Työpaikoilla esiintyvä häirintä ja kiusaaminen eivät ole pelkästään yksilöiden välisiä ongelmia, vaan niillä on laajoja vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Asiantuntijoiden mukaan ilmiö lisää sairauspoissaoloja ja voi johtaa jopa työkyvyttömyyteen, mikä kuormittaa sekä työyhteisöjä että julkista taloutta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreessa blogikirjoituksessa korostetaan, että kiusaamisen juuret ulottuvat syvälle ihmisen käyttäytymiseen. Biologi ja neurologi Robert M. Sapolskyn mukaan ihmisillä on luontainen taipumus jakaa ympäristö “meihin” ja “heihin”, mikä voi synnyttää vihamielisiä asetelmia myös työelämässä.
Ilmiö ei ole uusi. Jo lapsuudessa muodostetaan ryhmiä ja vastakkainasetteluja, vaikka kyse olisi vain leikistä. Sama mekanismi voi kuitenkin aikuisena johtaa vakavampiin seurauksiin, jos sitä ei tunnisteta ja hallita.
Tutkija Pekka Korkala painottaa, että kiusaamiseen puuttuminen edellyttää ymmärrystä sen taustalla olevista tarpeista. Hänen mukaansa pelkkä sääntöjen laatiminen ei riitä, vaan tarvitaan keinoja, jotka tekevät kiusaamisesta kannattamatonta ja sosiaalisesti epätoivottavaa.
Asiantuntijoiden mukaan tehokkain tapa ehkäistä häirintää on vaikuttaa koko työyhteisöön, ei pelkästään yksittäisiin kiusaajiin. Ryhmän merkitys korostuu: kun enemmistö sitoutuu yhteisiin normeihin ja puuttuu epäasialliseen käytökseen, kiusaamisen mahdollisuudet vähenevät.
Keskeistä on myös luoda työpaikoille vahva kulttuuri, jossa jokaisen oikeus hyvinvointiin nähdään itsestään selvänä. Tällöin kiusaaminen ei ole vain sääntöjen rikkomista, vaan koko yhteisön arvojen vastaista toimintaa.
Kirjoituksen mukaan sosiaalinen paine voi toimia tehokkaana ja rakentavana keinona ohjata käyttäytymistä. Kun kiusaamista ei enää hyväksytä ryhmässä, sen harjoittaminen käy vaikeaksi ja lopulta kannattamattomaksi.
Asiantuntijat muistuttavat, että kiusaamisen ehkäisy ei ala yksilöstä vaan ryhmästä. Vasta kun työyhteisö toimii yhtenäisesti häirintää vastaan, voidaan ilmiötä vähentää pysyvällä tavalla.
