Useimpien mielestä näkökyky on puhtaasti silmien biologinen ominaisuus. Tutkimus Believing Is Seeing haastaa tämän käsityksen ja osoittaa, että mielentila ja uskomukset voivat vaikuttaa siihen, kuinka hyvin näemme.
Tutkijat tekivät kolme koetta, joissa osallistujien näköä mitattiin sen jälkeen, kun heidän asenteitaan oli manipuloitu. Osallistujille luotiin erilaisia mielikuvia: heille annettiin esimerkiksi rooli lentäjinä, jotka “tunnetusti näkevät tarkasti”. Lentäjäryhmä osallistui realistiseen lentosimulaattoriin, jossa heidän näkökykynsä parani selvästi verrattuna kontrolliryhmään, jonka simulaattorin väitettiin olevan rikki.
Toisessa kokeessa osallistujille kerrottiin, että urheilijoilla on parempi näkö kuin muilla. Kun he tekivät fyysistä liikuntaa, heidän näkökykynsä koheni verrattuna niihin, jotka liikkuivat ilman vastaavaa mielikuvaa.
Kolmannessa kokeessa näkötestiä muokattiin vaihtamalla perinteisen näkötaulun asetusta. Kun visuaaliset odotukset muuttuivat, osallistujat lukivat rivejä, joita he eivät normaalisti olisi pystyneet lukemaan. Näkö ei siis parantunut silmässä, vaan havainnointiin syntyi tilaa “paremmalle näkemiselle”.
Tulokset eivät väitä, että mieli voisi parantaa synnynnäisen taittovirheen tai silmäsairauden. Niiden mukaan näöllämme on kuitenkin psykologinen ulottuvuus, jota ei perinteisesti tunnusteta. Aivot ja asenteet vaikuttavat siihen, mitä silmät kykenevät välittämään.
Tutkimus vihjaa, että osa “huonosta näöstä” voi olla opittuja rajoituksia. Kun odotukset muuttuvat, myös näkeminen muuttuu. Näkö voi siis ainakin hetkellisesti terävöityä, kun ihminen uskoo siihen – tai kun hänet tilanneteknisesti johdatellaan uskomaan siihen.
Mieli ei korjaa silmiä – mutta psykkinen tila voi estää meitä näkemästä niin hyvin kuin pystyisimme.
Lähde:
– Langer, E., Djikic, M., Pirson, M., Madenci, A. & Donohue, R. (2010). Believing Is Seeing: Using Mindlessness (Mindfully) to Improve Visual Acuity. Psychological Science. PubMed ID: 20483844.