Erityisen ongelmalliseksi tilanne on silloin, kun henkilö tekee pieniä freelance- tai projektitöitä. Työvoimaviranomaiset voivat alkaa selvittää toimeksiantojen määrää, työn jatkuvuutta ja sitä, täyttääkö toiminta yrittäjyyden tunnusmerkit, vaikka alan luonne voi olla sellainen, että vain ajoittaisia lyhyitä työtoimeksiantoja on. Useiden lyhyiden työjaksojen jälkeen henkilö voidaan tulkita päätoimiseksi yrittäjäksi, että työttömällä on yrityksenomaisesti ”toimeksiantoja”. Silloin työttömyyspäivärahaoikeus katkeaa kokonaan, vaikka työtulot eivät kattaisi edes perustoimeentuloa. Työttömästä, joka työllistää itsensä tulee taloudellinen väliinputoaja, joka venyttää pientä keikkatuloaan laskujensa maksamiseen.
Suojaosan poisto ei kannusta työntekoon
Suojaosan poistamisen jälkeen pienetkin työtulot vähentävät etuuksia nopeasti. Tällöin vastaanotetusta työstä saatava taloudellinen hyöty voi jäädä hyvin pieneksi Monen kokemus on, että järjestelmä tekee työllistymisestä ja työelämä aktiivisuudesta taloudellisesti vaarallista.
Työvoimapoliittisesti tilanne näyttäytyy ristiriitaisena. Julkisessa keskustelussa korostetaan työn vastaanottamisen tärkeyttä, yritteliäisyyttä ja omatoimista työllistymistä, mutta käytännön etuusjärjestelmä voi tulkita saman toiminnan ”riskiksi” tai merkiksi yrittäjyydestä. Tämä synnyttää epävarmuutta erityisesti aloilla, joilla työ on luonnostaan pirstaleista: media-, kulttuuri-, IT-, koulutus- ja tapahtuma-aloilla lyhyetkin toimeksiannot ovat normaali tapa tehdä työtä. TE-keskus alkaa tiedustella onko toimeksiantoja ”yrittäjänä” paljonkin ja arvioida freelanceriä yrittäjäksi.
Töitä ei uskalleta ottaa vastaan
Moni freelanceri kuvaa tilanteen johtavan passivoivaan vaikutukseen: töitä ei uskalleta ottaa vastaan, koska seurauksena voi olla kuukausien selvittelyprosessi työvoimapoliittisessa lautakunnassa, etuuksien viivästyminen, pienentäminen, tukien takaisinperintä ja koko toimeentulon romahtaminen alle edes peruslaskuista selviämiseen ja köyhyysrajan. Järjestelmän lähettävää ristiriitaista viestiä — työaktiivisuutta vaaditaan, mutta lyhytaikaisista työtehtävistä voidaan myös ”rangaista”.
Työn vastaanottamisen kuuluisi parantaa ihmisen taloudellista asemaa eikä koskaan vaarantaa taloudellista perusturvaa. Jos lyhyiden töiden tekeminen johtaa toimeentulon romahtamisen uhkaan, järjestelmä käytännössä kannustaa täyteen passiivisuuteen juuri silloin, kun henkilö yrittää omalla aktiivisuudella hankkia työtehtäviä, tehdä työtä ja parantaa talouttaan ja maksaa veroja.
Tilanne korostuu erityisesti aloilla, joilla työpaikat ovat vähentyneet esimerkiksi leikkausten tai rahoituksen supistumisen seurauksena. Työvoimaviranomaiset kannustavat työttömiä hyödyntämään omaa erityisosaamistaan ja verkostojaan aktiivisesti työllistymisen edistämiseksi.
Käytännössä tilanne voi edetä niin, että työnantaja tarjoaa yksittäisiä keikkaluonteisia tehtäviä ja maksuksi voidaan myös sopia laskutus palkkaamisen sijaan, jos kyseessä on lyhytaikaiset projektit. Työtön toimii tällöin TE-toimiston ohjeistuksen ja kannustuksen mukaisesti ja ottaa omilla verkostoillaan ja osaamisellaan hankkimansa työt vastaan. Tämän jälkeen kuitenkin arvioidaan, täyttääkö toiminta yrittäjyyden tunnusmerkit.
Seurauksena voi olla, että henkilö merkitään yrittäjäksi jo laskutettujen toimeksiantojen perusteella. Tämä voi siirtää henklön YEL-vakuutusvelvolliseksi, jossa pienituloinenkin toiminta voi tarkoittaa noin 300 euron kuukausittaista YEL- maksuvelvoitetta, vaikka todellinen työtulotaso ei kattaisi edes peruselinkustannuksia. YEL maksuihin ei keikkatöitä tekevällä ole varaa, varsinkaan kun mitään takeita töiden jatkumisesta ei ole. Samalla työttömyyspäiväraha voi päättyä kokonaan ja asumistukea voidaan pienentää ”yrittäjyyden” perusteella, vaikka laskutettava työtulo ei edes riittäisi vuokranmaksuun. Moni ei ole myöskään oikeutettu toimeentulotukeen, mikäli omaa säästöjä ja sijoituksia tai muuta omaisuutta.
