Helsinki Pride markkinoi itseään tänä vuonna teemalla “Vapaus kasvaa”. Virallisen viestin mukaan tapahtuman keskiössä ovat sateenkaarinuorten äänet, oikeudet ja turvallinen kasvuympäristö. Pride-yhteisö kirjoittaa, että “oikeus kasvaa rauhassa omaksi itsekseen kuuluu jokaiselle lapselle ja nuorelle”.
Kaunis julkikuva alkaa kuitenkin rakoilla, kun Posi TV:n kuvaajan tapahtumasta ottamia kuvia tarkastelee ilman mainospuheiden suodatinta. Kuvissa näkyy poliittista vastakkainasettelua, kommunistisia ja vasemmistolaisia tunnuksia, kapitalisminvastaisia kylttejä, hallitukseen kohdistuvaa viharetoriikkaa sekä aikuisille suunnattua seksuaalista ja fetissihenkistä estetiikkaa alueilla, joilla liikkuu myös lapsia.
Rakkauden juhla vai poliittinen mielenosoitus?
Pride esittää itsensä yhdenvertaisuuden, hyväksynnän ja rakkauden tapahtumana. Paikan päällä todellisuus näyttäytyy paljon rujompana.
Itse tapahtumassa näkyy punalippuja, Vasemmiston vaaliteltta, kapitalisminvastaisia banderolleja ja iskulauseita. Yhdessä kyltissä vaaditaan ”alas kapitalismi”. Toisessa banderollissa lukee: “Viha-hallitus tappaa.”
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tämä ei ole neutraalia yhdenvertaisuuspuhetta. Tämä on poliittista mielenosoitusta.
Pride ei näiden kuvien perusteella näyttäydy enää pelkästään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavana tapahtumana, vaan laajempana vasemmistolaisena ja radikaalina protestialustana. Sateenkaarilippu toimii kehyksenä, jonka sisällä ajetaan myös aivan muita yhteiskunnallisia agendoja.
Yhdenvertaisuutta vastakkainasetteluna?
Pride puhuu turvallisesta tilasta, mutta tapahtuman visuaalinen todellisuus rakentaa selkeää “me vastaan he” -asetelmaa.
Kun kaduilla näkyy viestejä kapitalismia, hallitusta ja poliittisia vastustajia vastaan, herää perusteltu kysymys: onko kyse enää hyväksynnän juhlasta vai viholliskuvien rakentamisesta?
Yhdenvertaisuutta ei rakenneta demonisoimalla eri tavalla ajattelevia. Silti Pride-tapahtumassa näyttää olevan tilaa juuri sellaiselle retoriikalle, joka jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin, sorrettuihin ja sortajiin, meihin ja vihollisiin.
Tässä on Priden ensimmäinen suuri ristiriita: julkikuvassa puhutaan rakkaudesta, mutta tapahtuman katukuvassa näkyy vihaa ja poliittista jakolinjaa.
Kasvurauhaa vai irstailua lasten silmien edessä?
Vielä vakavampi ristiriita liittyy lapsiin ja nuoriin.
Helsinki Pride korostaa virallisessa viestinnässään sateenkaarinuorten oikeutta kasvaa rauhassa. Samalla tapahtuman puistoalueilla näkyy aikuisia, joiden pukeutuminen ja esiintyminen ammentavat selvästi seksuaalisesta fetissiestetiikasta.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Kuvissa näkyy lähes alastomuutta, valjaita, nahka- ja koiramaskikuvastoa sekä muuta aikuisille suunnattua seksuaalista symboliikkaa. Samoissa tapahtumaympäristöissä näkyy lapsia, perheitä ja nuoria.
Tässä kohtaa kysymys ei ole siitä, mitä aikuiset tekevät yksityiselämässään. Kysymys on siitä, miksi aikuisille suunnattua seksuaalista alakulttuurikuvastoa tuodaan julkiseen tapahtumaan, jota samaan aikaan markkinoidaan lasten ja nuorten kasvurauhan nimissä.
Julkisen ja yksityisen raja hämärtyy
Pride-tapahtuman ongelma ei ole se, että aikuisilla ihmisillä on erilaisia identiteettejä, mieltymyksiä tai alakulttuureja. Ongelma on se, että julkisen tilan rajat näyttävät kadonneen.
Kun lähes alastomat aikuiset, fetissiasut ja seksuaalinen roolileikki tulevat osaksi kaikille avointa puistojuhlaa, kyse ei ole enää pelkästä näkyvyydestä. Kyse on aikuisille suunnatun estetiikan normalisoimisesta ympäristössä, jossa on myös alaikäisiä.
Jos tapahtuman kärkenä todella on nuorten turvallisuus ja kasvurauha, miksi tällaiselle kuvastolle ei aseteta selkeitä rajoja?
Kaksinaismoralismi on ilmeinen
Helsinki Pride elää kahdessa todellisuudessa.
Virallisessa todellisuudessa puhutaan turvallisuudesta, nuorista, hyväksynnästä ja kasvurauhasta.
Tapahtumakuvien todellisuudessa näkyy poliittista radikalismia, hallitusvihaa, kommunistista symboliikkaa, kapitalisminvastaista aktivismia ja seksuaalisesti latautunutta aikuisestetiikkaa lasten ja nuorten keskellä.
Tämä on räikeä ristiriita.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Jos tapahtuma todella haluaisi olla koko kansan yhdenvertaisuusjuhla, se ei antaisi itseään valjastettavaksi ääripoliittisen protestin näyttämöksi. Jos se todella haluaisi suojella nuorten kasvurauhaa, se vetäisi selvän rajan lasten tapahtumaympäristön ja aikuisten fetissikulttuurin välille.
Käytännössä tätä rajaa ei ole.
Kenelle Pride oikeastaan on?
Helsinki Pride ei näyttäydy enää vain vähemmistöjen oikeuksia puolustavana tapahtumana. Se näyttäytyy poliittisena ja seksuaalisesti latautuneena mielenosoituksena, jossa nuorten kasvurauhan retoriikka toimii julkisivuna paljon rajummalle todellisuudelle.
Pride kysyy yhteiskunnalta hyväksyntää. Samalla sen omassa tapahtumassa hyväksytään viestit ja kuvastot, jotka moni tavallinen suomalainen kokee vieraannuttaviksi, aggressiivisiksi ja lasten kannalta sopimattomiksi.
Onko siis Helsinki Pride enää nuorten turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta edistävä tapahtuma – vai onko siitä tullut poliittinen ja seksuaalinen mielenosoitus, jonka todellinen luonne peitetään kauniilla puheella kasvurauhasta?
