kaikista koettelemuksista huolimatta ”Minä olen elossa, ja Israelin kansa on elossa”
1989 Israel lähetti tenavaduon, 12-vuotiaan Gili-pojan ja 15-vuotiaan Osnat-tytön. Suomalaiset asuivat samassa hotellissa Israelin joukkueen kanssa, joten Mossadin agentit tulivat tutuiksi. Ihan leppoisia kavereita, jotka sijoittuivat aina huoneissa strategisesti. Aseistuksesta en kysellyt. Samana vuonna oli useita muitakin tenavalaulajia, mutta Israelin esitys oli kehnoin. Seuraavana vuonna euroviisujen esiintyjille tulikin 16 vuoden alaikäraja.
1991 Kuten iänikuiseen kaupunkiin Roomaan sopikin, koko kärkikolmikkoon liittyi uskonnollista ja poliittista jännitettä. Ykköseksi kiri norjalaisen helluntalaispastorin kanssa vielä naimisissa ollut kristitty Carola Häggkvist ja tasapistein kakkoseksi tuli Ranskaa edustanut tunisialainen muslimi Amina Annabi, joka laulullaan kritisoi USA:n aloittamaa Persianlahden sotaa. Israel sijoittui kolmanneksi suhteellisen sionistiskansallismielisellä kappaleella, jonka kertosäkeen loppu muistutti kovasti Usko Kempin Tulipunaruusuja.
1998 Israel nappasi voiton sukupuolensa vaihtaneen ”entisen miehen” Dana Internationalin esityksellä Diva, joka tietysti aiheutti kovaa kohua niin Israelissa kuin maailmallakin.
1999 Israelin yleisradio lopetti euroviisuista livemusiikin, eikä elävä orkesteri ole sen koommin palannut. Seuraavana vuonna Tukholman Globenissa euroviisuista tuli sellainen massatapahtuma, joka se tällä vuosituhannella on ollut.
Tukholmassa vuonna 2000 Israelin esiintyjät, yhtye nimeltä Ping-Pong, saivat Israelin yleisradion vihat niskaansa, koska he osana esitystään heiluttelivat Syyrian lippuja, joka jotenkin liittyi höpsön rakkauslaulun liennytyssanomaan. Heiltä väitettiin perittävän jopa matkarahat.
2005 Yllättäen Libanon ilmoittautui mukaan ja laulukin oli jo valittu, mutta osallistuminen sitten peruuntui, kun Libanonin TV:lle selvisi, ettei se voi sensuroida lähetystä kuten joskus menneinä vuosikymmeninä ja toisaalta kansalaisten pitäisi jopa antaa äänestää Israelin laulua. Libanonin lainsäädäntökin kielsi tämän eikä Libanonin TV:n toiveista huolimatta lakia ehditty muuttaa…
2007 Israelin laulu oli Helsingin euroviisuissa sensuurin hampaissa, koska Teapacks-yhtyeen Push the button -laulun koettiin osoittelevan liian suoraan Iranin ydinaseohjelmaa. Israelin esiintyjiin suhtauduttiinkin Suomen mediassa muistaakseni melko nuivasti. Sen sijaan Ukraina sai jo tuolloin laulaa ”Russia goodbye”.
2009 Israelia edusti ehkä hienoin liennytyslaulu There must be another way esittäjinään jemeninjuutalainen Noa ja palestiinalainen Mira Awad, jossa laulettiin myös hebreaksi ja arabiaksi.
2018 pulska komedienne Netta hankki Israelin neljännen euroviisuvoiton hauskalla kappaleella Toy. 2019 Tel Avivin viisujen finaalien alussa nähtiin kabbalisti Madonnan hämmentävä esitys, jota on laajasti pidetty jonkinlainen psykologisena ohjelmointina ja valepandemian esinäytöksenä.
2024 Israelia vaadittiin muuttamaan kappaleensa nimeä ja tekstiä, koska alkuperäinen teksti October Rain koettiin liian poliittiseksi kesken Gazan sodan. Malmön viisuissa tunnelma meni muutenkin ikäväksi, kun Hollannin edustaja diskattiin sittemmin liioiteltujen syytteiden takia, ja Gazan sota kiristi kaikkien hermoja. Israelilaisten joukkueen jäsenten, toimittajien ja selostajien käytöksestä euroviisupomo Martin Österdahl antoi kirjallista palautetta.
2025 ääntenlaskun johdosta Israel on nyt pilannut euroviisut lopullisesti, viiden maan yleisradioyhtiön mielestä ainakin. Toivoa vain sopii, että politikointi ei mene enää tätä ikävämmäksi urheilu- ja kulttuuritapahtumissa. Valitettavasti Gazan sota on houkutellut esiin liudan muusikoita ja aktivisteja, joita oikeasti euroviisut eivät kiinnosta tippaakaan. Euroviisujen politisointiin on useita syypäitä. TV-yhtiöiden viihdepomot eivät kaikki ole aina parhaita diplomaatteja kommunikoimaan ja ratkomaan ongelmia, kuten edellisetkin esimerkit osoittavat.
TUTKIMUKSIA
Israelissa on euroviisututkimuksessa pitkät perinteet. Gad Yair ja Daniel Maman tekivät Jerusalemin hebrealaiseen yliopistoon sosiologian tutkielman jo vuonna 1995, jossa he tarkastelivat erilaisia kulttuurisia blokkeja eri maiden raatien antamien pisteiden perusteella. ’Unite Unite Europe’ – The political and cultural structures of Europe as reflected in the European Song Contest. Sen perusteella Suomella ei ole ystäviä.
