Suomen entinen pääministeri ja ulkoministeri Alexander Stubb on noussut kansainväliseen huomioon roolissaan, joka joillekin ulkomaisille medioille ja analyytikoille näyttää poikkeavan perinteisestä pienvaltion johtajan roolista.
Stubbin aktiivisuus ja näkyvyys kansainvälisissä keskusteluissa on herättänyt huomiota. Kansainvälinen media on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomi on geopoliittisesti pieni toimija, mutta sen presidentti toimii hyvin näkyvästi globaalilla näyttämöllä.
The Economist kirjoitti podcastin yhteenvedossaan:
-“Finland is hardly a superpower, but Alexander Stubb, its president, has an outsize role on the world stage.”
– ”Suomi on tuskin suurvalta, mutta Alexander Stubbilla on suurentunut rooli maailmannäyttämöllä.”
Stubbin näkyvyys kansainvälisissä foorumeissa on ollut huomattavaa. Hän on osallistunut aktiivisesti G20- ja YK-kokouksiin, Atlantic Counciliin ja WEF-talousfoorumiin, joissa hän on korostanut monenkeskisyyttä, maailmanjärjestyksen uudistamista ja pienten maiden roolia globaalissa päätöksenteossa.
Guardian kuvaa Stubbin nousseen keskeiseksi toimijaksi kansainvälisissä neuvotteluissa ja myös rakentaneen läheisen henkilökohtaisen suhteen Donald Trumpiin. Stubb on henkilökohtaisen yhteyden avulla Donald Trumpiin voinut saada pienen Suomen toimimaan keskeisessä viestintäroolissa Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä.
Stubb perustelee aktiivista linjaansa sillä, että pienten valtioiden vaikutusvalta perustuu arvoihin ja yhteistyöhön eikä sotilaalliseen voimaan. Stubb on sanonut, että pienet valtiot voivat vaikuttaa kansainvälisessä politiikassa niin, että ne sitoutuvat arvoihinsa, rakentavat liittoumia ja osallistuvat aktiivisesti multilateraalisiin prosesseihin.
-”Suomen työkalupakki koostuu erityisesti arvoista ja eduista. Pienenä maana ymmärrämme, että vallankäyttömme on rajallista… Mutta harjoittamalla älykästä diplomatiaa voimme lisätä vaikutusvaltaamme.”, Stubb sanoi diplomaattitapaamisessa Helsingissä (Heads of Mission 26.8.2025)
Kansainvälisen politiikan kirjallisuudessa (small state theory) on perinteisesti katsottu, että pienet valtiot turvautuvat liittoutumiin, varovaisuuteen ja sääntöperusteiseen järjestelmään sen sijaan, että ne ottaisivat näkyvää roolia.
Stubbin toiminta on näyttäytynyt hyvinkin aktiivisena suhteessa maansa kokoon ja vaikutusvaltaan. Ulkomaisesta näkökulmasta tämä voi luoda vaikutelman, että Suomen johto – erityisesti Stubb – pyrkii toimimaan globaalissa keskustelussa roolissa, joka perinteisesti kuuluu merkittävästi suuremmille valtioille.
Kansainvälisen politiikan realistisesta näkökulmasta Suomi ei ole suurvalta, ja siksi maan näkyvä osallistuminen maailmanjärjestystä koskevaan keskusteluun voikin näyttäytyä poliittisena profiilin rakentamisena enemmän kuin todellisena vaikutusvaltana.
Pieni Suomi, ja vielä pienempi Viro
Suomeakin pienemmän Viron Kaja Kallas on pienen valtion johtajana noussut kansainvälisesti näkyväksi näkyviksi toimijaksi tavalla, joka poikkeaa suuresti perinteisestä pienvaltio-diplomatiasta. Kallas on nostanut profiilia Ukrainaan liittyvässä turvallisuuspolitiikassa ja EU:n keskusteluissa, ja hänen aktiivinen viestintänsä on saanut kansainvälisiä kommentaattoreita varoittamaan sen terävyydestä suhteessa EU:n yhteiseen diplomatiaan. Jotkut EU‑virkamiehet ovat jopa todenneet, että hänen julkiset lausuntonsa – kuten vaatimukset, että EU “haluaa Ukrainan voittavan sodan” – ovat yliampuvia ja epävirallisia.
Toimittaja
Karl Beckenström
