Pääministeri Petteri Orpo joutui Armeniassa tasapainoilutilanteeseen kommentoidessaan Suomen ilmatilan loukkausepäilyä sunnuntaina. Orpo sanoi Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille, ettei ukrainalaisten sotadroonien päätyminen Suomen ilmatilaan ole hyväksyttävää, vaikkakin Suomi jatkaakin Ukrainan sodan taloudellista tukemista.
Zelenskyi sanoi viestipalvelu X:ssä ehdottaneensa Orpolle, että maat syventäisivät yhteistyötään droonisopimuksella. Zelenskyi tarjosi Suomelle droonisopimusta, jossa Ukraina jakaisi teknologiaa, taistelukokemusta ja sodassa kehitettyä osaamista Suomen kanssa. Zelenskin mukaan Ukraina on valmis “vahvistamaan niitä, jotka ovat vahvistaneet meitä”, joka ensi alkuun kuulostaa kovin pyyteettömältä.
Orpo sanoi Ukrainan ehdottamasta droonidiilistä, että siihen suhtaudutaan avoimesti. Eli strategisella ja puolustusteollisella tasolla on Orpo sanoi Suomen olevan avoin yhteistyöhön Ukrainan kanssa. Hän myös kehui, että Ukraina on tällä hetkellä maailman kärkimaita drooniteknologiassa ja nykyaikaisessa sodankäynnissä.
Drooniasiassa tilanne on ristiriitainen. Suomi pyrkii viestimään, ettei se hyväksy alueellisen koskemattomuutensa loukkauksia, koska harhailevat räjähteillä lastatut sotadroonit ovat aiheuttaneet suomen kansalaisille vaaraa ja pudonneet hallitsemattomasti Suomen maaperälle. Samalla Zelesnkyi kuitenkin vetää Suomea syvemmälle puolustusteolliseen yhteistyöhön Ukrainan kanssa. Drooniteknologia ei ole enää vain puolustuspoliittinen kysymys, vaan laajempaa ja syvempää ja pitkäaikaisempaa geopoliittista sitoutumista ja sitouttamista Ukrainaan. Onko viisasta aloittaa sotaakäyvän maan kanssa on sotateollinen pitkäaikainen yhteistyö?
ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN:
Osta Posikaupasta
Kyse ei olisi pelkästä teknologiayhteistyöstä. Kyse olisi siitä, että Ukrainan sotatuotanto alkaisi juurtua Suomeen, ja siten itse Ukrainan sota juurtuisi Suomeen. Se on vahva ulkopoliittinen teko Venäjän suuntaan, jolla olisi seurauksia.
Ukraina hyötyy jo nyt laajasti eurooppalaisesta rahoituksesta, aseavusta ja poliittisesta tuesta. Jos drooniteollisuutta ja siihen liittyvää tuotantoa alettaisiin rakentaa Suomeen, Zelenskin hyötyminen ulottuisi syvemmälle Suomen rajojen sisälle. Ukraina saisi käyttöönsä turvallisen EU- ja Nato-maan tuotantoalustan, investointiympäristön ja teknologisen kumppanin lähellä Venäjän rajaa.
Suomen näkökulmasta tämä tarkoittasi, että maasta tulisi Ukrainan sotateollinen sivuvaunu Pohjois-Euroopassa. Tällainen kehitys sitoisi Suomen entistä tiukemmin Ukrainan sodan rakenteisiin myös taloudellisesti.
Jos droonitehtaita rakennetaan, tuotantolinjoja perustetaan, alihankintaketjuja syntyy, ja miljardiluokan investointeja tehdään poliittinen liikkumatila kaventuu väistämättä. Diplomaattisestikin perääntyminen muuttuisi vaikeaksi.
Valtio, joka rakentaa osan puolustusteollisesta kapasiteetistaan Ukrainan sodan ympärille, ei voi enää helposti ottaa etäisyyttä Ukrainan konfliktiin ilman merkittäviä taloudellisia ja strategisia seurauksia. Syntyy pysyvämpi rakenteellinen sitoutuminen sotaan. Suomi alkaisi näyttäytyä ulospäin yhä selvemmin osana Ukrainan sotataloudellista kokonaisuutta.
Suomi siirtyisi vähitellen tilanteeseen, jossa Ukrainan tukeminen ei olisi enää vain ulkopoliittinen valinta ja kansantaloudellinen kuorma, vaan osa kotimaista teollista infrastruktuuria. Tällöin poliittinen linja lukkiutuisi käytännössä vuosiksi eteenpäin.
Samalla Venäjän näkökulmasta Suomen asema voisi muuttua olennaisesti vielä vihamielisemmäksi. Vaikka länsimaissa puolustusteollinen yhteistyö nähdään normaalina strategisena toimintana, Moskova voisi tulkita suomalaisen-ukrainalaisen droonituotannon osaksi Ukrainan sotakapasiteettia. Erityisesti droonit ovat nousseet sodan näkyvimmäksi teknologiaksi ja symboliksi.
Turvallisuuspoliittisesti asetelma on poikkeuksellinen myös siksi, että Suomi on historiallisesti pyrkinyt välttämään liian näkyvää roolia vastakkainasettelussa. Nato-jäsenyyden jälkeen linja on muuttunut äänekkään -jopa kärkkään- puolia ottavaksi, mutta drooniteollisuuden syvempi kytkeminen Ukrainaan voisi merkitä toisenlaista syvempää sitoutumista. Silloin kyse ei enää olisi vain aseavusta tai poliittisesta tuesta, vaan pitkäkestoisesta teollisesta integraatiosta sodan ympärille rakentuvaan tuotantoon.
Hallitus ja yhteistyön kannattajat näkevät tilanteen kenties toisin. Ukraina on tällä hetkellä maailman kokenein droonisodankäynnin toimija, ja suomalainen puolustusteollisuus voisi hyötyä ukrainalaisesta osaamisesta. Samalla Suomi vahvistaisi omaa puolustuskykyään nopeasti ”muuttuvassa turvallisuusympäristössä”. Venäjän naapurissa sijaitseva maa ei voi jäädä sotateknologian kehityksestä sivuun.
Ilmatilaloukkausta koskeva tapaus tekee tilanteesta poliittisesti entistä hankalamman. Jos Ukrainaan liittyvät droonit päätyvät Suomen ilmatilaan samaan aikaan, kun keskustellaan drooniteollisuuden syventämisestä, hallituksen viesti näyttää ristiriitaiselta. Yhtäällä korostetaan kansallista turvallisuutta ja alueellisen koskemattomuuden loukkaamattomuutta, toisaalla rakennetaan pohjaa yhä tiiviimmälle yhteistyölle juuri saman sotateknologian ympärille.
Lopulta keskustelu koskee paljon enemmän kuin drooneja. Kyse on siitä, kuinka pitkälle Suomi on valmis sitomaan omaa talouttaan, puolustusteollisuuttaan ja diplomatiaansa Ukrainan sodan ympärille rakentuvaan geopoliittiseen kokonaisuuteen — ja kuinka pysyväksi tuo sitoutuminen ajan myötä muodostuisi.
MAINOS:
