Joulu on Suomessa ollut vuosisatoja valon ja toivon juhla keskellä pimeintä talvea. Se on yhdistetty perheeseen, rauhaan ja kristillisiin perinteisiin. Jouluvirret koulun joulujuhlissa, Enkeli taivaan tai Maa on niin kaunis yhdessä laulettuina, jouluevankeliumi luettuna, joulukuusi koristeltuna. Nämä eivät ole vain uskonnollisia rituaaleja vaan osa suomalaista kulttuuriperintöämme, joka yhdistää sukupolvia.
Nykyään tilanne on aika rajusti muuttunut. Monissa kouluissa ja erityisesti päiväkodeissa perinteisiä joululauluja ja virsiä vältellään, jotta kukaan ei ”loukkaantuisi”. Joulujuhlista on poistettu kristillisiä elementtejä ja tilalle on tullut neutraaleja tonttu- ja metsäteemoja. Jopa joulujuhlia on siirretty pois kirkosta koulun omiin tiloihin. Opetushallitus ohjeistaa, että yksittäinen virsi on ”sallittu” kulttuuriperinteenä, mutta monet koulut ja päiväkodit tasapainoilevat varovaisesti – joskus virsi jopa soitetaan taustalla ilman yhteislaulua, jotta vältetään kiistat.
Vanhemmat vaativat uskonnottomia juhlia ja jotkut ovat jopa saaneet korvauksia kun lapsi on ”altistunut” Jeesuksesta laulaville lauluille mikä on aivan absurdia ainakin minun mielestäni.
Päiväkodeilla ja kouluilla on erityisen tärkeä rooli suomalaisten perinteiden välittämisessä ja kunnioittamisessa. Ne ovat paikkoja, joissa lapset oppivat ensimmäistä kertaa yhteisiä tapojamme, laulavat yhdessä vanhoja lauluja ja kuulevat tarinoita joulun merkityksestä. Kun nämä paikat luopuvat perinteistä peläten valituksia, katkeaa kulttuurinen ketju ja lapset kasvavat ilman yhteyttä omaan historiaansa ja identiteettiinsä.
Minusta vanhemmilla on tässä valtava vastuu – meidän aikuisten täytyy aktiivisesti opettaa lapsillemme perinteitä kotona. Laulaa kauniita joululauluja, jouluvirsiä, lukea jouluevankeliumia yhdessä. Kuunnella harrasta tai iloista joulumusiikkia. Koristella kuusi yhdessä ja kertoa, miksi joulu on meille tärkeä. Joulun sanoma ei saa unohtua koska joulun tärkein viesti ihmisille on Rauha ja sitä ihminen tässä ajassa kaipaa enemmän kuin koskaan.
Jos koulu ja päiväkoti eivät sitä tee, on kotien kannettava vastuu, jotta perinteet eivät katoa vaan siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Miksi joulua halutaan rajoittaa tai jopa ”kieltää” kouluissa, mutta vieraiden uskontojen juhlia sallitaan vapaammin? Suomessa jouluperinteitä pidetään usein ”uskonnollisina” ja niitä karsitaan yhdenvertaisuuden nimissä, vaikka ne ovat syvässä suomalaisessa kulttuurissa. Samaan aikaan ramadanin aikana koulut huomioivat muslimioppilaiden paastoa. He saavat jäädä pois ruokailusta, järjestetään vaihtoehtoisia tiloja ja eid-juhlan takia myönnetään poissaoloja ilman merkintää. Koulut tekevät yhteistyötä perheiden kanssa, jotta vieraat tavat mahtuvat arkeen. Mutta yhteinen aamuhartaus on poistettu ja minusta se oli hieno tapa aloittaa päivän opiskelut.
Miksi oma enemmistön perinne sensuroidaan varovaisuussyistä, mutta vähemmistöjen uskonnollisia käytäntöjä tuetaan aktiivisesti? Eikö yhdenvertaisuus tarkoita sitä, että suomalaista kulttuuriperintöä saa juhlia ylpeästi, ilman pelkoa loukkaamisesta? Ja miksi suomalainen itse alistuu tähän hiljaa eikä puolusta omaa suomalaista identiteettiään ja perinteitään? Moni pelkää leimautumista rasistiksi tai suvaitsemattomaksi, jos puolustaa jouluvirsiä koulussa tai kristillisiä symboleja julkisella paikalla.
Valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa sekä myös päättäjien taholta korostetaan jatkuvasti ”suvaitsevaisuutta” ja ”monikulttuurisuutta” mutta se tuntuu usein tarkoittavan vain omaan kulttuuriin kohdistuvaa itseinhoa ja alistumista. Suomalainen häpeää itseään jostain kummallisesta syystä ja on oppinut olemaan hiljaa, ettei joudu syyllistetyksi. Emme vaadi kunnioitusta omalle perinnöllemme samalla tavalla kuin vaadimme sitä muilta. Onko tämä todella suvaitsevaisuutta vai omien juurien hylkäämistä?
Sama ilmapiiri näkyy Euroopan joulutoreilla. Perinteiset markkinat, joissa on glögiä, piparkakkuja ja jouluvaloja, ovat nyt ympäröity betonisilla esteillä, poliisiautoilla ja vartijoilla. Turvatoimet ovat tiukentuneet erityisesti Saksassa ja Ranskassa viime vuosien islamististen terrori-iskujen ansiosta joissa autoilla ajettiin väkijoukkoon aiheuttaen kaaosta ja jopa ihmishenkien menetyksiä.
Ei ollut enää itsestäänselvää että sai turvallisesti viettää joulun aikaa torilla niinkuin ennen.
Tänä vuonna monet torit avautuivat taas vahvasti vartioituna. Valvontakameroita, tarkastuspisteitä ja raskaita esteitä.
Uhka on todellinen ja se varjostaa ihmisten joulun viettoa.
Miksi kristittyjä symboleja kantavat torit joutuvat linnoittautumaan, kun pelätään väkivaltaa? Emme saa viettää joulua rauhassa ilman jatkuvaa pelkoa. Joulu ei pitäisi olla vain kaupallinen krääsäjuhla – lahjoja, alennuksia ja pinnallista glitteriä. Haluaisin takaisin sen aidon, perinteisen suomalaisen joulun. Kouluihin ja päiväkoteihin virret ja evankeliumi, toreille avointa iloa ilman äärimmilleen kiristettyjä turvatoimia.
Joulurauhan julistus, sauna, kinkku ja yhdessä laulaminen. Se on meidän perintöämme, joka tuo valoa pimeään. Suojellaan sitä ylpeästi – kouluissa, päiväkodeissa, kodeissa ja toreilla – ennen kuin se katoaa lopullisesti.
Ilman perinteitä olemme juurettomia ja menetämme esi-isiemme jättämän henkisen perinnön.
Marjaana Virtanen