Israelissa on tehty lukuisia muitakin euroviisututkielmia. Israelin kansalliselle identiteetille Euroviisut ovat olleet ilmeisen tärkeä asia, niin kuin monelle muullekin pienelle kansakunnalle. Siksi niihin on suhtauduttu sellaisella ”veren maku suussa” -vakavuudella, joka Suomessakin on ollut vallalla.
Dafna Lemish on julkaissut mm. tutkimuksen My kind of campfire: The Eurovision Song Contest and Israeli homosexuals. “The ultimate sexual taboo in Israel is sex between Jews and Arabs, not sex between those of the same sex,” sanoo eräs toinen akateeminen tutkimus. On totta, että aktiivisissa euroviisufaneissa on runsaasti homoseksuaaleja ja Euroviisujen uusi nousu on rakentunut paljolti sateenkaariväen varaan.
LOPPUSANAT
Suomessa elää vankasti usko, että suomeksi ei voi euroviisuissa pärjätä. Epätoivomme kasvoi, kun peräti 2 vuotena peräkkäin voittajakappale oli pelkkää hebreaa. Sen sijaan monilta on unohtunut jo, että vielä puhelinäänestysaikanakin Dana International voitti hebreaksi 1998 ja 2004 Ukrainan Ruslana voitti puoliksi ukrainaksi ja niukasti kakkoseksi jäi serbiankielinen laulu. Tässä Bad English Karaoke Competitionissa, iskelmävoimistelun EM-kisoissa, kieli ja kansanmusiikkivaikutteet ovat osoittautuneet tärkeiksi erottumiskeinoiksi. Lordi mursi taian voittamalla vihdoin kisat, tuomalla pyrotekniikan euroviisuihin, ja omalta osaltaan monipuolisti euroviisujen tyylivalikoimaa, mutta lopullinen pommi oli, kun Käärijä voitti suomeksi laulamalla puhelinäänestyksen.
Sen sijaan vuonna popin suurvalta 2003 Iso-Britannia jäi nollille, mikä tulkittiin mielellään koko Euroopan protestiksi Persianlahden sodasta, mutta huomattavasti järkevämpi selitys on se, että Jemini-duon kauniimpi puolisko yksinkertaisesti onnistui laulamaan koko 3 minuuttia täysin nuotin vierestä. Politiikkaa halutaan valitettavasti nähdä sielläkin missä sitä ei ole.
Israel on kieltämättä tuonut kansallismielistä latausta ja politiikkaa euroviisuihin, mutta niin ovat muutkin. On ehkä ihan oikein, että Ukrainan räpbändin ei annettu kotikisoissa laulaa: ”Justshenko on presidenttimme”, eiköhän kavereita jo nyt moinen hävettäisi tai ainakin 10 vuoden päästä, mutta muuten EBU:n euroviisutyöryhmän herkkähipiäisyys ja hanakkuus kommentoida yhtä sun toista saavuttaa tragikoomisiakin piirteitä. Israelin laulua oltiin mediassa jo diskaamassa, vaikka sitä ei oltu vielä edes tuotantoryhmässä kuunneltu.
Kaiken huippu nähtiin Itävallassa, kun huippukoomikko Alf Poierin kappale Good old Europe is dying sensuroitiin varmuuden vuoksi jo karsinnassa muslimien tunteiden suojelemiseksi. EBU-herrojen onneksi kappale jäi karsinnan kakkoseksi vaikka saikin puhelinääniä lähesti tuplasti voittajaan verrattuna. Alf Poier muuten sijoittui vuoden 2003 viisuissa kuudenneksi ekologisella laulullaan: Weil Der Mensch Zählt, joka kampanjoi eläinten puolesta ihmistä vastaan.
Alf olisi laulanut: ”Es zogen einst die Christen mit dem Schwerte, es fielen einst Bomben auf Berlin. Und weil sich Mohamed so gut vermehrte, singt schon bald in Rom der Muezzin” ”Ennen kristityt paljastivat miekkansa ja pommit putoilivat Berliiniin, ja nyt Muhammed on lisääntynyt niin hyvin, että pian muezzinit laulavat rukouskutsuaan Roomassa!”
Hän suostui poistamaan säkeen loppuosan ja antoi lehdistötiedotteen: ”Perusteettomien väärinkäsitysten vuoksi olen taipunut korvaamaan kyseisen tekstinosan buddhalaisella hiljaisuudella. Puhuminen on vaikenemista, hopea on kultaa!”
Alf yritti nimenomaan tehdä islamofobiaa naurunalaiseksi, mutta poliittisesti korrektien hysteerikkojen vuoksi tätä huumoria ei saanut esittää edes Itävallassa. Olen itse koko elämäni joutunut vastaaviin tilanteisiin. Ironia ja satiiri ovat tekijälleen vaarallisia lajeja. Kun yleisradioyhtiöt alkavat tällä tasolla sensuroida taiteilijoita, ollaan hyvin vaarallisella tiellä.
Euroviisujen pitäisi olla se yksi ilta vuodesta, kun kokoonnumme iltanuotiolle kuuntelemaan ja katselemaan toistemme lauluja hyvällä mielellä. Silti sanan- ja ilmaisunvapauteen pitää puuttua todella harkiten, sillä kenelle tahansa voi loppujen lopuksi tulla paha mieli ihan mistä tahansa. Aina roiskuu kun räpätään. Mutta ehkä nyt olisi jo hyvä päättää idolini Alf Poierin sanoin: puhuminen on vaikenemista ja hopea on kultaa.
Petri Kaivanto
euroviisuhullu ja euroviisutoimittelija
Tilaa Posi TV TÄSTÄ.