Venäjän propagandasta on puhuttu helmikuusta 2022 lähtien lähes päivittäin ja osittain ihan aiheellisestikin. Siitä on kuitenkin tullut käsite, jolla perustellaan sensuuria, oikeutetaan vapaan median vaientaminen ja leimataan jokainen kriittinen ääni ”Putinin trolliksi”.
Informaatiosota
Analyysi | Näin media johti suomalaisia harhaan Ukrainan sodasta
Samuel Gryning
·
Lukuaika 13 min
Samaan aikaan kun suomalaiset uutistoimitukset ovat olleet paljastavinaan ”Kremlin disinformaatiota”, ne ovat itse toimineet täsmälleen saman propagandakoneiston osana – vain toisella puolella rintamaa. Ne ovat antaneet näkyvyyttä vääriksi paljastuneille sankaritarinoille, toistaneet todentamattomia syytöksiä, haudanneet epämiellyttäviä tosiasioita ja vaienneet, kun niiden levittämät narratiivit ovat romahtaneet.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tässä laajassa analyysissä käymme läpi 15 propagandatapausta, jotka suomalainen valtamedia on joko itse tuottanut tai kritiikittömästi levittänyt – ja kertoo, mitä jokaisesta jätettiin kertomatta.
Nämä tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.
Ghost of Kyiv – suomalaismedia antoi näyttävän alustan fiktiiviselle sankarille
Sodan toisena päivänä, 24. helmikuuta 2022, sosiaalisessa mediassa alkoi levitä tarina ”Kiovan haamusta” – salaperäisestä MiG-29-hävittäjälentäjästä, joka oli muka pudottanut kuusi venäläiskonetta sodan ensimmäisten tuntien aikana. Ukrainan entinen presidentti Petro Porošenko twiittasi kuvan ”ässälentäjästä” ja vahvisti tarinan. Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU levitti sitä Telegramissa.
MTV Uutiset julkaisi 26.2.2022 jutun otsikolla ”Onko Ukrainan taivaalla lentävä ’Kiovan haamu’ totta vai tarua?” ja upotti mukaan videon.
Ilta-Sanomat seurasi perässä otsikolla ”Kiovan aave pitää yllä ukrainalaisten toivoa ja taistelutahtoa”.
On reilua todeta, että MTV:n jutussa mainittiin hahmon olevan ”kuvitteellinen sankari” ja videon olevan peräisin Digital Combat Simulator -pelistä. Mutta kysymys kuuluu: miksi tästä tehtiin ylipäätään uutinen?
Otsikko, video, ingressi ja kuvitus loivat kokonaisvaikutelman, joka antoi legendalle huomattavasti enemmän uskottavuutta kuin sille kuului. Jutun sisällä ollut varaus hukkui spektaakkelin alle. Tämä on klassinen propagandatekniikka: annetaan valheelle näkyvyys ja alusta, ja piilotetaan totuus epämääräiseen muotoiluun jutun sisään. Myöhemmin Ilta-Sanomat paljasti Ukrainan ilmavoimien myöntäneen hahmon olevan ”kollektiivinen legenda” – mutta tässä vaiheessa tarina oli jo tehnyt tehtävänsä.
Mitä jätettiin kertomatta: Se, miksi valtamedia ylipäätään osallistui fiktiivisen sankaritarinan levittämiseen – ja miksi korjausta ei koskaan julkaistu yhtä näyttävästi kuin alkuperäistä juttua.
Käärmesaaren ”sankarit” – kuolleiksi julistetut, jotka olivatkin elossa
Helmikuun 24. päivänä 2022 venäläinen sotalaiva lähestyi Mustallamerellä Käärmesaarta ja vaati 13 ukrainalaista rajavartijaa antautumaan. Vartijoiden vastaus: ”Venäläinen sotalaiva, painu vittuun!” – nousi välittömästi Ukrainan suurimmaksi propagandavoitoksi. Presidentti Zelenskyi julisti kaikki 13 kuolleiksi ja ilmoitti myöntävänsä heille Ukrainan sankarin arvonimen.
Suomalainen media kiiruhti välittömästi julistamaan sankarikuolemaa. MTV Uutiset kertoi vasta 28.2.2022 – neljä päivää myöhemmin – että ”Käärmesaarta vartioineet sotilaat ovat elossa”. Siihen mennessä sankarikuolemanarratiivi oli ehtinyt kiertää maailman ja suomalaisenkin yleisön.
Mitä jätettiin kertomatta: Venäjä ilmoitti jo hyökkäyspäivänä, että rajavartijat olivat antautuneet ja heidät oli otettu vangeiksi. Zelenskyillä oli tämä tieto, tai hänen olisi pitänyt se olla. Siitä huolimatta hän jatkoi kuolintarinaa. Suomalainen media ei kysynyt, miksi Ukrainan presidentti kiirehti julistamaan sankarikuolemaa ja mitaleja ennen kuin asiaa oli varmistettu. Vartijat vapautettiin myöhemmin vankienvaihdossa – he eivät olleet sankarivainajia, vaan antautuneita sotavankeja.
Mariupolin synnytyssairaala – kaksi naista, kaksi tarinaa, ja se mitä suomalaismedia jätti kertomatta
Maaliskuun 9. päivänä 2022 Venäjä iski Mariupolin sairaalaan. Länsimedia täyttyi kuvista, joissa raskaana olevaa naista kannettiin paareilla raunioista. Kuvasta tuli yksi sodan ikonisimmista – todiste venäläisestä julmuudesta.
Helsingin Sanomat uutisoi 14.3.2022 naisen ja hänen vauvansa kuolemasta. Yle kertoi 9.3.2022 Venäjän iskeneen ”lastensairaalaan” ja ”synnytysosastoon”. MTV Uutiset julkaisi saman tarinan.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Kaksi eri naista, kaksi eri tarinaa. Paareilla kuvattu nainen oli Iryna Kalinina, 32, joka myöhemmin kuoli vammoihinsa ja jonka lapsi menehtyi – tämän dokumentoi muun muassa World Press Photo -säätiö. Mutta toinen sairaalassa ollut nainen – kauneusbloggaaja Marianna Vyshemirskaya – antoi myöhemmin haastattelun, jossa hän kertoi sairaalan olleen tyhjillään potilaista ja Ukrainan armeijan hallussa. AP uutisoi Vyshemirskayan kertoneen haastattelussa, ettei hän itse nähnyt kuka iskun teki tai mistä se tuli, ja että sairaalassa oli sotilaita.
Mikä on propagandaa tässä: Suomalainen media esitti tapahtuman yksiselitteisenä ”Venäjä pommitti synnytyssairaalaa täynnä potilaita” -tarinana. Vyshemirskayan kertomusta sairaalan tyhjyydestä ja sotilaiden läsnäolosta ei käsitelty suomalaisessa mediassa lainkaan. Kalininan kuolema on kiistaton tragedia – mutta se ei kumoa Vyshemirskayan kertomusta sairaalan todellisesta tilasta ennen iskua. Molemmat tarinat olisi pitänyt kertoa.
Butšan verilöyly – mitä tiedetään, mitä ei, ja mitä suomalaismedia jätti kysymättä
Huhtikuun alussa 2022 maailma näki kuvia Butšan kaduilla lojuvista siviilien ruumiista. Syytös oli välitön ja yksiselitteinen: Venäjän joukot olivat teloittaneet satoja siviilejä. Helsingin Sanomat julisti 3.4.2022: ”Vetäytyvien venäläisten jäljiltä paljastuu yhä karmeampia raakuuksia”.
Pääministeri Sanna Marinia siteerattiin: ”Emme sulje silmiämme, emme vaikene, emme unohda”. HS jatkoi 4.4.2022 otsikolla ”Butšan tuho nousi sodan keskipisteeseen”.
Mitä tiedetään: Venäjän joukot pitivät Butšaa hallussaan 4.3.–30.3.2022. Kun ukrainalaisjoukot palasivat ja toimittajat pääsivät paikalle, kaduilta löytyi kymmeniä ruumiita. Human Rights Watch dokumentoi teloitustyyppisiä surmia, kidutuksen merkkejä ja sidottuja käsiä. HRW haastatteli 37 ihmistä, tutki fyysisiä jälkiä ja analysoi satelliittikuvia. Satelliittikuvissa näkyy ruumiita vastaavia kohteita Jablonska-kadulla jo maaliskuun puolivälissä, jolloin Butša oli kiistatta Venäjän hallinnassa – Reuters raportoi tästä 5.4.2022. HS siteerasi 5.4.2022 New York Timesin juttua samoista satelliittikuvista ”todisteena” sille, että ruumiit olivat kaduilla jo venäläisaikana.
Mitä ei tiedetä – ja mitä suomalaismedia ei kysynyt: Venäjän joukot poistuivat Butšasta 30.3.2022. Ukrainan joukot saapuivat 31.3.–1.4. Ukrainan poliisi ilmoitti aloittavansa ”puhdistusoperaation” 2.4.2022. Laajalle levinneet kuvat ruumiista julkaistiin 2.–3.4. — eli noin kolme päivää venäläisten lähdön jälkeen. Tämä herättää kysymyksen: mitä kaupungissa tapahtui niiden kolmen päivän aikana, kun ukrainalaisjoukot olivat jo paikalla mutta kansainväliset toimittajat eivät vielä?
Useilla ruumiilla näkyi valkoisia käsivarsinauhoja – HRW:n haastattelemien asukkaiden mukaan venäläiset määräsivät siviilejä käyttämään niitä, mutta ukrainalaiset joukot käyttivät myös valkoisia nauhoja tunnistautumiseen. Ruumiiden ympärillä ei monissa kuvissa näkynyt verta, mikä herättää kysymyksen siitä, ammuttiinko heidät juuri niillä paikoilla. Ukrainan poliisin omalla Telegram-videolla 2.4. näkyi, kuinka poliisi ampui siviiliasuista miestä, jolla oli venäläinen talvitakki.
Ongelma ei ole se, etteikö Butšassa olisi tapahtunut kauheuksia. Ongelma on se, että suomalainen media ei koskaan esittänyt näitä kysymyksiä. Se hyväksyi Ukrainan version tapahtumista kritiikittä ja täydellisenä – vaikka tapahtumien ajoituksessa, yksityiskohdissa ja todisteiden ketjussa on aukkoja, jotka ansaitsisivat tulla tutkituiksi.
On totta, että HRW:n tutkijat tekivät todennäköisesti perusteellista työtä. Mutta on myös totta, että he saapuivat paikalle vasta ukrainalaisten joukkojen palattua ja liikkuivat Ukrainan viranomaisten valvonnassa. Yksikään tutkimus, joka olisi päässyt paikalle ilman Ukrainan viranomaisten valvontaa ja kuullut molempia osapuolia, ei ole vahvistanut teloituksia. Tämä ei tarkoita, ettei teloituksia tapahtunut – se tarkoittaa, että todisteiden ketju ei ole aukoton, ja että rehellinen journalismi edellyttäisi tämän toteamista.
HS ei ole koskaan julkaissut kriittistä analyysiä Butšan tapahtumien aukkokohdista. Se ei ole kysynyt, miksi ruumiit kuvattiin vasta päiviä venäläisten lähdön jälkeen. Se ei ole selvittänyt, mitä ”puhdistusoperaatio” tarkoitti. Se ei ole kertonut poliisin omasta videosta. Ja juuri tämä – kysymysten esittämättä jättäminen – on propagandan tunnusmerkki.
Kramatorskin rautatieasema – ohjus, jonka alkuperästä ei ole varmuutta
Huhtikuun 8. päivänä 2022 Kramatorskin rautatieasemalle osui kaksi ohjusta, ja ainakin 50 siviiliä kuoli. Yle uutisoi välittömästi otsikolla ”Ohjusisku pakolaisia täynnä olevalle rautatieasemalle Ukrainassa – ainakin 50 kuollut” ja syytti Venäjää. Ylen toinen artikkeli 1.5.2022 kuvaili ”Venäjän ampumia Tochka-U-ohjuksia” ja ”rypälepommeja”. MTV Uutiset seurasi samaa linjaa.
Mitä jätettiin kertomatta: Ohjuksen jäänteissä näkyi sarjanumero, joka viittasi ukrainalaiseen Tochka-U-ohjukseen. Molemmilla osapuolilla oli tätä ohjustyyppiä käytössään. Human Rights Watchin ja SITU Researchin laaja tutkimus päätyi siihen, että ”näyttö viittaa vahvasti Venäjän joukkoihin” – analyysi perustui yli 200 kuvaan ja videoon, satelliittikuviin, iskujälkiin ja ohjuksen jäänteisiin. Mutta tutkijat käyttävät tietoisesti ilmausta ”viittaa vahvasti” – eivät ”todistaa”.
Tämä on koko pointti. Suomalainen media esitti syyllisyyden varmana faktana (”Venäjä ampui”), vaikka kyse on todennäköisyysarviosta. Sarjanumero ei yksin osoita laukaisijaa – Neuvostoliitossa valmistettuja ohjuksia on useiden maiden varastoissa. Yle kyllä mainitsi Venäjän kiistävän iskun, mutta tämä kehystettiin ”väitteenä, jonka todenmukaisuutta ei voida vahvistaa” – samalla kun Ukrainan versio esitettiin vahvistettuna tosiasiana. Journalistisesti rehellinen otsikko olisi kuulunut: ”Ohjusisku tappoi 50 – osapuolet syyttävät toisiaan”.
”Lapsikaappaukset” – ICC:n pidätysmääräys, joka perustui yksipuoliseen aineistoon
Maaliskuussa 2023 Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi pidätysmääräyksen Vladimir Putinista ja lasten oikeuksien komissaari Maria Lvova-Belovasta ”ukrainalaisten lasten laittomasta siirtämisestä”. Helsingin Sanomat uutisoi 17.3.2023 pidätysmääräyksestä. Ilta-Sanomat kertoi kertoi ”ukrainalaisten lasten laittomasta siirtämisestä Venäjän miehittämiltä alueilta”. Yle meni pisimmälle – se uutisoi jo 13.3.2023 ”Venäjän sotilaiden kaappaavan lapsia lastenkodeista ja suoraan vanhempien käsistä”.
Mitä jätettiin kertomatta: Venäjä evakuoi lapsia aktiiviselta sota-alueelta – samoilta alueilta, joilta Ukrainan oma hallitus oli määrännyt siviilit evakuoitavaksi. Ero oli suunta: länteen päin = ”evakuointi”, itään päin = ”kidnappaus.” On totta, että YK:n tutkintakomissio dokumentoi tapauksia – se kertoo haastatelleensa 2 433 henkilöä ja varmistaneensa 1 205 lapsen siirtämisen. Komissio kertoo, että 80 % dokumentoiduista lapsista ei ollut palannut. Mutta on myös totta, että Venäjä kieltäytyi yhteistyöstä komission kanssa – komissio lähetti 39 pyyntöä, joihin ei vastattu. Tämä tarkoittaa, että komissio kuuli vain toista osapuolta. ICC:n koko todistusaineisto ei ole julkinen – emme tiedä, mitä siinä on.
Suomalainen media ei tarjonnut tätä kontekstia. Se ei kertonut, että osa lapsista palautettiin. Se ei kertonut, että Venäjä ei osallistunut tutkimukseen. Se ei erotellut tilapäistä evakuointia ja pitkäaikaista siirtämistä – erottelua, jonka YK:n oma raportti tekee. Tämä on propagandan rakenteellinen piirre: monimutkainen todellisuus pelkistetään hyvä–paha-asetelmaksi.
Viljavarkaudet – AP:n tutkimus ja sen aukot
Toukokuussa 2022 suomalaismedia täyttyi uutisista, joiden mukaan Venäjä ”varastaa” Ukrainan viljaa. Yle julkaisi 11.5.2022 laajan artikkelin otsikolla ”Ukrainan viljaa katoaa sotasaaliina Venäjälle – maan viranomaiset uskovat, että tarkoituksena on aiheuttaa nälänhätä”. Myöhemmin Yle kertoi AP:n ja PBS:n tutkimukseen viitaten Venäjän varastaneen viljaa ”yli 500 miljoonan euron edestä”.
Mitä jätettiin kertomatta: AP:n ja PBS Frontlinen tutkimus oli perusteellinen – siinä seurattiin yli 30 aluksen liikkeitä, yhdistettiin satelliittikuvia, AIS-paikannustietoja ja lastaustapahtumia. Tutkimus osoitti, että viljaa kuljetettiin Venäjän miehittämiltä alueilta. Mutta tutkimus ei osoittanut, että jokaisen viljatonnin alkuperäinen omistaja olisi pakkolunastettu – se osoitti, että viljaa liikkui.
Sotatilassa omistusoikeus on monimutkainen kysymys. Kun omistajat pakenevat ja vilja jää siiloihin, kuka saa myydä sen? Miehityslaki kieltää yksityisomaisuuden anastamisen – mutta viljan kohtalo sota-alueella ei ole mustavalkoinen kysymys. Suomalainen media esitti sen sellaisena. Yhtään kriittistä analyysiä AP:n tutkimuksen rajoituksista ei julkaistu. Ukrainan oma maatalouskorruptio – hyvin dokumentoitu ilmiö jo ennen sotaa – vaiettiin täysin.
Mainos
Zaporizhzhian ydinvoimala – yksipuolista syyttelyä ilman todisteita
Zaporizhzhian ydinvoimala on ollut Venäjän hallussa maaliskuusta 2022 lähtien. Siitä lähtien suomalaismedia on toistanut Ukrainan narratiivia: Venäjä ampuu voimalaa, Venäjä vaarantaa ydinturvallisuuden. Yle uutisoi 28.12.2022 Zelenskyin lausunnon: ”Kukaan terroristi maailmassa ei ole koskaan uskaltanut tehdä ydinvoimalalle sitä, mitä Venäjä tekee juuri nyt”. Helsingin Sanomat raportoi tammikuussa 2026 tulitauosta voimalalla mainitsematta, että myös Ukraina on tulittanut aluetta.
Mitä jätettiin kertomatta: IAEA:n johtaja RafaelGrossi on toistuvasti kieltäytynyt nimeämästä syyllistä – kumpikin osapuoli ampuu. Venäjä hallitsee itse voimala-aluetta; miksi se haluaisi tuhota hallussaan olevan laitoksen? Ukraina hallinnoi Nikopolin aluetta, josta osa iskuista on todennäköisesti laukaistu. Suomalaisessa mediassa tämä monimutkaisuus pelkistettiin aina muotoon ”Venäjä vaarantaa ydinturvallisuuden”. HS raportoi 5.6.2026 välikohtauksesta, jossa loukkaantui venäläisiä miinanraivaajia – Venäjän syytös Ukrainaa kohtaan mainittiin, mutta kehystettiin ”Venäjän väitteenä”.
”Venäjän talous romahtaa” – ennuste, joka ei koskaan toteutunut
Keväällä ja kesällä 2022 suomalaismedia toisti päivittäin narratiivia: pakotteet romahduttavat Venäjän talouden, rupla on arvoton, Venäjä ajautuu konkurssiin. Yle, HS, IS ja MTV siteerasivat kritiikittä Joe Bidenin lausahdusta ”rupla on melkein välitöntä raunioitumista”. Asiantuntijat ennustivat 10–15 prosentin talousromahdusta.
Mitä jätettiin kertomatta: Venäjän talous supistui vain noin 2,1 % vuonna 2022. Rupla vahvistui – tosin Venäjän keskuspankin poikkeustoimien, kuten pääomakontrollien ja korkean ohjauskoron tukemana. Öljyn ja kaasun hinnannousu toi Venäjälle ennätystuloja. Intia, Kiina ja globaali etelä jatkoivat kauppaa. IMF joutui myöhemmin myöntämään ennusteensa olleen täysin väärässä. Suomalainen media ei koskaan julkaissut näkyvää ”myönsimme olleemme väärässä” -artikkelia – vaikka ”romahdus”-ennusteita oli julkaistu kymmenittäin.
”Venäjältä loppuvat ohjukset” – kuukausittainen mantra
Kuukaudesta toiseen vuosina 2022–2023 Yle, HS ja IS toistivat länsimaisiin tiedustelulähteisiin perustuvia väitteitä: ”Venäjältä loppuvat tarkkuusohjukset”, ”ohjusvarastot tyhjennetty”, ”Venäjä joutuu käyttämään vanhentunutta kalustoa”. Samaa toistettiin tankeista, tykistöammuksista ja drooneista.
Mitä jätettiin kertomatta: Ohjusiskut jatkuivat ja kiihtyivät koko sodan ajan. Venäjä siirtyi massatuotantoon ja moninkertaisti ohjustuotantonsa, hankki komponentteja pakotteista huolimatta ja täydensi iskujaan iranilaisilla drooneilla. CSIS huomautti jo vuonna 2023, ettei Venäjältä todennäköisesti lopu ohjukset sananmukaisesti, vaan iskujen määrä riippuu tuotannon ja kulutuksen suhteesta. Kun ennuste ei toteutunut, se vain siirrettiin seuraavaan kuukauteen – ja media toisti sen yhtä kritiikittömästi kuin edelliselläkin kerralla.
Nord Stream – syyllinen oli ”Venäjä”, kunnes ei enää ollutkaan
Syyskuussa 2022 Itämeren pohjassa räjähtivät Nord Stream 1 ja 2 -kaasuputket. Suomalainen media – Yle, HS ja muut – toisti länsimaisten johtajien syytöksiä: ”Venäjä räjäytti omat putkensa”. Vaihtoehtoisia selityksiä ei käsitelty vakavasti.
Mitä jätettiin kertomatta: Helmikuussa 2023 Pulitzer-palkittu tutkiva journalisti SeymourHersh julkaisi raportin, joka osoitti sormella Yhdysvaltoja ja Norjaa – tosin perustuen nimettömään lähteeseen, jota ei ole riippumattomasti vahvistettu. Kesään 2026 mennessä ukrainalaisyhteydestä on tullut vakavasti otettava tutkintalinja: Saksan syyttäjät ovat asettaneet syytteeseen ukrainalaisen entisen sotilaan ja väittävät ryhmän toimineen Ukrainaan liittyvien tahojen toimeksiannosta. Asiaa ei ole ratkaistu tuomioistuimessa. Suomalainen media vaikeni Hershin raportista lähes täysin. Kun sitä käsiteltiin, se kehystettiin ”kiistanalaisena” – täsmälleen päinvastoin kuin alkuperäiset Venäjä-syytökset, jotka hyväksyttiin faktana ilman minkäänlaisia todisteita.
Sora 2 ja AI-itkevät ukrainalaissotilaat
Marras-joulukuussa 2025 sosiaalisessa mediassa levisi massiivisesti OpenAI:n Sora 2:lla generoituja videoita, joissa ukrainalaiset sotilaat itkevät, antautuvat ja valittavat pakkovärväystä. NewsGuardin tutkimus paljasti, että Sora 2 tuotti valheellista sisältöä, kun siltä pyydettiin – testissä palvelu suostui tuottamaan 16 väärää väitettä 20:stä.
Länsimedia – DW, NBC News, NewsGuard – tuomitsi videot ”venäläisenä disinformaationa”. Tämä on sinänsä totta. Mutta samalla se paljastaa propagandakoneiston rakenteellisen vinouman: venäläiset AI-videot ovat ”disinformaatiota”, mutta ukrainalaiset videot esitetään autenttisina, vaikka Ukrainalla on täsmälleen sama motiivi tuottaa manipuloitua sisältöä. Pakkovärväys on Ukrainassa hyvin dokumentoitu ilmiö – mutta siitä raportointi leimataan ”Putinin propagandan levittämiseksi”.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
AI-”ukrainalaiset” auktoriteettihahmot – teollistettu tuotanto
Toukokuussa 2026 ukrainalainen tutkiva media Hromadske, analytiikkayritys LetsData ja tiedusteluryhmä Molfar Intelligence Institute dokumentoivat laajan kampanjan, jossa AI-generoituja ”ukrainalaisia sotilaita” ja muita hahmoja käytettiin levittämään propagandaa ukrainalaiselle yleisölle.
Tapaus kehystettiin yksinomaan ”venäläisenä operaationa”. Kukaan ei kysynyt: jos Venäjä tuottaa teollistetusti AI-propagandaa, miksi oletamme ettei Ukraina ja länsi tee täsmälleen samaa? Molfarin tunnistamat AI-videoiden tunnusmerkit – epäluonnollinen räpyttely, huuliääni-epäsynkronointi, mikroilmeiden puute – pätevät yhtä hyvin kumman tahansa osapuolen materiaaliin.
Länsimaiset faktantarkistajat tutkivat vain venäläistä materiaalia. Tämä epäsymmetria itsessään on propagandan rakenteellinen osa.
Köyhdytetty uraani – pelottelua ja kaksoisstandardeja
Heinäkuun 6. päivänä 2026 Venäjän suuren ohjusiskun jälkeen Kiovaan levisi väitteitä, että Vyshneven kaupungissa oli räjähtänyt ”NATO:n köyhdytettyjä uraaniammuksia” ja että Kiovan asukkaat ”hengittävät uraania”. Ukrainalainen StopFake ja länsimedia kiistivät väitteet – SaveEcoBotin säteilymittaukset olivat normaaleja.
