Aina välillä tulee mietittyä miksi me olemme täällä mistä olemme tulleet. Mikä on loppujen lopuksi tehtävämme täällä maa nimisellä vihreällä kauniilla planeetalla.
Ihmisen alkuperästä on monenlaisia teorioita ja näkemyksiä. Joidenkin mielestä meidät on luotu. Jumala on luonut ihmisen, toisen mielestä olemme kehittyneet apinasta, joku uskoo että tulemme meren syvyyksistä. Aikojen alussa alkueläimiä ryömi maan pinnalle kehittyen siellä evoluution myötä nykyihmiseksi. Kaikkein hurjin teoria on että ihminen on peräisin tähdistä. Olemme tulleet tuolta jostain planeettamme ulkopuolelta valovuosien matkan päästä.
Näitä tarinoita riittää. Minullakin on oma käsitykseni mistä ihminen on peräisin sekä jokaisella on omansa. Siis jos näitä asioita miettii. Mutta jos ajattelee että on myös valtava määrä erilaisia eläimiä. Ne ovat olleet täällä paljon ennen ihmistä joten miksi eläimet eivät osaa puhua tai rakentaa taloja.
Eläimet eivät tarvitse tulta tai aseita eivät kypsennä ruokaansa eivätkä tarvitse vaatteita. Silti ne ovat olleet täällä miljoonia vuosia ennen ihmistä. Sekä mistä alkuihminen sai kaiken sen tiedon jolla sitten rakennettiin niin taidokkaita rakennuksia ettei edes nykypäivän teknologialla näihin enää pystytä. Saimmeko apua tähtien tuolta puolen ja kun auttajat lähtivät emme osanneetkaan elää sovussa vaan silloinen ihmiskunnan loisto kaatui ylimielisyyteen ja vallanhimoon. Ihminen aloitti taas alusta. Merkkejä kadonneista sivilisaatioista on koko ajan esillä kun katsomme ympärillemme. On huimia rakennustaidon merkkejä muistuttamassa kadonneesta sivistyksestä ja hiekan alta sekä viidakosta löytyy yhä uusia kadonneita kaupunkeja.
Siispä mitä tapahtui aikoinaan että sivistys katosi. Miksi ihminen taas lähti nollapisteestä. Sekä miten taas uudelleen keksittiin ihmisen jo ennen käyttämiä välineitä kuten muinaiset kalliomaalaukset ja kaiverrukset meille kertoo.
Mitä tuossa välissä todella tapahtui Sitä ei varmaan koskaan täysin saada selville. Kuitenkin olemme taas kehittyneet ja vieläpä hurjaa vauhtia. Teknologia on ottanut suuria harppauksia lyhyessä ajassa. Joissain tapauksissa jopa isännän aseman kun sen pitäisi olla auttavaa ja elämää helpottavaa. Tuhoamme kaunista planeettaa ja toisiamme sensijaan että eläisimme yhdessä. Ihmiset ja eläimet. Mutta silti mietin edelleen mikä on nykyihmisen tehtävä täällä. Miksi juuri ihminen ei joku eläimistä vaikka leijona ole kohonnut johtajaksi. Miksi ihmisen aivot ovat maailman monimutkaisin tietokone eikä ihminen edes käytä koko aivokapasiteettia. Miten eroamme eläimistä niin paljon että olemme nostaneet itsemme jalustalle. Luomakunnan kruunu kuten jotkut sanovat. Keksimme koko ajan keinoja saada mahdollisimman paljon tuhoa aikaan sensijaan että rakentaisimme ja eläisimme sovussa luonnon ja sen ainutlaatuisuuden kanssa.
Valjastamme luonnon ja eläimet hyötykäyttöön. Rakennamme jättikaupunkeja ja annamme maaseudun rappeutua tai autioitua. Ihmisetkin valjastetaan hyötykäyttöön koska samoin kuin suurilla muinaisilla sotapäälliköillä oli orjia niin nyt orjia olemme me tavalliset ihmiset niissä kaupungeissa ahtaasti yhteen tungettuna pilvenpiirtäjissä, slummeissa. Kaduilla joihin ei auringon säteet tuo valoa.
Tulee mieleen kun miettii ihmisen tarkoitusta, ihmisen tehtävää niin onko tullut taas se aika jolloin tämän nykyihmisen olisi aika väistyä. Antaa planeettamme parantua sekä sitten taas jäljelle jääneet aloittaisivat alusta sekä vanhojen tarinoiden mukaan myös tähdistä tulleet palaavat. Noh meni vähän folion puolelle mutta kun ajattelee asioita niin miksi tilanne on kehittynyt tähän pisteeseen. Tosin nykyihminen tekee kyllä kaikkensa saadakseen ihmiset tietokoneistettua, sirutettuakin. Eli onko tässä nyt se kriittinen yhtäläisyys näiden kadonneiden sivilisaatioiden kanssa.
Toivon että ei ole ja ihminen vielä löytäisi itsensä. Oppisi uudelleen mitä merkitsee olla ihminen sekä kunnioittamaan luontoa sen raiskaamisen sijasta. Koska luonto tulee toimeen ilman ihmistä mutta ihminen ei ilman luontoa. Ainakaan vielä ei merkkejä paremmasta ole näkyvissä ellei sitten tulevaisuuden ihminen matkaa tähtiin tuhottuaan tämän vihreän planeetan.
Aika näyttää mikä on ihmisen tehtävä. Viisastummeko ja jätämme tuhoamisen, sotimisen ja toisen ihmisen alistamisen. Aloitamme uuden aikakauden jolloin harmonia vallitsee kuten muinoin niinkuin vanhat mytologian tarinat kertoo. Jäänee tulevien sukupolvien vastuulle jatkuuko ihmisen tarina ja missä muodossa tällä kauniilla maa nimisellä planeetalla vai jossain universumin kätköissä uusilla planeetoilla. Vähän foliolla maustettua aamuyön tuntien pohdintaa ihmisestä ja ihmisyydestä. Tätä se teettää kun unimasa tekee oharit.
Kirjoittanut
Marjaana Virtanen
Tuota samaa olen miettinyt, miksi juuri ihminen. Apinoista jos olemme muuttuneet niin miksi apinat eivät ole muuttuneen vaan olleet samanlaisia vuosi miljoonia. Erään teorian mukaan DNAhamme tekivät Annunakit parit muutokset joskus 200-500 tuhatta vuotta sitten, siksi olemme erilaisia kuin apinat vaikka DNA olikohan noin 98% sama, aika hurja teoria mutta en voi tietää mikä on se totuus….Jokatapauksessa hienoa pohdintaa.