Rikostoimittaja ja kirjailija Rami Mäkinen arvioi tällä viikolla julkaistussa Puheenaihe-podcastin haastattelussa, että Anneli Aueriin kohdistuneet seksuaalirikossyytteet perustuivat kokonaisuuteen, jossa viranomaiset, oikeuspsykologit ja media tekivät vakavia arviointivirheitä. Mäkisen mukaan seuraukset olivat tuhoisat Auerille, hänen lapsilleen ja entiselle miesystävälleen Jens Ihlelle (entiseltä nimeltään Jens Kukka).
Turun hovioikeus tuomitsi vuonna 2013 Auerin 7,5 vuodeksi ja Kukan 10 vuodeksi vankeuteen muun muassa törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä.
Mäkinen on yhdessä Matti Rämön kanssa kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Oikeusmurha – Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen.
Fantastiset kertomukset nousivat syytteen perustaksi
Mäkinen kuvaa, kuinka Auerin lapset alkoivat sijaisperheessä kertoa kertomuksia, jotka sisälsivät hänen mukaansa ”sarjakuvamaisia” ja fyysisesti mahdottomia väitteitä. Kertomuksissa esiintyi muun muassa rituaalista väkivaltaa, seksuaaliorgioita ja tilanteita, joita Mäkinen pitää täysin epärealistisina.
Lasten väitteet syntyivät alun perin sijaisvanhempien omissa epävirallisissa haastatteluissa. Myöhemmät oikeuspsykologiset kuulustelut olivat Mäkisen mukaan vahvasti johdattelevia.
”Lapsia kannustettiin kertomaan sitä, mitä aikuisen oletettiin haluavan kuulla”, Mäkinen sanoo.
Sama kertomus hylättiin yhdessä oikeudessa, hyväksyttiin toisessa
Murhajutussa lasten kertomukset todettiin epäuskottaviksi. Seksuaalirikosjutussa samaa aineistoa kuitenkin käytettiin keskeisenä näyttönä, vaikka prosessi käytiin suljetuin ovin.
Mäkinen kertoo, että tuomioistuimet poimivat lasten kertomuksista syytettä tukevat osat ja sivuuttivat epäuskottavat. Hänen mukaansa tämä rikkoo näytön arvioinnin perusperiaatteita.
Lääketieteellinen näyttö mureni
Keskeinen syyttäjän todistaja, lääkäri Minna Joki-Erkkilä, esitti väitteitä lasten kehossa näkyvistä hyväksikäytön merkeistä. Mäkisen mukaan puolustuksen myöhemmin esittämä vastanäyttö ”tyrmäsi” nämä arviot täysin, eikä käytettyjä menetelmiä ole tieteellisesti validoitu.
Lasten myöhemmät lausumat, joiden mukaan kertomukset olivat pitkälti sepitettyjä, heikensivät syytteiden pohjaa entisestään.
Viranomaisten ja median rooli kritiikin kohteena
Mäkinen pitää Auerin ympärille vuosien varrella muodostunutta narratiivia keskeisenä syynä siihen, miksi seksuaalirikosepäily sai jalansijaa. Ulvilan murhan varjossa Auerista muodostui mielikuva, joka vaikutti sekä viranomaisiin että julkiseen keskusteluun.
Hän kritisoi myös mediaa, joka hänen mukaansa toisti viranomaisten näkemyksiä eikä kyseenalaistanut suljettujen ovien takana tehtyjä ratkaisuja.
”Lasten elämä oli lähellä tuhoutua”
Mäkinen kuvaa, kuinka seksuaalirikossyytteen seuraukset olivat erityisen raskaat Auerin lapsille. Yksi lapsista romahti poliisikuulustelussa ja joutui tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon. Sijaisperheessä lapset vieraantuivat sekä äidistään että sisaruksistaan.
”Lasten edun nimissä tehtiin asioita, jotka olivat vakavasti lasten edun vastaisia”, Mäkinen toteaa.
Myös Auerin entinen miesystävä Jens Ihle joutui syytösten kohteeksi, vaikka hänellä ei Mäkisen mukaan ollut mitään tekemistä murhajutun tai seksuaalirikossyytteen kanssa.
Korkein oikeus purki tuomion
Korkein oikeus päätti vuoden 2024 lopulla palauttaa Auerin ja Jens Ihlen seksuaalirikossyytteet käräjäoikeuden tutkittavaksi. Päätöksen taustalla oli useita uusia seikkoja, joista merkittävimpiä olivat nyt jo aikuisten lasten myöhemmät lausunnot, joissa he kertoivat aiempien kertomustensa sisältävän valheita, liioittelua ja sijaisperheen vaikutuksesta syntyneitä kuvauksia.
Lasten kertomusten luotettavuuden horjuminen yhdessä asiantuntijamenetelmien kritiikin ja esitutkinnan puutteiden kanssa muodostivat kokonaisuuden, jonka vuoksi KKO katsoi, että näyttö on arvioitava uudelleen.
Narratiivi jäi elämään
Mäkinen huomauttaa, että poliisi ei ole poistunut vanhasta narratiivista, vaan Auerin nimi liitetään yhä toistuvasti murhatutkintaan, jossa hänet on lainvoimaisesti vapautettu syytteistä.
Hänen mukaansa tapaus on esimerkki siitä, kuinka vaikeaa viranomaisille ja medialle on irrottautua aiemmin luodusta tarinasta – vaikka oikeus myöhemmin toteaisi toisin.
Aueriin ja Ihleen kohdistuvat seksuaalirikossyytteet ovat parhaillaan uudelleenkäsittelyssä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynnin on määrä kestää alkuvuoteen 2026.
Toimittaja
Tapani Romanen