Andrew Lowenthalin digitaalista sensuuria tutkiva järjestö liber-net on tutkinut Saksan hallituksen rahoittamien järjestöjen vaikutusta sananvapauteen. Andrew Lowenthal on toimittaja ja huippututkija( Harvard, MIT) sekä digitaalisten kansalaisoikeuksien aktivisti.
Saksassa ajatuspajat ja faktantarkistajat saavat miljoonia euroja valtiolta niin sanotun väärän tiedon torjuntaan. Tämä muodostaa jättimäisen ”sensuuriverkoston”, johon kuuluu yli 300 organisaatiota, kansalaisjärjestöä ja valtion tiedotusvälineitä, kuten Deutsche Welle. Rahoitettu verkosto ohjailee yleistä keskustelua heikentäen mielipiteenvapautta digitaalisilla alustoilla. Se sensuroi yksittäisten kansalaisten somejulkaisuja sekä pienempien mediaorganisaatioiden verkkosisältöjä.
Rahoitetut järjestöt eivät ole riippumattomia, vaan edistävät usein virallista narratiivia. Tämä voi johtaa poikkeavien mielipiteiden marginalisoitumiseen ja vääräksi tiedoksi leimaamiseen.
”Demokratie leben!” -ohjelmalla rahoitettua sensuuria
”Demokratie leben!” -ohjelma on rahoittanut 200 miljoonalla eurolla projekteja, jotka pyrkivät hillitsemään ns. vihapuheen, juonitteluteorioiden ja ”väärän tiedon” leviämistä.
Saksa on Euroopan keskeinen toimija digitaalisen keskustelun ohjauksessa, ja se vaikuttaa myös EU:n politiikkaan. Lowenthal sanoo. EU:ssa toimii rahoitettuja elimiä, kuten EDMO (Euroopan digitaalisen median seurantafoorumi), joka koordinoi ns faktantarkistusjärjestöjä. Näihin kuuluu myös Suomen Faktabaari.
Suomessa Faktabaari kertoo mikä on totta
Faktabaari saa rahoitusta EU-ohjelmista, kuten Erasmus+ ja Luova Eurooppa. Vuonna 2024 kolme suomalaista medialukutaitohanketta saivat rahoitusta noin 3 miljoonaa euroa.
Faktabaari on suomalainen, vuonna 2014 perustettu yhdistyspohjainen faktan ja väitteiden tarkistusjärjestö, joka toimii Avoin yhteiskunta ry:n alla. Yhdistyksen nykyiseen hallitukseen kuuluvat muunmuassa Faktabaarin perustaja Mikko Salo, kasvatustieteen maisteri Harto Pönkä, filosofian opettaja Aki Saariaho ja viestintätutkija Minna Aslama Horowitz.
Yleismaailmallinen ilmiö
Ranskassa ja Italiassa valtio on rahoittanut hankkeita sisällönvalvonnan ja valeuutisten tukahduttamiseen. Ison-Britannian ja Espanjan hallitukset ovat esittäneet lakeja, jotka antavat viranomaisille laajat valtuudet sensuroida verkkosisältöä ”vihapuheen” ja ”turvallisuuden” nimissä
Ison-Britannian hallitus on käynnistänyt useita lainsäädännöllisiä toimia, jotka antavat viranomaisille laajat valtuudet verkkosisällön valvontaan ja sensurointiin, ”turvallisuuden”, ”lastensuojelun” tai ”vihapuheen vastaisuuden” nimissä. Kansalaisia on sakotettu erilaisista ilmaisutoimista, myös verkon ulkopuolella
Yhdysvalloissa aiheuttaa huolta se, kuinka paljon teknologiayritykset ja järjestöt, kuten USAID:n rahoittamat mediaprojektit vaikuttavat yleiseen kansalaiskeskusteluun. Vaikka tavoitteena olisikin suojella demokratiaa, se voi johtaa tietyn narratiivin etuoikeutukseen ja vaihtoehtoisten äänten tukahduttamiseen.
Karl Beckenström