Oulun yliopiston tutkijat löysivät pitkälle edenneistä rintasyövistä biologisia merkkejä, joiden avulla taudin käyttäytymistä voidaan arvioida nykyistä tarkemmin. Tulokset voivat tulevaisuudessa auttaa valitsemaan tehokkaimmat hoidot juuri niitä tarvitseville potilaille.
Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan kasvaimessa havaittava voimakas immuunivaste ei aina merkitse sitä, että rintasyöpäpotilaan ennuste olisi hyvä tai hoito tehoaisi tavallista paremmin.
Immuunivasteen merkitys vaihteli huomattavasti sen mukaan, mitä rintasyövän biologista alatyyppiä potilas sairasti. Havainto haastaa yksinkertaisen käsityksen siitä, että suuri määrä kasvaimeen tunkeutuneita immuunisoluja olisi kaikissa tilanteissa myönteinen merkki.
”Tämä korostaa sitä, että rintasyövän immuunibiologia on huomattavasti monimutkaisempi kuin aiemmin on ajateltu. Tulokset haastavat yksinkertaisen käsityksen siitä, että voimakas immuunivaste olisi aina hyvä asia”, tutkija Sauli Vuoti Oulun yliopistosta kertoo.
Sama immuunivaste kertoi eri asioita
Tutkijat seurasivat 398:aa pitkälle edennyttä rintasyöpää sairastavaa potilasta. Potilaiden kasvaimista mitattiin immuunisolujen määrää sekä syöpäsolujen jakautumisaktiivisuutta kuvaavia merkkiaineita.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea keskeistä rintasyövän ryhmää: hormonireseptoripositiivista ja HER2-negatiivista syöpää, HER2-positiivista syöpää sekä kolmoisnegatiivista rintasyöpää. Potilaiden hoitotietoja, sairauden etenemistä ja eloonjäämistä verrattiin kasvaimista havaittuihin biomarkkereihin.
Tulokset osoittivat, että kasvaimeen tunkeutuneiden lymfosyyttien eli puolustusjärjestelmään kuuluvien immuunisolujen merkitys vaihteli syövän alatyypin mukaan.
Aggressiivisena pidetyssä kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä immuunisolujen suuri määrä liittyi parempaan ennusteeseen. Runsaasti immuunisoluja sisältäneissä kasvaimissa sairauden etenemisvapaa aika oli tutkimuksessa mediaaniltaan 26 kuukautta. Vähän immuunisoluja sisältäneissä kasvaimissa vastaava aika oli 12 kuukautta.
Hormonireseptoripositiivisessa ja HER2-negatiivisessa rintasyövässä tulos oli päinvastainen. Runsas immuunisolujen määrä liittyi lyhyempään etenemisvapaaseen aikaan: mediaani oli 14 kuukautta, kun vähän immuunisoluja sisältäneissä kasvaimissa se oli 24 kuukautta.
HER2-positiivisessa rintasyövässä immuunisolujen määrällä ei puolestaan havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sairauden etenemiseen.
Mainos
Tutkijoiden mukaan hormonipositiivisessa syövässä voimakas immuunireaktio voi kuvastaa hoitovasteen sijasta kasvaimen tavallista aggressiivisempaa biologista käyttäytymistä.
MCM2 paljasti nopeasti etenevän taudin
Immuunivasteen lisäksi tutkijat analysoivat neljää syöpäsolujen lisääntymistä kuvaavaa merkkiainetta: Ki67:ää, MCM2:ta, sykliini A:ta ja PHH3:a.
Niistä erityisesti MCM2 osoittautui voimakkaaksi sairauden etenemistä ennustavaksi mittariksi. Kun MCM2:n määrä oli suuri, etenemisvapaan ajan mediaani oli 12,1 kuukautta. Pienen MCM2-arvon ryhmässä vastaava aika oli 26 kuukautta.
Myös muiden solunjakautumista kuvaavien merkkiaineiden suuret pitoisuudet liittyivät heikompaan kokonaiseloonjäämiseen. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että immuunivasteen ja solujen jakautumisaktiivisuuden tarkasteleminen yhdessä antaa kasvaimesta tarkemman kuvan kuin yksittäisen mittarin käyttäminen.
Tavoitteena yksilöllisempi hoito
Tutkimuksen pohjalta voidaan kehittää biomarkkeripaneelia, joka auttaa tunnistamaan nopeasti etenevän sairauden riskissä olevat potilaat jo hoitojen alkuvaiheessa.
”Tällainen biomarkkeripaneeli auttaa lääkäreitä tunnistamaan ne potilaat, jotka hyötyvät eniten täsmälääkkeistä tai tehostetuista hoitolinjoista. Kun korkean riskin potilaat tunnistetaan ajoissa, hoitoresursseja voidaan kohdentaa paremmin”, Vuoti sanoo.
Oulun yliopiston mukaan menetelmä on jo otettu käyttöön osassa suomalaisia sairaaloita ja sen kansainvälinen testaaminen on käynnissä.
LUE MYÖS: Helsingin yliopistossa löydettiin keino näännyttää aggressiivisia rintasyöpäsoluja
Tuloksia ei kuitenkaan vielä pidä tulkita valmiiksi hoitosuositukseksi. Kyseessä oli havainnoiva tutkimus, ja tutkijat toteavat itse, että havaintojen vahvistamiseksi tarvitaan lisää eteneviä tutkimuksia. Potilaiden saamat erilaiset hoidot ja tutkimuksen osittain takautuva toteutustapa ovat voineet vaikuttaa tuloksiin.
