Kansanäänestys päättyi sunnuntain vastaisena yönä, ja ääntenlaskun valmistuttua neuvottelujen jatkamista vastustava puoli vei voiton äänin 118 040 vastaan 105 339. Kyllä-puoli sai äänistä 47,2 prosenttia.
Äänestysprosentti oli korkea 82,5 prosenttia. Islantilaisten äänestyskäyttäytymiseen vaikuttivat erityisesti huolet kansallisen kalastus- ja maatalouselinkeinon tulevaisuudesta sekä yleiset rahahuolet.
Pääkaupunki Reykjavíkin alueella enemmistö äänesti neuvottelujen jatkamisen puolesta, mutta muissa osissa maata Ei-äänet olivat selvässä enemmistössä.
Islanti haki alun perin EU-jäsenyyttä talouskriisin jälkimainingeissa vuonna 2009. Maa kuitenkin keskeytti ja jäädytti liittymisneuvottelut omasta pyynnöstään vuonna 2013. Nyt järjestetyssä äänestyksessä ei siis päätetty suorasta jäsenyydestä, vaan siitä, olisiko nämä vanhat neuvottelut aloitettu uudelleen.
Islannin pääministeri Kristrún Frostadóttir linjasi tiedotustilaisuudessa, että Islannin hallitus kunnioittaa tulosta eikä aio edistää EU-jäsenyysneuvotteluja tällä vaalikaudella. Frostadóttir totesi, ettei tulos ollut takaisku, vaan ”voitto demokratialle”.
Eurooppalaisesta näkökulmasta päätöstä on luonnehdittu merkittäväksi mainetappioksi Euroopan unionille.
Euroeskeptisenä tunnettu brittimedia Daily Express korosti uutisensa otsikossa Brysselin kokemaa takaiskua. Daily Express muistutti että edelliset jäsenyysneuvottelut kuopattiin silloisen euroskeptisen hallituksen toimesta, ja tämä äänestys vahvisti linjan jatkuvan.
Britannian Reform UK -puolueen johtaja ja näkyvin Brexit-hahmo Nigel Farage onnitteli islantilaisia siitä, että he äänestivät ”itsenäisyytensä säilyttämisen puolesta”.
Ranskan Kansallinen liittouma -puolueen Marine Le Pen ylisti tulosta ja totesi sen muistuttavan ”itsestäänselvästä totuudesta: EU-jäsenyys ei ole jokaisen eurooppalaisen demokratian luonnollinen päämäärä”. Hän lisäsi äänestyksen osoittavan, että vaihtoehtoinen, vapaaehtoisuuteen perustuva suvereenien valtioiden Eurooppa on mahdollinen.
Saksan oikeistopopulistinen, euroskeptinen AfD-puolue yhtyi muiden eurooppalaisten oikeistoradikaalien rintamaan ja juhlisti Islannin tulosta onnistuneena iskuna ”Brysselin keskushallintoa” vastaan.
Saksan virallinen reaktio noudattaa tarkasti EU:n yhteistä, linjaa, mutta saksalaisessa mediassa ja analyyseissa tulosta pidetään merkittävänä takaiskuna. Saksa on perinteisesti ollut EU:n laajentumisen ja tiiviimmän integraation vahva tukija, minkä vuoksi Islannin ”Ei”-ratkaisu otettiin Berliinissä vastaan pettyneenä.
Euroopan unioni reagoi tulokseen hyvin vaitonaisesti. EU:n virallinen viestintä linjasi lyhyesti, että komissio ”ottaa vaalituloksen tiedoksi” ja ”kunnioittaa Islannin kansan valintaa”.
Virallisia julkilausumia suoremmin diplomaatit ovat myöntäneet pettymyksen. Eräs EU-diplomaatti kuvaili uutistoimisto Reutersille tulosta ”selväksi takaiskuksi Brysselille”. Eurooppalaisen Bruegel-ajatushautomon tutkija Jacob Funk Kirkegaard totesi BBC:n mukaan, että EU epäonnistui ”itsensä myymisessä” – unioni olisi halunnut vahvistaa rooliaan turvallisuuspelaajana arktisella alueella, ja tämä nähtiin hukattuna mahdollisuutena.
Muut saksalaiset ulkopolitiikan analyytikot, kuten saksalaisen Institut für Europäische Politik (IEP) -ajatushautomon tutkijat, olivat seuranneet äänestystä tiiviisti ja olivat samoilla linjoilla arvioiden että EU menetti mahdollisuuden vahvistaa strategista asemaansa arktisella alueella aikana, jona arktisen alueen kilpailu kiristyy.
Deutsche Wellen (DW) raportissa nostetaan esiin, että Islannin kieltäytyminen voi ruokkia yleistä EU-laajentumiskritiikkiä ja hidastaa muiden maiden intoa hakea unionin jäsenyyttä.
Pohjoismaiden reaktioissa on selvä jako EU-maiden — Suomi, Ruotsi, Tanska — ja EU:n ulkopuolisen Norjan välillä. Siinä missä unionin pohjoismaiset jäsenet noudattavat vaitonaista ja pettynyttä linjaa, Norjassa äänestystulosta seurattiin tiiviisti oman sisäpoliittisen EU-keskustelun vuoksi.
Norjalle Islannin ”ei” oli merkittävä helpotus. Jos Islanti olisi jatkanut neuvotteluja ja lopulta liittynyt EU:hun, Norja olisi jäänyt Euroopan talousalueella (ETA) yksin. Tämä olisi luonut Oslolle valtavan paineen arvioida uudelleen omaa suhdettaan Brysseliin.
Työväenpuolueen pääministeri Jonas Gahr Støre otti tuloksen vastaan rauhallisesti. Støren hallitus on jo aiemmin linjannut, ettei se edistä Norjan EU-jäsenyyttä tällä vaalikaudella. Islannin päätös antaa Norjan hallitukselle työrauhan pitää EU-keskustelu taka-alalla.
Ruotsalaisessa keskustelussa on analysoitu vahvasti sitä, miksi rikkaat ja hyvinvoivat Pohjoismaat eivät koe EU-jäsenyyttä houkuttelevaksi. Ruotsissa ymmärretään islantilaisten logiikka: Islanti soveltaa jo nyt noin 9 000 EU-säädöstä ETA-sopimuksen kautta, joten maassa koettiin, että pelkän päätöksenteko-oikeuden vuoksi ei kannata vaarantaa kansallisia kalastusvesiä, kertoo brittilehti The Guardian.
Tanskalle Islannin päätös oli herätys siitä, että Pohjois-Atlantin ja arktisen alueen hallinnassa katseet on suunnattava muihin foorumeihin kuin EU:hun. Tanska joutuu jatkossakin tasapainoilemaan Grönlannin, Färsaarten ja Islannin suhteissa pitkälti Naton ja kahdenvälisten sopimusten kautta, eikä Brysselin sateenvarjon alla.
Suomessa tulosta pidetään ennen kaikkea geopoliittisena ja turvallisuuspoliittisena menetyksenä sekä mainetappiona unionille.
Artikkelikuva Pxhere & Pxhere. Kuvankäsittely RS.
