Sinimusta Liike ja Vapauden liitto ovat ensimmäisten puolueiden joukossa julkaisseet ohjelmansa vuoden 2027 eduskuntavaaleihin. Molemmat esittävät suuria muutoksia Suomen nykyiseen politiikkaan, mutta ohjelmien välillä on huomattava ero: Sinimusta Liike nimeää monien tavoitteidensa yhteydessä konkreettisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja taloudellisia keinoja, kun taas Vapauden liiton vaaliohjelma kertoo pääasiassa siitä, mihin lopputulokseen puolue pyrkii.
Eduskuntavaaliohjelmaa voi tarkastella ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen kysymys kuuluu: mitä puolue haluaa?
Toinen, vielä olennaisempi kysymys kuuluu: miten puolue aikoo tehdä sen?
Tällä mittarilla kahden jo julkaistun vuoden 2027 vaaliohjelman välillä on selvä rakenteellinen ero.
Sinimustan Liikkeeneduskuntavaaliohjelmassa poliittisten päämäärien rinnalle tuodaan useissa kohdissa varsin yksityiskohtaisia toimeenpanokeinoja. Vapauden liitonvaaliohjelma puolestaan on huomattavasti lyhyempi ja kertoo ennen kaikkea siitä, minkälaista politiikan suunnanmuutosta puolue tavoittelee.
Sinimusta Liike nimeää lait, organisaatiot ja taloudelliset ohjauskeinot
Sinimustan Liikkeen ohjelmassa monet poliittiset tavoitteet on kirjoitettu muotoon, jossa tavoitetta seuraa suoraan ehdotus sen toteuttamiseksi.
Esimerkiksi väestöpolitiikassa puolue ei tyydy ilmoittamaan tavoitteekseen maahanmuuton vähentämistä. Se vaatii muun muassa kansalaisuuden sitomista syntyperään, ei-eurooppalaisille myönnettävien pysyvien oleskelulupien lopettamista, työ-, yrittäjyys- ja opiskeluperusteisten oleskelulupien rajaamista eurooppalaisperäisille sekä erillisten karkotuskeskusten perustamista.
Syntyvyyden lisäämiseen puolue esittää puolestaan taloudellisia instrumentteja. Näitä olisivat valtion takaama perhelaina, jonka takaisinmaksettava määrä vähenisi lapsimäärän kasvaessa, lapsilisien korvaaminen osittaisella perustulolla sekä perheverotus.
Keinot ovat siis ohjelmassa tunnistettavissa, vaikka niiden oikeudellinen toteuttamiskelpoisuus olisi kokonaan toinen kysymys. Esimerkiksi syntyperään, etniseen taustaan tai uskontoon perustuvat erot kohtaisivat Suomessa merkittäviä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä.
Hyvinvointialueet pois – tilalle uusi Kate-organisaatio
Erityisen yksityiskohtaisesti Sinimusta Liike kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista.
Puolue purkaisi nykyisen aluehallinnon ja siirtäisi sote-palvelujen rahoituksen ja järjestämisen valtion vastuulle. Tätä varten perustettaisiin uusi valtakunnallinen palveluorganisaatio, jolle puolue antaa jo nimenkin: Kansan terveys eli Kate.
Ohjelmassa kuvataan jopa organisaation hallintorakennetta. Sotevaltuusto muodostettaisiin eduskuntavaalien tuloksen perusteella valituista kansanedustajista, ja jokaiseen maakuntaan muodostettaisiin valtakunnallisen organisaation tulosyksikkö.
Tämä havainnollistaa hyvin ohjelman rakennetta. Tavoitteena ei ole ainoastaan nykyisen sotejärjestelmän muuttaminen, vaan puolue kertoo myös, mikä nykyisen järjestelmän korvaisi.
Talouspolitiikassa valtio saisi nykyistä huomattavasti suuremman roolin
Sama näkyy talouspolitiikassa.
Sinimusta Liike haluaisi ohjata tulevaa valtionvelkaa nykyistä enemmän kotimaisen keskuspankin, kotimaisten sijoittajien sekä läheisten yhteistyömaiden suuntaan. Valtion joukkovelkakirjat pitäisi puolueen mukaan laskea liikkeelle suomalaisen keskuspankin kautta.
Myös työmarkkinoita puolue haluaisi ohjata lainsäädännöllä nykyistä voimakkaammin.
Tämä tekee Sinimustan ohjelman analysoinnista suoraviivaista: monen tavoitteen kohdalla voidaan paitsi kysyä, mitä seurauksia tavoitteella olisi, myös tarkastella suoraan puolueen ehdottamaa välinettä.
Vapauden liitto kertoo ennen kaikkea päämäärän
Vapauden liiton ohjelma on rakennettu toisella tavalla.
Puolue vaatii muun muassa Suomen eroa Natosta, irtautumista eurosta ja EU velkaunionista, sähköpörssistä irtautumista, sähköverkkojen kansallistamista, Venäjä-pakotteiden purkamista, itärajan avaamista, julkisen terveydenhuollon vahvistamista sekä maahanmuuton rajoittamista.
Varsinaisessa vaaliohjelmassa jää kuitenkin enimmäkseen kertomatta, miten nämä tavoitteet toteutettaisiin käytännössä.
Esimerkiksi kohdassa, jossa puolue haluaa maahanmuuton hallintaan, ohjelmassa todetaan työttömien suomalaisten työllistämisen olevan ensisijaista ulkomaisen halpatyövoiman tuontiin nähden. Ohjelmassa ei kuitenkaan määritellä esimerkiksi, mitä lupajärjestelmän osia muutettaisiin, millaisia numeerisia rajoituksia asetettaisiin tai mitä lakeja tavoitteen vuoksi muutettaisiin.
Samantyyppinen rakenne näkyy terveydenhuollossa. Puolue haluaa julkisen terveydenhuollon kuntoon ja vastustaa sote-rahojen ohjaamista kansainvälisille terveysyrityksille, mutta varsinaista vaihtoehtoista sote-rakennetta tai yksityiskohtaista rahoitusmallia ei vaaliohjelmassa esitellä.
Tiihonen: ensisijainen tavoite on saada kriittisiä ääniä eduskuntaan
Posi TV kysyi aiemmin Vapauden liiton puheenjohtaja Ossi Tiihoselta suoraan, onko puolueella erillistä suunnitelmaa siitä, kuinka vaaliohjelmassa esitetyt tavoitteet käytännössä toteutettaisiin, vai onko tarkoituksena avata keinoja tarkemmin lähempänä vaaleja.
”Ensisijainen tavoitteemme on saada nykymenolle kriittisiä ääniä eduskuntaan, jolloin vaikutamme myös muiden puolueiden linjoihin. Tätä tapahtuu jo nyt”, Tiihonen vastasi tuolloin.
Vastaus antaa yhden selityksen sille, miksi Vapauden liiton ohjelma on rakennettu enemmän tavoitteiden kuin yksityiskohtaisten toimeenpanomallien ympärille.
Puolue näyttää ainakin tässä vaiheessa painottavan oman poliittisen linjansa tuomista eduskuntaan ja muiden puolueiden politiikkaan vaikuttamista sen sijaan, että jokaiseen tavoitteeseen olisi valmis lainsäädännöllinen toteutusmalli.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Vapauden liitto menee pidemmälle
Täysin keinoton Vapauden liiton ohjelmakokonaisuus ei kuitenkaan ole.
Puolue on julkaissut erillisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelman, jossa joidenkin vaaliohjelman suurimpien tavoitteiden toteuttamista avataan varsinaista vaaliohjelmaa enemmän.
Esimerkiksi eurosta eroamiselle esitetään kaksi mahdollista reittiä. Suomi voisi puolueen mukaan joko ilmoittaa eurosta eroamisesta yksipuolisesti tai ottaa ensin kansallisen valuutan käyttöön euron rinnalle siirtymäkauden ajaksi.
Tässä tapauksessa ohjelmasta löytyy siis jo ainakin poliittisen tason etenemismalli.
Sen sijaan esimerkiksi pankkitalletusten, olemassa olevien euromääräisten velkojen, vaihtokurssin tai uuden valuutan käyttöönoton teknisiä yksityiskohtia ohjelmassa ei kuvata.
Nato-erosta kerrotaan tavoite, ei varsinaista etenemissuunnitelmaa
Vapauden liiton ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelman mukaan Suomen pitäisi erota Natosta.
Puolue kertoo myös, miten Suomen pitäisi toimia ennen mahdollista eroa: jäsenenä Suomen pitäisi pyrkiä lieventämään suurvaltojen välisiä jännitteitä, eikä Suomeen pitäisi sijoittaa ulkomaisia joukkoja tai ydinaseita.
Varsinaista Nato-eroprosessia tai sitä, minkälaisin kotimaisin poliittisin päätöksin ero toteutettaisiin, ohjelmassa ei kuitenkaan avata.
Ukrainan sodan kohdalla puolue esittää jo konkreettisempia toimia: Suomen sotilaallinen apu Ukrainalle lopetettaisiin, Suomea tarjottaisiin rauhanneuvottelujen isäntämaaksi ja yhteyksiä rakennettaisiin sodan molempiin osapuoliin.
Sama sana ”itsenäisyys” johtaa hyvin erilaisiin ratkaisuihin
Puolueissa on myös kiinnostavia yhtymäkohtia.
Molemmat korostavat kansallista päätösvaltaa, omavaraisuutta ja nykyistä itsenäisempää talouspolitiikkaa. Molemmat suhtautuvat kriittisesti nykyiseen EU-järjestelmään ja haluavat muuttaa Suomen suhdetta kansainvälisiin rakenteisiin.
Saman lähtökohdan sisältä löytyy kuitenkin myös huomattavia eroja.
Vapauden liitto pyrkii sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja suhteiden parantamiseen Venäjän kanssa. Se haluaa Suomen pois Natosta, vastustaa sotilaallista apua Ukrainalle ja haluaa rakentaa diplomaattisia yhteyksiä Venäjään.
Sinimustan Liikkeen turvallisuuspoliittinen linja puolestaan sisältää muun muassa Venäjän eristämistä, Suomen oman ydinasepelotteen tavoittelua sekä menetettyihin alueisiin liittyviä poliittisia tavoitteita.
Näin ollen samankaltainen puhe kansallisesta itsenäisyydestä ei tarkoita ohjelmissa samanlaista ulkopolitiikkaa.
Suurin ero ei välttämättä ole tavoitteissa vaan ohjelman käyttötarkoituksessa
Ohjelmia rinnakkain luettaessa niiden ehkä selvimmäksi rakenteelliseksi eroksi nousee se, mitä varten vaaliohjelma näyttää olevan kirjoitettu.
Sinimusta Liike pyrkii useissa kohdissa kuvaamaan jo valmiiksi, millaisia lakimuutoksia, uusia viranomaisia, kieltoja, veroja, tukijärjestelmiä tai muita valtion toimenpiteitä sen politiikka edellyttäisi.
Vapauden liitto puolestaan määrittelee ennen kaikkea suunnan: mistä pitäisi irtautua, mitä pitäisi lopettaa ja millaiseen Suomeen pitäisi pyrkiä.
Puolueen erillisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa osa tavoitteista saa tarkempia etenemissuunnitelmia, mutta varsinaisessa eduskuntavaaliohjelmassa keinot tavoitteiden saavuttamiseksi jäävät suurelta osin nimeämättä.
Ero on olennainen. Vaaliohjelmassa voidaan luvata suuriakin muutoksia, mutta vasta keinot kertovat, millaista politiikkaa lupauksen toteuttaminen käytännössä edellyttäisi.
