Vuonna 2022 valehtelusta tuli uusi normaali.
Poliitikot valehtelivat, media rakensi narratiiveja, sota riehui ja kauheus täytti uutisvirran. Tässä ilmapiirissä maamme poliittinen johto teki historiallisen ratkaisun: Suomi liittoutui yksipuolisesti Yhdysvaltojen kanssa – saamatta vastineeksi mitään konkreettista.
Nyt korjaamme satoa.
Donald Trump on palannut valtaan, ja kyyti on kylmää Euroopalle – mutta erityisen kylmää Suomelle.
Meille myytiin DCA-sopimus, NATO-jäsenyys ja lupaukset turvallisuudesta. Todellisuudessa nämä ovat tässä ajassa täysin merkityksettömiä. Yhdysvallat lätkii tulleja Euroopan niskaan, ilmoittaa avoimesti, mitä alueita se katsoo omikseen, ja kohtelee liittolaisiaan kertakäyttötavarana. Tämä on se “syvin ja turvallisin liittolaisemme”.
Tämän varjolla Suomi alkoi uhitella suurvalloille – erityisesti Venäjälle, lievemmin Kiinalle ja muille BRICS-maille – täysin vailla omaa liikkumatilaa tai todellista selkänojaa. Trump on tehnyt täysin selväksi, ettei Eurooppa kiinnosta häntä muuten kuin vallattavana alueena tai neuvottelukohteena. Silti täällä esitetään, että olemme turvassa.
Kysymys kuuluu:
Miten maamme media ja poliitikot aikovat selvitä kuiville tästä historiamme suurimmasta ulkopoliittisesta epäonnistumisesta?
Jos Suomessa vallitsisi oikeudenmukaisuus, tämä ei olisi mahdollista. Mutta jostain syystä tässä maassa saa valehdella, johtaa ihmisiä harhaan ja tehdä umpisurkeita päätöksiä koko kansakunnan tulevaisuudesta ilman, että kukaan joutuu vastuuseen.
Pitäisikö vastuu sitten siirtää kansalle?
Mielestäni kyllä.
Jos kansa sallii sen, että tuhoisat poliitikot saavat tehdä päätöksiä, jotka ajavat maan umpikujaan, vastuu kuuluu lopulta myös äänestäjille. Aina vedotaan siihen, että “poliitikot kyllä tietävät” ja “kansan ei tarvitse tietää”. Tämä ei enää toimi.
Virheet ovat liian vakavia, liian jatkuvia ja liian kohtalokkaita. Jos kansa hyväksyy tämän, pitäisi samalla luoda käytäntö, jossa ne, jotka ovat toimineet maatamme vastaan tai tukeneet näitä päätöksiä, joutuvat myös vastuuseen. Väitämpä, että silloin myös äänestäjien vaatimustaso nousisi – ja vaalilupauksista alettaisiin pitää kiinni.
Entä media?
Suomen media pitäisi rakentaa käytännössä uudelleen. Moraalittomat tyhjäntoimittelijat saarnaavat “yleisestä edusta”, samalla kun he buustaavat vain narratiiviin sopivia juttuja, rakentavat klikkiotsikoilla roskaa ja ylistävät sitä, mikä kulloinkin on sallittua.
Tuntemattomassa sotilaassa on kohtaus, joka sopisi hyvin koko suomalaiseen mediakenttään:
“Upotetaan.”
—
Juha Korhonen
Tilaa Posi TV Tästä
