Ukrainan turvallisuus- ja tiedustelupalvelu SBU:n ja sotilastiedustelu HUR:in agentit joutuivat rajuun keskinäiseen tulitaisteluun Kiovassa 2. syyskuuta 2026. Dnipron piirissä, Juri Šumskyi -kadulla tapahtuneessa välikohtauksessa haavoittui kolme HUR:n agenttia.
Ukrainalaismedia Kyiv Independentin mukaan yhteenotto liittyi Venäjän vapaaehtoisjoukkojen (RDK) apulaiskomentaja Stepan Kaplunovin katoamiseen ja epäiltyyn salamurha- tai sieppaushankkeeseen. RDK on sotilasyksikkö, joka koostuu Ukrainan puolella taistelevista venäläisistä ja toimii HUR:n alaisuudessa.
Ukrainalaismedia Kyiv Post uutisoi tulitaistelun alkaneen kun SBU:n agentit olivat suorittamassa etsintää ja tutkimassa Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n organisoimaksi väitettyä terrori-iskua/salamurhahanketta, jolloin joukko aseistettuja miehiä hyökkäsi heidän kimppuunsa ja pyrki estämään tutkintatoimet. SBU kutsui paikalle Alpha-erikoisjoukkonsa ja vastasi tuleen.
HUR:n erikoisyksikön komentaja puolestaan syytti SBU:ta Kaplunovin kaappaamisesta ilman virallisia syytteitä. HUR:n mukaan SBU:n miehet avasivat tulen aseettomia HUR:n edustajia kohti tilanteessa, jossa yritettiin sopia lakisääteisistä menettelyistä, kertoo UNN.
Paikalle saapui lopulta Ukrainan valtiontutkintavirasto (DBR), joka pakotti molemmat osapuolet laskemaan aseensa ja tyhjentämään lippaansa tutkinnan tieltä. UNN:n esittämä väite (ks. yllä) aseettomista HUR:in viranomaisista jää myöhempien selvittelyjen varaan.
Wall Street Journal (WSJ) tulkitsee välikohtauksen aiheuttaneen vakavaa poliittista haittaa Ukrainan hallinnolle ja nostaneen pintaan virastojen väliset valtataistelut.
Tapauksesta on käynnistetty laaja rikostutkinta, jota johtavat syyttäjänvirasto ja DBR. Myös presidentinkanslian päällikkönä toimiva entinen HUR-johtaja Kyrylo Budanov on vaatinut täysin puolueetonta selvitystä.
Toimittajan kommentti:
SBU toimii perinteisesti Ukrainan sisäisen turvallisuuden ja vastavakoilun parissa. Sillä on laajat poliisioikeudet ja raskaampi byrokraattinen koneisto.
HUR puolestaan toimii puolustusministeriön alaisuudessa ja keskittyy ulkomaantiedusteluun, sabotaaseihin ja puolisotilaallisiin erikoisoperaatioihin. Se on luonteeltaan ketterämpi ja toimii usein ”harmaalla alueella”. HUR:in uskotaan olleen osallisena Monacossa tehtyyn pommiattentaattiin, jonka tekijän hänet värvänneet myöhemmin teloittivat.
Sodan aikana molemmat virastot ovat laajentaneet toimintaansa, mikä on johtanut päällekkäisyyksiin, resurssikilpailuun ja syvään keskinäiseen epäluottamukseen.
Välikohtauksen keskiössä oleva Venäjän vapaaehtoisjoukot (RDK) on muodollisesti HUR:n alainen yksikkö, mutta se koostuu radikaaleista venäläisistä vapaaehtoisista. Tällaiset ”vieraslegioonat” ja erikoisyksiköt toimivat usein omien komentajiensa alaisuudessa löyhällä mandaatilla.
Kun SBU pidätti RDK:n apulaiskomentaja Stepan Kaplunovin, HUR koki tämän suoraksi hyökkäykseksi omaa suojattiaan ja valtapiiriään vastaan, ja lähetti paikalle omia aseistettuja miehiään ”hakeakseen omansa pois”.
SBU vastasi kutsumalla paikalle Alpha-erikoisjoukot ja avaamalla tulen.
Kadulla tapahtuva tulitaistelu, salaperäiset kaappaukset ja valtion virastojen välinen raju väkivalta muistuttavat suoraan mafiaklaanien tai jengien reviirisotia.
SBU:lla ja HUR:lla on vahva kytkös Nord Stream -kaasuputkien syyskuun 2022 sabotaasi-iskuun, sillä Saksan liittovaltion syyttäjänviraston ja kansainvälisten medioiden rikostutkinnat osoittavat iskun takana olleen ukrainalaisen kommandoryhmän. Erityisesti iskun pääsuunnittelijana pidetty evp-eversti Roman Tšervinskyi on toiminut urallaan sekä CIA:n tuella perustetussa SBU:n viidennessä direktoraatissa (erikoisoperaatiot) että myöhemmin HUR:n sotilastiedustelussa.
Saksan poliisin ja The Wall Street Journalin raporttien mukaan operaation suoran käskyn antoi Ukrainan silloinen asevoimien komentaja Valeri Zalužnyi. Kenttäkomentajana ja koordinaattorina toimi Ukrainan armeijan upseeri Serhii K., jota vastaan Saksa on nostanut viralliset syytteet. Raporttien mukaan presidentti Volodymyr Zelenski oli aluksi hyväksynyt suunnitelman, mutta yritti perua sen CIA:n vaatimuksesta.
Nord Stream 2 -putken rakentaminen maksoi noin 11 miljardia euroa, josta eurooppalaiset energiajätit — Uniper, Wintershall Dea, OMV, Engie ja Shell — rahoittivat puolet.
Räjäytystä edeltänyt ja sen sinetöimä kaasukriisi aiheutti EU-maille satojen miljardien eurojen tappiot. Suomen valtionyhtiö Fortum menetti noin 6,5 miljardia euroa saksalaisen tytäryhtiönsä Uniperin kautta. Uniper oli rahoittanut Nord Stream 2 -hanketta lähes miljardilla. Täydellisen konkurssin estämiseksi Fortum joutui syksyllä 2022 myymään Uniperin Saksan valtiolle pilkkahintaan.
Euroopan sähkömarkkinamallissa kallein tuotantomuoto — eli usein kaasuturbiinit — määrittää sähkön pörssihinnan. Nord Streamin tuhoamisen jälkeen Eurooppa ostaa Yhdysvalloista ja Qatarista 3-5 kertaa kalliimpaa, ja myös kalliimman logistiikan, nesteytettyä kaasua.
Putkiyhtiö Nord Stream AG yritti hakea länsimaisilta vakuutusyhtiöiltä 580 miljoonan euron korvauksia putkien tuhoutumisesta. Lontoon ylioikeus kuitenkin linjasi, että kyseessä oli sotatilaan kytkeytyvä sabotaasi, jota vakuutukset eivät korvaa, joten Venäjä ja sen kumppanit jäivät ilman korvauksia. Tämä on syytä muistaa Ukrainan ja EU:n hakiessa korvauksia sodan päättymisen jälkeen nähdäkseen kuinka tasapainoinen — tai tasapainoton — oikeuden vaaka on.
Alexander StubbtotesiEuropean Pravdan haastattelussa: ”Ja siksi minä esimerkiksi ajattelen, että lopulta meillä pitäisi olla Ukrainan EU-jäsenyys ja NATO-jäsenyys. Ja sanon tämän siksi, koska ajattelen, että Ukrainan arvopohja on Euroopassa.”