Ristiriitainen ja vaikeasti ennakoitava järjestelmä
Kokonaisuudesta syntyy monen keikkatyöntekijän ja freelancerin kokema ristiriitainen ja vaikeasti ennakoitava järjestelmä, jossa aktiivisuus ja oman ammattitaidon käyttäminen voivat johtaa taloudellisesti heikompaan asemaan tai jopa talousahdinkoon kuin totaalinen passiivisuus.
Työvoimapalvelut kannustavat työllistymään omalla osaamisella ja verkostoilla, mutta jos työtön toimii tämän ohjeistuksen mukaisesti ja vastaanottaa yksittäisiäkin toimeksiantoja, seurauksena voi olla siirtyminen yrittäjästatukseen, YEL-maksuvelvollisuus, työttömyysetuuden päättyminen ja asumistuen pieneneminen. Näin muodostuu yhtälö, jossa lyhyetkin työjaksot voivat heikentää kokonaistuloja niin merkittävästi, ettei työstä saatava korvaus kata syntyviä edes peruskuluja kuten vuokra, sähkö ja ruoka.
Mainos
Freelancer merkittiin yrittäjäksi
PosiTv haastatteli freelancer-työntekijää, ja teki laskelmat työn vastaanottamisesta laskutuksella.
Nimettömänä haastatellun freelancerin talouden laskelma havainnollistaa tilannetta, jossa työtön yksinhuoltaja (kaksi lasta) ottaa vastaan 1000 euron kuukausittaisen laskutustyön. Lähtötilanteessa tulot ovat yhteensä 1521 euroa kuukaudessa, koostuen työttömyyspäivärahasta (590 euroa), asumistuesta (565 euroa), yhden alaikäisen elatustuesta (198 euroa) ja lapsilisästä (168 euroa). 18 vuotta täyttäneestä opiskelijasta ei makseta tukia, eikä kesätyötä ole löytynyt maan yleisen taloustilanteen takia.
Työn vastaanottamisen jälkeen TE-toimisto määritteli henkilön yrittäjäksi: työttömyyspäiväraha poistuu kokonaan ja asumistuki pienenee 480 euroon (-85euroa). Lisäksi tuloksi muodostuu 1000 euron kuukausittainen laskutus, mutta samalla henkilölle kohdistuu noin 300 euron YEL-maksuvelvoite.
Kun muutokset lasketaan yhteen, kokonaistulot ovat 1546 euroa kuukaudessa. Nettomuutos on vain noin +25 euroa verrattuna täystyöttömän erilaisista tuista koostuvaan lähtötilanteeseen (1521 euroa/kk). Käytännössä tulotaso jää lähes ennalleen, kun työn vastaanottamisen tuoma lisätulo kompensoituu etuuksien vähenemisellä, YEL-maksuvelvoitteella sekä yrittäjästatukselle laittamisella. Onko työllistymisessä laskutuspalvelun kautta taloudellisesti mitään järkeä, kun saman rahan saa tekemättä mitään? Kuitenkin pääministerin ymmärryksessä työnteko kannattaa aina.
Eduskuntapuheessa (2026) pääministeri Orpo:
-“Työn vastaanottaminen kannattaa aina. Työn pitää olla kannustavaa ja sen pitää olla palkitsevampaa kuin työttömyysturvalla tai sosiaalituella eläminen.”
Monet pienet yritykset näkevät työntekijän suoran palkkaamisen suurena taloudellisena sitoumuksena ja riskinä.
Suomessa laskutuspalvelut (esim. Ukko, Eezy jne.) ovat osa ns. kevytyrittäjyyttä, jossa henkilö voi laskuttaa ilman omaa yritystä. Kevytyrittäjyys on kasvanut nopeasti 2010–2020-luvuilla ja siitä on tullut yleinen tapa tehdä keikkatyötä ja hankkia sivutuloja. Laskutuspalvelussa lasku muunnetaan palkaksi ja maksetaan lakisääteiset kulut. Kuitenkin ristiriitaisesti TE keskus voi evätä perustoimeentuloa näiltä itseään omalla ammattitaidolla ja verkostoillaan työllistäviltä ”kevytyrittäjiltä”.
Toimeentulotuella ja täyspassiivisuudella tienaa paremmin kuin ahkeruudella
Toimeentulotuella tienaa Suomessa paremmin kuin freelancerinä ja keikkatyötä tekemällä ja ahkeruudella. Toimeentulotuella vastaava perhe saisi noin 1400 € perusosan sekä vuokran (esim. 900 €) ja muita asumiskulut erikseen maksettuina, jolloin kokonaisetuus vastaa noin 2100–2200 € kuukaudessa, mikä on huomattavasti korkeampi kuin monissa matalapalkkaisissa tai epävarmoissa laskutustöissä saatava nettotulo. Haastatellun työtä tekevän henkilön esimerkissä kokonaistulot ovat yli 500 euroa vähemmän kuin toimeentuloa saavalla, joista lisäksi maksetaan kaikki omat asumiskulut.
Kuitenkin aiemmin säästeliäisyys sijoittaminen ja aiempi ansainta on senkin saamiselle esteenä. Säästöt pitää yleensä käyttää ensin elämiseen ennen kuin toimeentulotukea myönnetään.
Miksi Suomen järjestelmä rankaisee työaktiivisuudesta ja säästeliäisyydestä, kun rahattomana ja täyspassiivisena saa enemmän rahaa? Haluaako Suomi kannustaa sosiaaliturvan hyväksikäyttöön ja toimettomuuteen? Summien ja laskelmien perusteella näin on.
