Kaakkois-Suomen poliisilaitos tiedotti eilen 9.12. poikkeuksellisesta rikoksesta, jossa suunnitellusti väkivaltaa käyttäen vapautettiin sijoitusyksikössä asunut alaikäinen nuori. Teko kuvastaa laajempaa ilmiötä, joka huolestuttaa poliisia: vakavan väkivallan yleistyminen alaikäisten sijoituspaikoissa.
– Virkamiehen vastustaminen, pahoinpitely, vahingonteko. Laiton uhkaus. Huumausaineiden käyttörikos, luettelee poliisipäällikkö Ari Karvonen.
Nämä ovat osa yleisimpiä rikosnimikkeitä, joita Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella on kirjattu kaikissa tekojen vakavuusasteissa viimeisen neljän vuoden ajalta alaikäisten sijoitusyksiköistä.
– Väkivalta- ja huumausainerikokset ovat aina yhteiskunnallisesti vakavasti otettavaa rikollisuutta.
Kaakkois-Suomessa sijoitusyksiköihin liittyvien rikosilmoitusten määrä, joissa epäiltynä tekijänä on alaikäinen, on kasvanut merkittävästi viimeisen neljän vuoden aikana, ja ne ovat lähes kaksinkertaistuneet vuosien 2024 ja 2025 välillä. Lisäksi poliisin hälytystehtävien määrä sijoitusyksiköissä on suhteessa korkea, etenkin Kymenlaakson alueella, missä määrä on tuplaantunut vuosien 2022 ja 2025 välillä.
– Meillä poliisissa on kasvava huoli etenkin väkivallan lisääntymisestä ja normalisoitumisesta alaikäisten sijoitusyksiköissä.
Poliisipäällikkö Karvosen mukaan kyse on niin lastensuojelun henkilökunnan kuin yksiköissä asuvien nuorten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Siis myös vakavasti oirehtivan nuoren itsensä osalta.
– Useassa tapauksessa yksi vakavasti oirehtiva nuori aiheuttaa levottomuutta ja pelkoa koko sijoitusyksikössä, ja altistaa muut väkivallalle joko sillä uhkailemalla tai käyttämällä väkivaltaa. Näin ei voi olla.
Poliisipäällikön mielestä sijoitusyksiköiden henkilökunnalle tarvitaan tulevaisuudessa laajemmat toimivaltuudet puuttua alaikäisten toimintaan: ensi vuodelle suunniteltu lastensuojelulain uudistus tulee poliisin näkökulmasta tarpeeseen. Mahdollinen lakimuutos toisi mukanaan henkilökunnalle oikeuden muun muassa tehdä turvatarkastuksia, selvittää mahdollista päihteiden käyttöä, ottaa haltuun alaikäisten tavaroita tai rajoittaa niiden käyttöä sekä rajoittaa liikkumisvapautta tilanteissa, joissa henkilö aiheuttaa vaaraa itselleen tai muiden turvallisuudelle.
– Moni vakava tilanne olisi ollut estettävissä, jos sijoitusyksikön henkilökunnalla olisi ollut riittävät toimivaltuudet ja keinot puuttua tilanteisiin tai ennalta estää niitä.
Nyt suunnitelluilla rajoituksilla pyritään ensisijaisesti turvaamaan sijoitetun lapsen turvallisuus. Mitä arkipäiväisemmäksi esimerkiksi vakava väkivalta alkaa sijoitusyksiköissä käymään, sitä paremmat toimivaltuudet on henkilökunnalla oltava puuttua siihen.
– Ellei tilannetta saada muutettua, olemme pian tilanteessa, että väkivallan uhka alkaa vaikuttamaan sijoituspäätösten tekemiseen. Tällaisesta on jo viitteitä.
Käsissämme on vyyhti, jossa ei ole voittajia
Nyt esitetyllä lainsäädännöllä pyritään nyt vastaamaan nimenomaan tilanteisiin, joissa lapsella on vakava päihde- ja/tai rikoskierre tai korkea riski joutua muihin vaarallisiin tilanteisiin. Poliisipäällikkö Karvonen on pohtinut paljon sitä, mitä tapahtuu, jos lainsäädäntöä ja lastensuojeluviranomaisten toimivaltaa ei muuteta.
– Poliisilla on ikävä kyllä jo olemassa näkymä siihen, mihin suuntaan kehityskulku vie. Jos väkivaltaisesti käyttäytyvää alaikäistä ei saada riittävin viranomaistoimin pysymään poissa ongelmista, todennäköisyys aina vain vakavampien rikosten tekemiseen kasvaa.
– Käsissämme on vyyhti, jossa kärsijöinä ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret.
Tärkeä näkökulma on myös se, että monesti nuoret, jotka aiheuttavat eniten häiriötä sijoitusyksiköissä ja oirehtivat vakavimmin, poistuvat luvatta sijaishuoltopaikasta tai jättävät palaamasta sinne. Näiden nuorten osalta on olemassa tutkimustietoakin siitä, että he joutuvat myös itse helpommin rikoksen uhreiksi.
– Tutkimustieto osoittaa, että niin sanotut hatkanuoret joutuvat muita useammin myös itse vakavien rikosten uhriksi. Puhumme esimerkiksi vakavista seksuaalirikoksista sekä siitä, että nuoria hyväksikäytetään ja pakotetaan mukaan rikolliseen toimintaan.
Väkivalta, päihteet ja rikoskierteeseen joutuminen on monelle nuorelle mahdoton katkaista ilman viranomaisten riittävää puuttumista. Jokainen viranomainen tekee sen oman toimivaltansa puitteissa.
Poliisilla on oma, selkeä roolinsa sijoituspaikasta luvatta poistuneiden nuorten auttamisessa: annamme virka-apua lastensuojeluviranomaisille nuoren palauttamisessa tai jos luvatta poistunut nuori on välittömässä ja vakavassa vaarassa, on poliisilla velvollisuus ja toimivaltuudet palauttaa hänet sijoitusyksikköön.
Palveluketjun yhtenäisyys mietityttää
Poliisipäällikkö Ari Karvonen toivoo laajaa ja perusteellista yhteiskunnallista keskustelua viranomaisten mahdollisuuksista puuttua nuorisorikollisuuteen ja nuorten oireiluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Asian korjaaminen vaatii sekä muutoksia lainsäädäntöön että viranomaisille tiukempia keinoja puuttua alaikäisten toimiin ennalta. Ehkä myös kokonaiskuvan uudelleen pohtimista.
– Jokaisella viranomaisella on oma vastuualueensa nuoren asioiden palveluketjussa, mutta kuka katsoo isoa kuvaa, että tämä ketju varmasti toimii? Onko kaikilla sama tieto ja samat tavoitteet oirehtivan nuoren osalta?
Tällä hetkellä vastuu jakaantuu usealle toimijalle: hyvinvointialueet: sosiaali- ja terveyspalvelut, kunnat: koulu, nuorisotyö, poliisi: rikosvastuu sekä kolmas sektori. Vaarana on, että palveluketjut eivät ole yhtenäisiä, päätöksenteko hidastuu ja nuori ”putoaa väleihin”.
– Kun poliisi kohtaa nuoren, jonka elämässä lainvastaiset teot ovat jo monesti arkipäivää, niin kyllähän siinä pakostakin miettii, olisiko tämä polku ollut ennalta estettävissä jo aiemmin.
Poliisipäälliköllä on aitiopaikka seurata poliisilaitoksen alueen kehitystä niin poliisitoiminnan kuin viranomaisyhteistyön näkökulmasta.
– Minun näkökulmastani vaikuttaa siltä, että nykyisessä järjestelmässä kukaan ei omista kokonaisuutta ja nuori ei saa yhtenäistä hoitoa tai tukea. Viranomaiset kyllä pyrkivät hoitamaan asioita, mutta kenelle kuuluu nuorten ongelmien ennalta estäminen? Tästä meidän pitäisi mielestäni puhua enemmän.
Toimittaja
Juha Korhonen