Mutta tässä on kaksoisstandardi, joka paljastaa propagandakoneiston logiikan: samat tahot, jotka nyt korostivat ettei köyhdytetty uraani aiheuta säteilyvaaraa, ovat aiemmin varoittaneet köyhdytetyn uraanin kauhuista, kun sitä on käytetty Irakin ja Serbian kaltaisissa konflikteissa. Vuonna 2023, kun Britannia ja USA lähettivät köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia Ukrainaan Challenger 2 -vaunuihin, tämä esitettiin ongelmattomana ”normaalina panssariammuksena”. Täysin vaarattomaksi ainetta ei pidä kuvata – sen kemiallinen myrkyllisyys on todellinen riski – mutta median valikoiva huolestuneisuus on silmiinpistävää.
NYT:n Kursk-raportti – kun yksikin artikkeli näytti sodan toisin
Heinäkuun 12. päivänä 2025 The New York Times julkaisi raportin Kurskin alueelta otsikolla ”A Landscape of Death: What’s Left Where Ukraine Invaded Russia”. Toimittaja Nanna Heitmann vietti kuusi päivää rintamalla venäläisen Akhmat-erikoisyksikön saattamana ja kuvasi sodan tuhoja – tällä kertaa Venäjän puolella.
Ukrainan ulkoministeriön tiedottaja Heorhii Tykhyi raivostui ja syytti The New York Timesia ”Walter Durantyn tasoisesta manipulaatiosta” – viitaten Neuvostoliittoa mielistelevään toimittajaan 1930-luvulta.
Tämä reaktio on paljastava. Ukraina on tottunut siihen, että länsimedia toimii sen propagandakoneiston jatkeena. Kun yksikin artikkeli näyttää sodan myös venäläisten siviilien näkökulmasta, se on ”manipulaatiota”.
Tykhyin raivo paljastaakirjoittamattoman säännön: länsimedian kuuluu raportoida vain yhdeltä puolelta.
Suomalaisen median propagandamalli
Edellä kuvatut 15 tapausta eivät ole yksittäisiä ”virheitä” tai ”kömmähdyksiä”. Ne muodostavat järjestelmällisen kaavan, jota suomalainen media on noudattanut koko sodan ajan:
Syytös ilman todisteita. Ukrainan tai läntisen lähteen väite julkaistaan faktana, näyttävällä otsikolla ja kuvituksella. Venäjän vastaväite joko jätetään kokonaan pois tai haudataan jutun loppuun muodossa ”Venäjä kiistää, mutta väitettä ei voida vahvistaa”.
Tarinallistaminen. Tapahtumat kehystetään hyvä–paha-asetelmaan. Ukrainalaiset ovat aina sankareita tai uhreja. Venäläiset ovat aina barbaareja. Siviiliuhrien määrät hyväksytään kritiikittä, kun ne tulevat Ukrainasta – vaikka Ukraina on konfliktin osapuoli.
Hiljaisuus, kun valhe paljastuu. Kun tarina osoittautuu vääräksi – Ghost of Kyiv, Käärmesaaren sankarit, Mariupolin synnytyssairaalan ristiriitaiset kertomukset – korjausta ei julkaista samalla näkyvyydellä. Usein sitä ei julkaista lainkaan.
Vaihtoehtoisten äänten leimaaminen. Jokainen, joka kyseenalaistaa virallisen narratiivin, on ”Putinin trolli”, ”disinformaation levittäjä” tai ”salaliittoteoreetikko”. Tämä sulkee pois julkisen keskustelun jo ennen kuin se ehtii alkaa.
Kontekstin pimittäminen. Sodan taustaa – vuoden 2014 tapahtumia, Donbassin konfliktia, Minsk-sopimusten epäonnistumista, NATO:n itälaajentumista – ei käsitellä. Sota esitetään alkaneen 24.2.2022 ”provosoimattomana hyökkäyksenä”.
Tämä malli ei ole sattumaa. Se on journalististen käytäntöjen, poliittisen paineen ja toimitusten itse-sensuurin yhteistulos. Lopputuloksena suomalainen yleisö on saanut järjestelmällisesti yksipuolisen, harhaanjohtavan ja paikoin suorastaan valheellisen kuvan Euroopan suurimmasta sotilaallisesta konfliktista sitten toisen maailmansodan.
Tämä artikkeli on tilaajille
Tilaamalla tuet kotimaista riippumatonta journalismia ja saat rajattoman pääsyn sisältöihin.
- Kaikki uutiset, analyysit ja dokumentit
- Elokuvat, sarjat ja videot
- Tue riippumatonta mediaa
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään