Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan parisuhdesurmat ovat Suomessa väkilukuun suhteutettuna yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Ilmiö on herättänyt huolta asiantuntijoiden keskuudessa, sillä käytettävissä oleva tieto ei vielä riitä selittämään eroja maiden välillä. THL korostaa, että syitä ja tehokkaita ehkäisykeinoja on tutkittava nykyistä perusteellisemmin.
THL:n tuoreiden tietojen mukaan lähisuhdeväkivallasta viranomaisille tehdyt ilmoitukset kasvoivat hieman edellisvuodesta. Erityisesti naisiin kohdistuneen väkivallan määrä lisääntyi, ja suurin osa uhreista oli edelleen naisia. Asiantuntijoiden mukaan viranomaistilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä suuri osa väkivallasta jää edelleen piiloon. Varhainen tunnistaminen ja puuttuminen nähdään keskeisinä keinoina estää vakavampia tekoja.
Vuonna 2024 viranomaisille tuli tietoon 13 tapausta, joissa nykyinen tai entinen puoliso surmattiin. Väkilukuun suhteutettuna määrä on korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä herättää kysymyksiä yksilöllisistä, sosiaalisista ja rakenteellisista tekijöistä sekä siitä, kuinka tehokkaasti Suomessa onnistutaan tunnistamaan vakavan väkivallan riskit ajoissa.
THL esittää, että Suomeen tulisi perustaa erillinen toiminto, joka keskittyy lähisuhdesurmien taustojen ja ehkäisykeinojen järjestelmälliseen selvittämiseen. Vastaavia käytäntöjä on jo useissa muissa maissa. Tällaisen selvitystyön avulla voitaisiin oppia menneistä tapauksista ja kehittää keinoja, joilla tulevia henkirikoksia voidaan ehkäistä. THL:n mukaan ennaltaehkäisy vähentäisi inhimillistä kärsimystä ja toisi myös taloudellisia säästöjä pitkällä aikavälillä.
Väkivaltaa kokeneille tarkoitetut tukipalvelut, kuten turvakodit, Seri-tukikeskukset, auttavat puhelinpalvelut ja moniammatilliset riskinarviointiryhmät, ovat monin paikoin raportoineet asiakasmäärien kasvusta tai pysymisestä aiempien vuosien tasolla. Tämä viittaa siihen, että palveluihin hakeutuminen on parantunut, vaikka tarve avulle on edelleen suuri.
THL:n mukaan Suomen korkea parisuhdesurmien taso edellyttää laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja konkreettisia toimia. Parisuhdeväkivalta ei ole pelkästään rikosoikeudellinen kysymys, vaan laaja sosiaalinen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii tiivistä yhteistyötä viranomaisten, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä järjestöjen välillä.