Sosiaalinen media ja uutiset ovat täyttyneet viime päivät pöyristyneistä sota-asiantuntijoista. Pääministeri lähettelee itsestään kuvia tärkeänä puhumassa puhelimessa, mutta ei tiedä, että Suomi on sitoutunut turvatakuisiin. Nato lehdistö tietää kertoa. Kansanedustaja opettaa kansalaisia ämpärin käytössä, ulkoministeri poseeraa Nato-lähettilään kanssa Lapissa. Presidentti esiintyy narsistina G20-kokouksessa, vaikka sinne ei ole muuta asiaa kuin käytäväkokoukset Ukrainasta, joihin pääsylippu on maksanut jo noin 4 000 000 000 euroa suomalaisten veronmaksajien varoja ja puolustustarvikkeita.
Täysin irti todellisuudesta oleva poliittinen ja asiantuntijaeliitti median säestyksellä painaa yhdessä kaasua, vaikka valheista koottu Titanic on törmännyt jäävuoreen jo aikaa sitten. Tuo eliitti on ainoa, joka luulee orkesterin vielä soittavan ja tarjoilun pelaavan, kun taas kansan he ovat hukuttaneet suoltamaan paskaan jo kauan sitten. Missään vaiheessa tällä eliitillä ei ole ollut mitään käsitystä tavallisen yrittäjän, työntekijän, vanhemman, eläkeläisen, opiskelijan, lapsen tai ihmisen todellisuudesta. Saati sitten mistään muustakaan merkityksellisestä.
Jos suurelle osalle kansasta presidentin tekee kyvykkääksi se, että hänellä on valkoiset hampaat, niin ei laivan upotusta voi ihmetellä kuin sivusta varoitushuutojen kera. Maatamme johtavat täydet idiootit, mutta siitäkään ei kannata suuttua, sillä he eivät ole edes esittäneet olevansa jotain muuta.
Suomi on laitettava holhoukseen, ja meidän on kertakaikkiaan kansakuntana pysähdyttävä ja todettava seuraavat tosiasiat: tasavalta on menetetty, oikeuslaitos on menetetty, poliisi on menetetty, terveydenhuolto on menetetty, koulutuslaitos on menetetty, journalismi on menetetty, täysivaltaisuus on menetetty, perustuslaki on menetetty, itsenäisyys on menetetty, puolustusvoimien vala mitätöity ja tehtävä alistettu.
Peilistä näkyy hölmö, heikkokuntoinen, huonolla itsetunnolla varustettu, historiaton, yksinkertainen suokansa, joka haluaa aina syyttää jotain muuta itse luomistaan ongelmista. Loppukädessä se ilmiantaa vaikka naapurin väärästä rikoksesta, kunhan ei tarvitse myöntää itse olevansa täysin väärässä.
Holhoukseen koko porukka, sillä emme me ansaitse itsenäisyyttä, omaa valtiota, valuuttaa tai hyvinvointia. Vasta kun pystymme lopettamaan valehtelun itsellemme, alkaa jonkinlainen toivo pilkottaa. Me emme pysty valitsemaan päättäjiä, jotka ajaisivat kansakunnan ja tasavallan etua. Koska emme tähän pysty, niin ei pitäisi saada äänestää — kenenkään, yhdenkään. Toki muutenkin nuo äänet lasketaan Yhdysvalloissa ensi vaaleista lähtien, joten todennäköisesti kuolleetkin äänestävät Suomen vaaleissa.
Mielestäni realistisin tavoite Suomelle olisi se, että meistä tulisi Yhdysvaltain osavaltio ilman osavaltion oikeuksia. Olisimme rehellisesti sitä, mitä jo olemme: Swampland (Suomaa). Vasallivaltio ilman mitään oikeuksia. Kun asioista saataisiin rehellisiä ja läpinäkyviä, voisivat tulevat sukupolvet sitten arvioida, löytyykö heistä sen verran kyvykkyyttä ja halukkuutta, että he haluavat kenties yrittää perustaa valtion tai hakea vaikka osavaltion oikeuksia isänniltä.
Ukrainan kohtalo on meidän kohtalomme. Luojan kiitos saatamme ehkä säästyä kineettisen sodankäynnin uhreilta, mutta lääketieteellisen, taloudellisen ja psykologisen sodankäynnin uhreilta emme ole säästyneet. Tästä erityinen kunniamaininta koko lääketieteelle, THL:lle, STM:lle, Fimealle ja jokaiselle poliittiselle puolueelle.
Kun laiva törmää jäävuoreen, tapana on, että kapteeni menee laivan mukana. Meidän kapteeni ja päällystö ovat pissiseurapiireissä valuuttasalkkujen kanssa. Ei heitä voi siitä syyttää, että ovat läpensä korruptoituneita. Vaikea tässä on syyttää ketään muuta kuin itseään.
Se Suomi, johon synnyin, oli hieno maa kaikkine vikoineen. Tämä liittovaltioiden epävirallinen osavaltio, vasalli ilman vasallin statusta, on kuvottava valheiden Titanic, joka nyt uppoaa lopullisesti.
Jokaisen suomalaisen on hyvä pysähtyä, katsoa pitkään itseään silmiin peilin kautta. Kiittää menneitä sukupolvia heidän uhrauksistaan ja ahkeruudestaan. Heidän ansiostaan eliitillä oli ryöstettävää, hävitettävää ja upotettavaa. Heidän ansiostaan suomaalaiset saivat tuntea ylpeyttä ryssävihassa vielä viimeisen kerran eurostoliiton tarkkailuluokalla.
Kun itselle valehtelu loppuu, voi jälleenrakennus alkaa. Ukrainan valheet ovat meidän valheemme. Sota ei ole koskaan oikeudenmukainen, puhumattakaan sen lopputuloksesta. Suomi panosti kaiken uhkapeliin ja hävisi. Peli alkoi Mauno Koivistosta ja päättyi Cai-Göran Alexander Stubbiin, jonka mukaan Ukrainan asia oli meidän asiamme. Muut asiat jäivätkin Alexilta sitten hoitamatta ja sen pituinen se.
Titanicia ei saatu nostettua pohjasta; sen sijaan rakennettiin uusia laivoja. Rakentakaamme siis uutta — me aloitamme tiedonvälityksestä, mediasta. Tee oma osasi ja tilaa suomalaista journalismia suomalaisille.
Yhdessä olemme voittamattomia.
Päätoimittaja
Ilkka Tiainen
Loppu on alku siksi siihen sopii aina Eino Leinoa.
Muistan maan ma pohjolassa,
miss’ on kaikki nurinkurin,
siellä leikin, lauloin lassa,
siellä miesnä kärsin, surin.
Nauroin joskus katkerasti,
että kaikui kotikunnas,
viilsi poven pohjaan asti:
itku joka naurun lunnas.
Nyt en itke, naura enää,
hymyilen kuin taivas tyyni,
näytän teille pitkää nenää,
katan kaikki hymyilyyni,
ystävät ja viholliset,
miehet, naiset, mielipiteet,
puolueet ja puremiset,
supisuomalaiset siteet.
Myönnän joka joukon, ryhmän,
tunnustan ma tunkionkin,
väistyn tieltä väärän, tyhmän:
hän se siellä viisas onkin.
Niinkuin suuri siell’ on pientä,
kaatuminen kasvamista,
kauravelli lihalientä,
kansa – ”epäkansallista”!
Haavat lyödyt, haavat saadut
aika kaikki kutoo arpeen.
Mitkä liekin miekan laadut,
taisteloss’ on hymy tarpeen.
Eino Leino