Yhdysvaltalaisena ihmisoikeusjuristi ja Anti Globalist International-järjestön perustaja Reggie Littlejohn varoitti, että digitaalinen identiteetti, CBDC, tekoäly ja valvontainfrastruktuuri muodostavat yhdessä “kontrolliverkon” Hän esittää valvontainfrastruktuurin uhkana vapaudelle ja viittaa mahdollisuuteen, että järjestelmä normalisoituu asteittain.
-”Kun digitaalinen valvontajärjestelmä on kerran käytössä, vastustus voi olla mahdotonta, koska taloudellinen ja sosiaalinen toiminta voidaan estää.”
Hän esittää, että digitaalinen identiteetti ei ole pelkkä tunnistusjärjestelmä, vaan järjestelmä, joka voi yhdistää kaikki yksilön digitaaliset jäljet yhdeksi profiiliksi; maksutiedot, sijainnin, terveystiedot, sosiaalisen median ja käyttäytymisdatan. Kokonaisdata ihmisestä mahdollistaa yksilön käyttäytymisen arvioinnin ja kontrollin.
Littlejohn esitti varoituksena Kiinan, missä digitaalinen henkilöllisyys ja sovellus kokoavat yhteisarviona kaiken tiedon ihmisestä: kasvojentunnistus, reaaliaikainen sijainti, asuinpaikka, työ, sosiaalisen median viestit, internet-ostot, hakuhistoria, terveystiedot ja rikoshistoria. Sosiaalinen luottojärjestelmä voi rajoittaa pääsyä palveluihin, liikkumiseen ja omaan rahaan.
Hän huomauttaa myös 15 minuutin kaupunkimallista ja ns älykaupungeista, joita hän kuvaa valvontainfrastruktuurin osaksi, joissa liikkumista voitaisiin teknisesti rajoittaa digitaalisen rahan, valvonnan ja fyysisten valvonnan yhdistelmällä.
Littlejohn varoittaa myös Oracle-yhtiönLarry Ellisonin tekoälyvisiosta, jossa kamerat, poliisin kehokamerat ja sensorit yhdistyvät tekoälyyn, joka analysoi kaikkea ja kaikkia reaaliajassa, jopa yksityisiä tilojakin. Yhteiskunnasta tulisi jatkuvan valvonnan järjestelmä, jossa ihmisten käyttäytymistä ohjataan automaattisesti pysymään ”parhaassa käytöksessään”. Tekoäly voisi myös ohjata turvallisuustoimia, kuten droonien käyttöä konfliktitilanteissa.
-”Ihmiskunta on tienhaarassa. Jos kansainvälisesti yhteentoimivat digitaaliset henkilöllisyydet muuttuvat pakollisiksi, ihmiskunta voi ajautua digitaaliseen vankileiriin”
Sosiaalisen median viestien seuraaminen tekoälyn ja pakollisten digitaalisten henkilöllisyyksien avulla voidaan rajoittaa sanavapautta, varoittaa Littlejohn. Jos ilmaistaan mielipiteitä, jotka vallassa olevat tahot määrittelevät vääräksi tiedoksi, disinformaatioksi tai vihapuheeksi, yksilöt voidaan vaientaa sosiaalisessa mediassa. Yksilöt voidaan myös sulkea pois omilta luottokorteilta ja pankkitileiltä, kuten Kanadan rekkakuskien mielenilmauksessa tapahtui.
Taloustietelijän varoitus keskuspankkirahasta: ”kaikki diktatuurit ovat aina halunneet keskittää valtaa”.
Taloustieteilijä Richard Werner varoitti siitä, että digitaalisten tunnistus- ja maksujärjestelmien yhdistäminen keskittää rahajärjestelmän. Digitaalisen identiteetin, pankkijärjestelmien ja CBDC:n (keskuspankkiraha) yhdistyminen voi muuttaa maksuliikenteen ja taloudellisen toiminnan hallintaa digitaalisessa ympäristössä.
Werner sanoo, että keskuspankkien digitaalisten valuuttojen merkitys on rahan käytön ohjelmoitavuus. Hän sanoo, että kyse on järjestelmästä, jonka avulla voidaan ohjata ja rajoittaa yksilöiden taloudellista toimintaa. Digitaalinen identiteetti ja CBDC muodostavat yhdessä järjestelmän, joka ulottuu kaikkeen yksilön toimintaan. Hän viittaa myös Brasilian CBDC-kokeiluihin ja sanoo, että niissä on jo tekninen kyky jäädyttää tilejä ja estää transaktioita.
Mainos
Werner varoitti keskitetystä pankkisysteemistä ja keskuspankkirahasta: ”kaikki diktatuurit ovat aina halunneet keskittää valtaa”.
Wernerin mukaan keskuspankit ovat ottamassa roolia, joka murtaa perinteisen pankkijärjestelmän ja tuo rahan suoraan viranomaisten hallintaan, jossa keskuspankki on samaan aikaan “tuomari ja pelaaja”. Hän torjuu keskitetyt instituutiot ja esittää ratkaisuksi hajautettua pankkijärjestelmää.
Werner varoittaa myös yksityisen omaisuuden tokenisoinnista, sekä luonnonvarojen kuten veden ja ilman tokenisoinnista. Digitaalisen ID n avulla olisi Wernerin mukaan mahdollista alkaa myös rajoittaa tai rahastaa ilmaisilla asioilla kuten ilma ja vesi.
Pandemia oli testialusta digitaaliselle rajoittamiselle
Mikrobiologian professori Martin Harich ennakoi, että digitalisaatio terveydenhuollossa on liittyy valvontajärjestelmän laajenemiseen. Digitaalinen potilastieto ja rokotetodistukset ovat esimerkkejä järjestelmästä, jossa terveysdata yhdistetään hallinnolliseen kontrolliin. Harich sanoo, että koronapandemiaa käytettiin testialustana digitaalisten rajoitusjärjestelmien käyttöönotolle ja pandemian aikana otettiin käyttöön toimenpiteitä, jotka johtivat kansalaisten oikeuksien kaventumiseen. Terveyden ja pelon yhdistelmä toimi keinona hyväksyttää laajoja yhteiskunnallisia rajoituksia, ja että päätöksenteko siirtyi demokraattisen kontrollin ulkopuolelle.
Harich viitaa WHO:n pandemiasopimuksiin ja kansainvälisiin terveysjärjestelyihin ja sanoo, että niiden kautta voidaan keskittää päätösvaltaa yksittäisille toimijoille.
Vapauden luonne muuttuu datan ja algoritmien mukaisiksi
Tom Lausen esittää, että digitaalinen identiteetti yhdistää hajanaisen datan yhdeksi järjestelmäksi, jossa ihmisen käyttäytymistä voidaan analysoida ja ennustaa. Kun identiteetti toimii keskuspisteenä, kaikki elämän osa-alueet voidaan liittää yhteen ja päätöksenteko siirtyy vähitellen järjestelmille. Tämä muuttaa vapauden luonnetta: pääsy palveluihin ja valintoihin määräytyy uudella lailla datan ja algoritmien kautta. Samalla data muuttuu keskeiseksi taloudelliseksi resurssiksi ja vallan välineeksi, erityisesti tekoälyn kehityksessä.
Ratkaisuksi hän korostaa lainsäädännöllisiä rajoja, vapaaehtoisuutta, oikeutta analogisiin vaihtoehtoihin ja läpinäkyvyyttä. Lisäksi tarvitaan tietoisuuden lisäämistä ja tilaa ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ilman jatkuvaa digitaalista seurantaa.
EU:lla ei ole oikeudellista valtaa myöntää digitaalista identiteettiä, koska se ei ole valtio
Lakimies Mike Kirs kuvaa digitaalisen henkilöllisyyden järjestelmänä, joka toimii ihmisen digitaalisena kaksoisolentona ja jonka käyttöönotosta jäsenvaltiot voivat hänen mukaansa kieltäytyä. EU ei ole valtio eikä sillä ole oikeutta myöntää henkilöllisyystodistusta.
Hänen mukaansa järjestelmä voi yhdistää laajasti tietoja, erityisesti terveystietoja, jolloin pääsy tietoihin laajenee viranomaisille ja yrityksille. Hän sanoo, että digitaalisen henkilöllisyysjärjestelmän rakensi ryhmä nimeltä ID2020, jossa toimii mm Rockefeller-säätiö, Microsoft, Accenture – pankkien ja teknologiayhtiöiden muodostaman kartelli.
Kirs korostaa, että järjestelmä voi johtaa laajaan kontrolliin ja että sitä vastaan tulisi toimia lisäämällä tietoisuutta, etsimällä vaihtoehtoista tiedonvälitystä ja medioita. Hän kehottaa olemaan ottamatta digitaalista henkilöllisyyttä käyttöön.
